EU:n ja kansojen välissä syvä kuilu

Alkuperäinen kirjoittaja: ERKKI SUSI

Irlantilaiset kaatoivat viikko sitten kansanäänestyksessä Lissabonin sopimukseksi naamioidun EU:n perustuslain selvällä enemmistöllä, 53,4 prosenttia vastaan, 46,6 puolesta. Kun äänestysaktiivisuuskin nousi irlantilaisittain poikkeuksellisen korkeaksi, yli 53 prosenttiin, sitäkään ei voida käyttää verukkeena tuloksen vähättelyyn.

Vain kymmenessä vaalipiirissä yli 40:stä kyllä-äänet voittivat. Erityisen vahvasti sopimus torjuttiin työväenluokan kansoittamissa kaupunkivaalipiireissä sekä talonpoikien ja kalastajien kansoittamissa maaseutuvaalipiireissä. Entinen pääministeri Garret FitzGerald kuvasikin tulosta ”kaikkein luokkajakoisimmaksi Irlannin historiassa”.

Irlannin koko poliittinen huippukerros, elinkeinoelämä, työntekijä- ja maataloustuottajajärjestöjen johto ja valtamedia yhdessä EU:n johtajien kanssa painostivat tyhjillä lupauksilla ja pelottelulla irlantilaisia sopimuksen kannalle. Mutta irlantilaiset antoivat tyrmäysiskun EU-eliitille ja suuryhtiöille romuttamalla ainakin tässä vaiheessa niiden suunnitelmat EU:n supervaltiosta. Se on voitto kaikille eurooppalaisille, myös meille suomalaisille.

Niin sanottu Lissabonin sopimus ei ollut mitään muuta kuin ranskalaisten ja hollantilaisten vuonna 2005 kaatama EU:n perustuslaki uudessa paketissa. Se oli perussisällöltään läpeensä uusliberalistinen ja militaristinen. Jos sopimus olisi tullut hyväksytyksi, se olisi pohjustanut tien yhä laajempaan julkisten palvelujen yksityistämiseen, työntekijöiden oikeuksien heikentämiseen, valtion valvonnan pienentämiseen kauppapolitiikassa, kansalaisoikeuksien kaventamiseen ja EU:n entistä aggressiivisempaan militarisoimiseen.

Irlantia on kehuttu EU:sta eniten hyötyneeksi jäsenmaaksi. Mutta kulta-ajat ovat takana päin.

Todellisuudessa EU-kytkentä nyt monella tavoin pahentaa irlantilaisten ongelmia muun muassa jatkuvan hintojen nousun ja pahenevan työttömyyden muodossa. Useimpien asiantuntijoiden mukaan keskeinen syy äänestää Lissabonin sopimusta vastaan oli kuitenkin irlantilaisten huoli EU:n lisääntyvästä militarisoimisesta ja oman maan sotilaallisen puolueettomuuden kohtalosta.

EU:n perustuslaista on nyt järjestetty kansanäänestys kolmessa jäsenmaassa, Irlannissa maan oman perustuslain velvoittamana. Kaikissa niissä se on kaadettu. Todennäköisesti samoin olisi tapahtunut monissa muissakin maissa, jos näiden maiden valtaeliitti olisi suostunut kansanäänestykseen.

On suorastaan huvittavan törkeää, että tappion kärsineet EU-johtajat nyt kieltäytyvät tunnustamasta Lissabonin sopimusta kuolleeksi vetoamalla siihen, että sopimus on jo vahvistettu 18 jäsenmaan parlamentissa.

Mitä arvoa ja uskottavuutta sellaisella vahvistamisella on, josta kaikki tietävät, että se on juntattu kansalaisilta mitään kysymättä ja että se on tyhjän päällä. Lissabonin sopimushan ei voi EU:n lain mukaan tulla voimaan vaan raukeaa, jos kaikki 27 jäsenmaata eivät hyväksy sitä.

Suomenkin eduskunta kiirehti häpäisemään itsensä hyväksymällä – Martti Korhosen ja neljän muun vasemmistoliittolaisen avittamana – sopimuksen päivää ennen Irlannin kansanäänestystä. Näin sen käsiin putosi jo toisen kerran kuolleen perustuslain raato.

EU:n omien säädösten vastaisesti eliitti nyt kieltäytyy piittaamasta mistään niin vähäpätöisestä kuin kansan tahdosta. Se kieltäytyy tunnustamasta Lissabonin sopimuksen raukeamista, puskee eteenpäin kuolleen sopimuksen ratifiointia ja juonittelee vippaskonsteja pinteestä pääsemiseksi. Irlantilaisten äänestyttämistä uudelleen samasta sopimuksesta väläytellään, EU:n jakamisella ”ydin-Eurooppaan” ja rupusakkiin pelotellaan ja irlantilaisille heitettäviä täkyjä mietitään.

Toisin sanoen EU aikoo yksinkertaisesti olla piittaamatta Irlannin kansan päätöksestä sekä rikkoa omia lakejaan. Tämä osoittaa, että EU on täysin laiton, vaarallinen demokratialle ja tosiasiassa keskusjohtoinen federatiivinen diktatuuri.