Filippiinien työläiset tekoälyn etulinjassa

Filippiinien Mindanaon saarella kymmenet tuhannet IT-alan työntekijät ”annotoivat” eli merkitsevät ja luokittelevat sitä dataa, jota tarvitaan maailman johtavien tekoäly-yritysten omistamien algoritmien pyörittämiseen. Heidän erittäin epävarmat työolonsa paljastavat maailmanlaajuisen hyväksikäytölle perustuvan tuotantojärjestelmän.

Toimittajan huomautus: Vaikka tekoälyteknologia on kehittynyt huimaa vauhtia sen jälkeen, kun tämä raportti julkaistiin ensimmäisen kerran vuoden 2024 lopulla, algoritmien taustalla oleva inhimillinen kustannus on pysynyt suurelta osin ennallaan. Kun keskustelemme ”tekoälyvallankumouksesta” vuonna 2026, on tärkeää muistaa se näkymättömiin jäävä työvoima globaalissa etelässä, joka edelleen vaaditaan näiden järjestelmien perustaksi. Tämä HesaMag #29:n artikkeli tarjoaa tärkeän katsauksen siihen rakenteelliseen eriarvoisuuteen, joka määrittää maailmanlaajuisia digitaalisia työmarkkinoita tänäkin päivänä.

---

Kuten joka ilta, 22- ja 27-vuotiaat ystävykset Junbee ja John-Henry (nimet muutettu) asettuvat paikoilleen ylikuumentuneessa huoneessa pienessä nettikahvilassa Cagayan de Orossa, Etelä-Filippiineillä sijaitsevassa kaupungissa, jonka slummialuetta he kutsuvat kodikseen. Häädettyään ensin matkoihinsa kaksi videopeleihin uppoutunutta teiniä he rojahtavat muovituoleille kahden vanhentuneen tietokoneen ääreen.

– Meillä ei ole varaa ostaa tietokonetta, joten tulemme tänne joka ilta tekemään töitä kahdeksasta illalla viiteen aamulla, toinen heistä selittää väsyneesti. – Päivisin täällä on liikaa lapsia, jotta voisi keskittyä.

Heidän näytöilleen alkaa ilmestyä amatöörivalokuvia ruoasta: parsarisotto länsimaisessa ravintolassa, jouluna ikuistettu jouluhalko, cappuccino trendikkään kahvilan tiskillä sekä paistettuja kananmunia ja paahtoleipää ruokapöydällä. Junbee ja John-Henry rajaavat hiirellään taitavasti jokaisen ruoka-annoksen.

– Työmme on analysoida tuhansia eri puolilla maailmaa otettuja ruokakuvia. Leikkaamme jokaisen ruoka-aineen ääriviivat esiin ennen kuin annamme sille ohjelmistossa tunnisteen, John-Henry kertoo napsauttaessaan kuvaa keitetyistä kananmunista, jotka on aseteltu myslipatukoiden viereen. – Toistamalla tämä tehtävä tuhansia kertoja voidaan opettaa tekoäly tunnistamaan kohteet itse. Teknologia on jo integroitu älypuhelimiin – ne pystyvät tunnistamaan asiat, joita niiden omistajat kuvaavat.

Ystävykset eivät ole ainoita, jotka viettävät yönsä kouluttamalla tekoälyalgoritmeja. Monissa slummin peltihökkeleissä kymmenet muutkin asukkaat tekevät samanlaista työtä.
Pienessä ikkunattomassa huoneessa 27-vuotias Cheiro tuijottaa vanhenevaa näyttöä, jolla näkyy kolmiulotteiseen ruudukkoon sijoittuva tuhansien pisteiden pilvi. Verratessaan niitä San Franciscon kaduilla liikkuvan auton kojelaudasta otettuun valokuvaan hän valitsee hiirellään tiettyjä pistejoukkoja ja syöttää niiden geometriset koordinaatit ohjelmistoon.

– Jokainen piste kuvaa autonomisen ajoneuvon ympäristöään kartoittaessaan lähettämän laserpulssin heijastusta. Minun täytyy tunnistaa jokainen muoto, jotta ajoneuvo oppii erottamaan toisistaan auton ja jalankulkijan, puun liikennemerkistä tai eläimen rakennuksesta.

Hän huokaisee ja osoittaa huoneen nurkkaa, jossa epämiellyttävältä haiseva patja lepää puisella lavalla.

– Jos olen ymmärtänyt oikein, tämän datan avulla tekoäly pystyy jonain päivänä korvaamaan kuljettajat.

