EU – syventyvä liittovaltio vai suurpankkien tukiorganisaatio?

Euroopan Unioni (EU) röyhistelee lainahöyhenissä liittovaltiona, vaikkei ole valtio, vaan vain kansainvälisellä sopimuksella perustettu yhteenliittymä sovittujen asioitten yhteiseksi hoitamiseksi. EU käyttää organisaationsa osien ja toimijoitten, useiden instituutioittensakin osalta samanlaisia nimityksiä kuin valtiotkin. Se hämää ihmiset luulemaan, että EU on valtio, josta ei voi erota. Englannin Brexit tosin näytti, että EU:sta voi erota, jos poliittista tahtoa löytyy.

EU on vallanpitäjän kannalta nerokkaampi keksintö kuin valtio, koska se esiintyy kuin valtio, mutta laiminlyö valtion useat keskeiset velvoitteet siitä syystä, että niitä ei ole perustamissopimuksessa sovittu sen velvoitteiksi, kuten työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa, kansalaisten turvallisuutta, demokratiaa ja ihmisten oikeuksia ja hyvinvointia.

Unionin neljä perusvapautta

EU:n yksinomaiseen toimivaltaan on sovittu neljä perusvapautta: pääomien, tavaroitten ja palvelusten sekä työvoiman vapaa liikkuvuus EU-alueella. EU:n ainoaksi niin sanotuksi perusarvoksi on sovittu vapaaseen kilpailuun perustuva markkinatalous. Millä tavalla ja missä asioissa on lupa kilpailla noitten neljän perusvapauden puitteissa, on jätetty sopimatta, ja sen laiminlyönnin tuntevat nahoissaan ei vain työttömät, pakolaiset ja maahanmuuttajat, vaan yhä enemmän myös tavalliset EU-kansalaiset leikkauspolitiikan kohteina. EU:n talouden ja EMU-järjestelmän valvonta- ja kurinpitosäännöksillä sivuutetaan jäsenmaitten demokratia ja lainsäädäntövalta ja tehdään tulonsiirtoja yksityisille suurpääomaryhmittymille.

EU ei ole tarkoitettu huolehtimaan ihmisistä tai näiden hyvinvoinnista, vaan pääomien kasvusta.

Näillä perusvapauksilla ja perusarvolla voidaan torjua kaikki yritykset muuttaa EU:n tehtäviä rajoittamaan pääomapiirien etuja. EU ei ole tarkoitettu huolehtimaan ihmisistä tai näiden hyvinvoinnista, vaan pääomien kasvusta.

EU:n edeltäjää yritettiin perustaa sotilasliittona II maailmansodan jälkeen toimimaan sosialistileiriä vastaan ja niiltä ajoilta perinnöksi on jäänyt EU:n viehtymys sotilaspolitiikkaan itää vastaan.

EU on onnistunut USA:n neuvoilla laajentumaan 28 eurooppalaista jäsenmaata käsittäväksi globalisaation eli maailmankaupan jo kaiketi suurimmaksi toimijaksi, joka on tehnyt vapaakauppasopimuksia ja havittelee niitä lisää.

Rauhanjärjestö ei EU ole, sillä on jäsenmaitten palkka-armeijoista koostuvat ns. nopean toiminnan joukot, joiden ylläpidon ja varustelun jäsenmaat maksavat. EU:n sotilaallinen ulottuvuus on sidoksissa ja alistettuna Naton sotavoimille. EU-jäsenyyden kautta jäsenmaissa on voimassa kuolemantuomiojärjestelmä, vaikka sellainen oli jäsenmaista ennen jäsenyyttä yleensä poistettu.

Pari miljardia vuodessa

EU:n vuotuinen talousarvio on noin 150 miljardia. Se katetaan pääosin jäsenmaksuilla. Jäsenmaksujen brutto-osuudet tulee aina maksaa EU:lle, joka voi jakaa tukia eri hakijoille; noin 75 % tuista on ollut maatalous-, rakenne- tai aluetukea. Jäsenmaitten bruttojäsenmaksuja salaillaan ja sen sijaan esitellään nettojäsenmaksuja, joissa bruttojäsenmaksuista on vähennetty jäsenmaan alueen hakijoille maksetut EU-tuet ja avustukset.

Suomen EU:n bruttojäsenmaksu on viime vuosina ollut noin 2 miljardia euroa vuodessa, maagisesti yhtä suuri, kuin Sipilän hallituksen leikkauspolitiikan kestävyysvajeen nimissä toteuttama vuotuinen 2 miljardin leikkaus valtion menoista. Ajantasaisen oikean tiedon saaminen EU-asioista on vaikeaa, kun EU-tukien maksut ovat voineet siirtyä seuraavalle vuodelle.

Puolustuspoliittisen ulottuvuuden kasvattaminen asehankinnoilla ja kyberturvallisuuskeskuksella, harjoituksilla lisää vuotuisia Suomen EU-kuluja.

Vuodelle 2017 on Suomi budjetoinut EU-bruttojäsenmaksuiksi 1,903 miljardia euroa, vuodelle 2018 1,984 miljardia, joiden päälle tulevat Suomen menettämät tullitulot EU:n ulkopuolisista tuontimaista yli 100 miljoonaa euroa vuodessa sekä EU:n käyttöön annetun nopean toiminnan palkatun sotilasosaston menot. Puolustuspoliittisen ulottuvuuden kasvattaminen asehankinnoilla ja kyberturvallisuuskeskuksella, harjoituksilla lisää vuotuisia Suomen EU-kuluja.

Suomella on ratkaisematon ongelma, miten rahoittaa 10 miljardin suunnitellut hävittäjä- ja merivoimien kaluston ostot, kun useallekaan vuodelle jaettuna Suomen budjetti ei yhdessä EU-jäsenmaksujen kanssa tällaista kestä.

Saksalaisen suurpääoman kätyri

EU on ollut myös keino, jonka avulla maailmansodan hävinnyt saksalainen suurpääoma on sodan jälkeen päässyt mukaan globaaleille markkinoille. Saksan nousu EU:n suurimmaksi vaikuttajaksi ja rahoittajaksi on sittemmin ollut viimeinen niitti Englannin EU-erolle.

Kolmanneksi suurimman maksajan ero EU:sta tuo EU:lle ison rahoitusongelman, millä paikata vuodesta 2021 lähtien vuotuinen yli 10 miljardin jäsenmaksuvajaus. Joko EU:n kuluja pitäisi supistaa tai muitten jäsenmaksuja korottaa. Kun Suomen jäsenmaksuosuus on ollut noin 1,4 %/v, tekisi Brexit-korotus Suomellekin yli 140 miljoonan vuotuista lisäystä jäsenmaksuun. Jäsenmaksu pääosin määräytyy maan bruttokansantuotteesta ja se on ollut Suomessa kasvamaan päin. EU pystyy yksin määrittelemään kansantuotteen laskutavan. EU:n menot tulevaisuudessa kasvavat, ei vähiten puolustusmenot ja niihin liittyvät tuet, sillä sotapolitiikka Ukrainan kriisin myötä tuntuu kasvavan EU:ssa. Maahanmuuttokriisikin lisää koko ajan menoja. Suomen jäsenmaksun on syytä odottaa olevan näistä monista syistä 250-500 miljoonaa euroa vuodessa entistä suurempi. Lisäksi tulisivat mahdolliset satojen miljoonien yhteisvastuut euro- ja pankkikriiseistä.

Saksa on päättänyt käyttää hyväkseen Englannin EU-eroa ja jatkaa EU:n viemistä enemmän liittovaltion suuntaan, koska EU:n johtajana Saksa saa hyötyä pystyessään laajemmin sanelemaan muille, miten näitten on toimittava ja käyttäydyttävä. Se, joka maksaa, määrää myös tahdin.

EU:n komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin linjapuhe viime syyskuulta heijasteli tätä. Eräillä tahoilla puhe tiivistettiin Hitlerin Saksan julistusta ”Ein Volk, Ein Reich, Ein Fuhrer”,muotoillen kolmeen kohtaan ”Yksi nopeus, yksi valuutta, yksi puheenjohtaja” tai toisaalla ”Mehr Euro, mehr Brussel, mehr Geld”.

Toistaako historia itseään ja Suomeen saadaan taas ”kuningas” Saksasta. Pääministeri Sipilä kiirehti pitämään puhetta hyvänä, mitä vähän vikisi, ettei Suomi kannattanut euromaitten yhteisvastuun lisäämistä.

Juncker vaati EU:lle uutta superjohtajaa, kaikkien jäsenmaitten liittymistä euroon eli EMU-järjestelmään ja pankkiunioniin, niin sanotun kuripolitiikan eli EU-valvonnan koventamista ja taloudellisen jäsenmaitten itsenäisyyden kaventamista, pankkiunionin loppuunsaattamista yleisen talletussuojan käyttöönotolla ja pankkisääntelyn ulottamista pankkien kanssa kilpaileviin finanssitoimijoihin, jäsenvaltioiden pankkiluottojen oton rajoittamista, valtiovakuudellisten luottoinstrumenttien käyttöön ottoa ja verkkopankkitilien avaamista erilaisille välittäjille ja verkkokauppiaille kaupan kasvattamiseksi.

Macronin unelma

Rikkaiden presidentti Ranskan Emmanuel Macron oli omassa vaalikampanjassaan luvannut uudistaa EU:n. Hänen oli pakko valituksi tultuaan esittää, miten se tapahtuisi. Sorbonnen yliopistolla hän kansikuvapoikatyyliinsä latasikin syyskuussa tunteellisen ja epämääräisen utopistisen vision EU:n ”yhteisyyden lisäämisestä.” Jäsenmaat voisivat hänen mukaansa edetä EU:n liittovaltiokehityksen syventämisessä myös eri tahtiin ja EU:n perussopimusta voitaisiin muuttaa. Hänen utopiansa vaatisikin EU:n perussopimuksen muuttamista eli kaikkien jäsenmaitten hyväksyntää. Nyt olisi kuitenkin hänen mukaansa kiire uudistuksille, ennen kuin kansallismieliset EU-vastustajat pääsisivät jäsenmaissa valtaan. Toivomuksena oli myös Englannin paluu EU-yhteistyöhön tulevaisuudessa.