Dataryntäys

John-Henryn, Junbeen ja Cheiron näyttöjen vasemmassa yläkulmassa näkyvä vihreä-valkoinen logo paljastaa heidän työnantajansa: Remotasks on yhdysvaltalaisen Scale AI -startupin tytäryhtiö. Vuonna 2016 San Franciscossa perustettu yritys on nuoren MIT:n* neron Alexandr Wangin luomus, ja se on erikoistunut toimittamaan dataa maailman johtaville tekoäly-yrityksille.

Kyseessä on erittäin tuottoisa liiketoiminta. Viimeisellä rahoituskierroksellaan vuonna 2021 Scale AI:n arvoksi arvioitiin noin seitsemän miljardia euroa. Yrityksen asiakkaisiin kuuluu useita Piilaakson jättiläisiä, kuten Apple, Google, OpenAI ja Amazon, sekä aasialaisia suuria monialayrityksiä kuten Samsung, Toyota ja Hyundai. Asiakkaisiin kuuluvat myös saksalainen toiminnanohjausohjelmistojen markkinajohtaja SAP sekä irlantilainen konsulttiyhtiö Accenture.

Jotta nämä monikansalliset yritykset voisivat kouluttaa algoritmejaan, ne tarvitsevat valtavia määriä käsiteltyä dataa – aineistoa, jonka ihmiset ovat etukäteen tulkinneet, luokitelleet ja järjestäneet. Siksi Apple- tai Samsung-puhelimilla tallennettuja valtavia kuvamassoja tutkitaan, itseohjautuvien autojen kuvaamien miljoonien videotuntien sisältöä luetteloidaan ja miljoonia kirjanpitoasiakirjoja pilkotaan osiin, jotta tulevaisuudessa tuhansien yritysten hallinnolliset tehtävät voitaisiin automatisoida.

Bayanin, Remotasks-johtajana toimineen filippiiniläisen mukaan yksi Scale AI:n suurimmista asiakkaista on Waymo, Googlen tytäryhtiö, joka kehittää autonomisia autoja. Vuodesta 2017 lähtien tuhansien filippiiniläisten arvioidaan osallistuneen tulevaisuuden robottitaksien algoritmien kouluttamiseen. Näitä ajoneuvoja on alettu ottaa käyttöön joissakin länsimaiden kaupungeissa.

John-Henryn ja Junbeen luokittelemat ja nimeämät kuvat on tarkoitettu Applelle. Molemmat nuoret miehet kertovat myös työskennelleensä laskujen käsittelyn parissa. On oletettu, että SAP pyrkii hyödyntämään tekoälyä kirjanpito-ohjelmistojensa automatisoinnissa.

Vuonna 2022 julkaistun Google Researchin raportin mukaan datan annotointimarkkinoiden arvioidaan kasvavan vuosikymmenen loppuun mennessä kymmenkertaisiksi, lähes kahdeksan miljardin dollarin arvoisiksi. Samalla ala työllistäisi useita miljoonia ihmisiä, joista suurin osa työskentelisi kehittyvissä maissa.

Alan taloudellinen potentiaali tunnistettiin jo kauan sitten. 2000-luvun puolivälissä Amazon Mechanical Turk (MTurk) -alusta mahdollisti jo IT-tehtävien ulkoistamisen freelance-työntekijöille. Huippuvuosinaan 2010-luvun alussa sillä oli yli 400 000 käyttäjää noin sadassa maassa.

Sen vanavedessä syntyi useita kilpailevia yrityksiä, kuten iMerit Intiassa ja Samasource Keniassa. Nämä yritykset työllistivät työntekijöitä suoraan suurissa toimistotiloissa. Vuodesta 2017 lähtien Scale AI on kuitenkin luonut maailmanlaajuisen hajautetun toimintamallin. Elvyttäessään MTurkin perusidean kalifornialaisyhtiö kertoo verkkosivuillaan rakentaneensa noin 240 000 itsenäisestä työntekijästä koostuvan verkoston useisiin etelän maihin, joista Filippiinit on yksi tärkeimmistä. Työntekijät käyttävät verkkopohjaista alustaa, joka voi lähettää annotoitavaa dataa maailman joka kolkkaan.

Hyväksikäytön verkosto

Jokainen Remotasksin niin kutsuma ”tasker” eli tehtävätyöntekijä saa ensin muutaman viikon koulutuksen yritykseltä. Cagayan de Orossa kalifornialaisyhtiö on perustanut valtavan koulutuskeskuksen kaupungin keskustassa sijaitsevaan persoonattomaan rakennukseen. Turvatarkastuksen jälkeen vierailijan eteen avautuu valtava kuhina. Kymmenet ikkunattomat huoneet, joita suojaavat digitaaliset kulunvalvontalukot, on ahdettu täyteen tietokoneita.