Macron vaati euromaille yhteistä budjettia ja valtiovarainministeriä, kaikille jäsenmaille yhteistä puolustuspoliittista kulttuuria ja EU:n armeijaksi sen omia pysyviä nopean toiminnan joukkoja, yhteisen puolustusalan laitoksen perustamista (kyberturvallisuuskeskus), ay-liikkeen vaikutusvallan vähentämiseksi joka maahan lakimääräistä vähimmäispalkkaa ja palkkaturvaa, yhteisen EU- turvapaikkahakemusten käsittelykeskuksen perustamista, yhteisiä tehokkaita rajavalvontajoukkoja, kansainvälisten suuryritysten veronkiertoon puuttumista, yritysverotuksen yhtenäistämistä ja yritysveroille ala- ja ylärajaa, EU:lle oikeutta kantaa transaktioveroa rahoitussektorilla, hiiliveroa, digiveroa kansainvälisiltä internetjäteiltä, ja veroja ilmastopäästöistä. Osalla kerätyistä veroista EU Macronin mukaan voisi tukea Välimeren eteläisiä ja Afrikan maita kehitysapuna pakolaisvirtojen hillitsemiseksi. EU-komissaarien määräksi riittäisi hänen mukaansa nykyisten 28:n sijaan 15. Kansanäänestyksiä tulisi välttää. Osa EU:n mepeistä tulisi jatkossa valita ylikansallisesti. Se kaventaisi pienten maitten mahdollisuuksia saada edustajiaan parlamenttiin.

Saksan kanslerinvaaleissa kannatustaan menettänyt Angela Merkel totesi olevansa monelta osin yhtä mieltä Macronin kanssa EU:n kehittämisestä.

Toisaalta kumpikin tarvitsi sisäpoliittisen heikentyneen asemansa pönkittämiseksi esiintymistä suurena EU-visionäärinä ja EU puolestaan Englannin Brexit-äänestyksen jälkeen hehkuvia puheita EU:n merkityksestä ja tulevaisuudesta.

Suomen valittava oma tiensä

EU on ihmisten silmissä esiintynyt liittovaltiona, mutta se haluaa Saksan johdolla vielä syventää tätä kehitystä. Siinä sitten sosiaalipolitiikka ja demokratia jäisivät tulevaisuudessa kolmannen sektorin puuhasteluksi, kun liittovaltio keskittyisi globalisaatioon ja kaupankäynnin edistämiseen sekä vaikutusvaltansa laajentamiseen uusia jäseniä ottamalla ja aseellista ulottuvuuttaan käyttäen, ja kansallisvaltiot joutuisivat yhä enemmän siirtämään tulojaan ja päätäntävaltaansa EU:n käyttöön.

Jäsenmaitten demokraattinen päätöksenteko syrjäytyy sitä enemmän, mitä enemmän EU:n toimivalta kasvaa.

EU:a on kätevää käyttää jäsenmaissa poliittisen vastuun häivyttäjänä ja syyttää sitä ikävien leikkausten vaatijana ja kierrättää jäsenmaitten valtapuolueitten omille kannattajilleen jakamia tukia ja etuisuuksia EU:n kautta, jottei arvostelua herättäviä tukipäätöksiä tarvitsisi kaikkia tehdä suoraan jäsenmaassa.

Jäsenmaitten demokraattinen päätöksenteko syrjäytyy sitä enemmän, mitä enemmän EU:n toimivalta kasvaa. Yksityisen pääoman valta kasvaa demokraattisen lainsäädäntövallan sijaan.

EU toimii jatkossakin aparaattina, joka tukee ja suojelee globaalissa pääomien keskinäisessä taistelussa toisiaan vastaan niitä pääomatahoja, jotka ovat EU:ssa saaneet vallan käsiinsä. EU aparaatti taistelee Macronin kaltaisten johdolla niin ammattiyhdistysliikettä kuin tavallista ihmistä vastaan. Suomelle ja suomalaisille EU:lla ei ole juuri annettavaa, päinvastoin suomalaisten menetykset EU-maksujen, yhteiskunnan palvelujen ja sosiaalipolitiikan leikkausten ja sodanvaaran lisääntymisen vuoksi ovat olennaisesti hyötyjä suuremmat. Kauppasuhteet EU:n ulkopuolelle vaarantuvat. EU:ssa sanojen ja tekojen ristiriita on huutava. Siksi Suomenkin olisi syytä erota EU:sta ja valita oma tiensä, eikä enää alistua lakeijan rooliin Saksan pikku apulaisena.