Päivin ja öin useita satoja datatyöntekijöitä koulutetaan valvojien tarkkaavaisten katseiden alla.

– Olen täällä kuusi tuntia päivässä maanantaista lauantaihin, joskus myös sunnuntaisin, kertoo 23-vuotias Kieffer, hoikka nuori nainen pyöreine silmälaseineen palatessaan paikalleen syötyään nopeasti pari kadun toiselta puolelta ostettua kebabia.

– Työskentelemme kolmessa vuorossa: yksi ryhmä aamulla, yksi iltapäivällä ja yksi yöllä. Päivällistauko kestää puoli tuntia. Kaikkiaan täällä käy päivittäin noin tuhat ihmistä.
Työhuoneessa noin kaksikymmentä muuta nuorta ahtautuu noin 15 neliömetrin kokoiseen tilaan. Muutaman viikon kuluttua heidät kaikki lähetetään kotiin työskentelemään verkossa Junbeen, John-Henryn ja Cheiron tavoin.

Bayanin mukaan yli 10 000 Cagayan de Oron asukasta on saanut tällaisen koulutuksen Remotasksilta ja työskentelee nyt kotoa käsin.

– Verkkopohjainen alustajärjestelmä on yritykselle erittäin kätevä, koska työntekijöitä ei tarvitse ilmoittaa viranomaisille. Heillä ei ole työsopimuksia, joten heidät voidaan irtisanoa sormia napsauttamalla. Yrityksellä ei käytännössä ole mitään oikeudellisia velvoitteita. Se on puhdasta hyväksikäyttöä, hän sanoo.

Cagayan de Orossa valtaosa tekoälyn etulinjasta elää erittäin epävarmoissa oloissa. Korvaus yksittäisestä tehtävästä on vain muutamia eurosenttejä. Maksut suoritetaan PayPalin kautta, Filippiinien pankkijärjestelmän ohi.

– Yksi Remotasksin rekrytoinnin ehdoista on, että työntekijän on suostuttava toimimaan itsenäisenä yrittäjänä. Yritys kouluttaa meidät ja antaa sitten pääsyn sivustolle, jossa voi hakea mikrotehtäviä. Yhden tehtävän suorittaminen kestää noin viidestä minuutista puoleen tuntiin, mutta palkka jää yleensä odotettua pienemmäksi, kertoo Mary Jones, kahden pienen lapsen äiti, joka tekee useita töitä elättääkseen perheensä.

– Työskentelen 8–10 tuntia päivässä ja ansaitsen keskimäärin kuusi euroa, kertoo 22-vuotias Junbee. Se on vähemmän kuin lakisääteinen minimipalkka, eikä minulla ole minkäänlaista sosiaaliturvaa. Mutta minulla ei ole vaihtoehtoja. Tässä osassa Filippiinejä työpaikkoja on hyvin vähän.

– Vaihtoehto olisi huumeiden myyminen. Mutta minä haluan tulevaisuuden, lisää John-Henry. Hänen sukulaisensa on juuri tuomittu usean vuoden vankeusrangaistukseen huumekaupasta.
Pienen, meren rannalla paalujen varassa seisovan talonsa edustalla 26-vuotias Judy Mae Ravanera syyttää Remotasksia avoimesti petoksesta.

– Mieheni ja minä annotoimme heille dataa noin vuoden ajan. Sitten eräänä päivänä he yksinkertaisesti lopettivat palkkojemme maksamisen, hän kertoo hiljaa kotinsa sisällä. Kuusi kuukautta myöhemmin emme ole vieläkään saaneet mitään. Ja koska yritys toimii ulkomailla, emme pystyneet viemään asiaa oikeuteen.

Kun nämä tiedot esitettiin paikallisen työsuojeluviranomaisen johtajalle Atheneus Vasallolle, hän kertoi, ettei ollut edes tietoinen Remotasksin toiminnasta Cagayan de Orossa.

– Kehittyneiden maiden yritysten IT-tehtävien ulkoistaminen Filippiineille on jatkunut jo noin kaksikymmentä vuotta, hän selittää. – Alalla työskentelevät ihmiset ovat yleensä tietyssä paikassa, kuten toimistossa. Se, että ihmiset työskentelevät suoraan kotoaan, merkitsee sitä, että osa yrityksistä jää valvontapalveluidemme tutkan ulkopuolelle.

Vasallo lupaa käynnistää tutkinnan Remotasksin toiminnasta. Menestymisen mahdollisuudet ovat kuitenkin vähäiset.

– Verkossa tehtävä työ vaikeuttaa työoikeuden soveltamista, erityisesti silloin, kun työnantaja ei sijaitse samassa maassa. Se on uhka työntekijöille, varsinkin Filippiinien kaltaisessa kehittyvässä maassa, sanoo Manilan De La Salle -yliopiston digitaaliseen talouteen erikoistunut professori Cheryll Soriano.

Villiintynyt globalisaatio

Datan annotointityö Cagayan de Orossa ei kuitenkaan ole aina ollut näin epävarmaa ja huonosti palkattua. Aluksi Remotasks maksoi työntekijöille jopa lakisääteistä minimipalkkaa enemmän.

Työ osoittautuikin valtavan suosituksi teknologiaorientoituneiden nuorten keskuudessa. Taivaasta satanut manna ei kuitenkaan kestänyt kauan.
Vuodesta 2022 lähtien yksittäisistä annotointitehtävistä maksettava korvaus on puolittunut.

– Yksi projekteista, joissa olin mukana, siirrettiin Afrikkaan. Silloin palkkioita leikattiin, kertoo 30-vuotias Cris, toinen Agusanin slummialueen asukas.

Bayani seurasi muutosta läheltä. Hänen mukaansa useita Remotasksin filippiiniläisiä johtajia lähetettiin Keniaan ja Nigeriaan kouluttamaan uusia työryhmiä. Sen jälkeen heidät irtisanottiin.

– Toimistoja on avattu useisiin Afrikan maihin sekä Venezuelaan. Tarkoituksena oli siirtää annotoidun datan tuotanto maihin, joissa työvoima on vielä Filippiinejä halvempaa. Tämä painaa filippiiniläisten palkkoja alaspäin, hän sanoo.

Tuoreen Pricewaterhouse Coopersin (PwC) tutkimuksen mukaan tekoälyn tuottavuushyödyt voivat kasvattaa maailman bruttokansantuotetta 15,7 biljoonalla dollarilla vuoteen 2030 mennessä. Se merkitsisi 14 prosentin kasvua vain kymmenessä vuodessa – vaikutusta, joka olisi verrattavissa internetin läpimurtoon 1990-luvulla.

Cagayan de Oron nuorille tämä taloudellinen lupaus näyttäytyy toistaiseksi kangastuksena.

– Filippiineillä on valtavasti lahjakkaita ihmisiä, jotka voisivat työskennellä aidosti vaativissa tekoälyn ohjelmistokehitystehtävissä. Mutta jälleen kerran suuryrityksiä kiinnostaa maassamme vain halvan työvoiman hyödyntäminen, toteaa katkerasti nimettömänä pysyttelevä yksi Remotaskin tekoälyn orjatyöläisten koulutukseen vuokratun Cagayan de Oro rakennuksen omistajista.

– Remotasks olisi voinut sijoittua esimerkiksi Manilaan, jossa ovat maan parhaat yliopistot. Sen sijaan se valitsi Cagayan de Oron, pienen maakuntakaupungin, jossa ei ole merkittävää tekoälyosaamisen keskittymää. Heitä kiinnostaa vain mahdollisimman suuren voiton tekeminen.

Kun toimittajat ottivat yhteyttä Remotasksiin, yritys kiisti siirtäneensä osaa datantuotannostaan Nigeriaan ja Venezuelaan. Yritys kertoi myös tekevänsä säännöllisiä selvityksiä varmistaakseen, että työntekijöiden saamat korvaukset vastaavat vähintään lakisääteistä minimipalkkaa. Lisäksi se ilmoitti, että filippiiniläiset työntekijät käyttävät alustaa keskimäärin vain kymmenen tuntia viikossa.

Ovatko Scale AI:n ja Appenin asiakkaat tietämättömiä alihankkijoiden työoloista? Se vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Remotasks myönsi myös vuokraavansa toimistotiloja työntekijöilleen, mutta korosti, ettei se edellytä heiltä määrättyjä työaikoja eikä alistumista esihenkilövalvontaan.
Epävarmat työolot näyttävät kuitenkin olevan koko datan annotointialalla laajalle levinnyt ilmiö. MIT Technology Review’n mukaan Scale AI:n suurin kilpailija, australialainen Appen, on niin ikään hyödyntänyt Venezuelan työvoimaa. Yrityksellä on maailmanlaajuisesti noin miljoona alihankkijaa.

Ovatko Scale AI:n ja Appenin asiakkaat tietämättömiä alihankkijoiden työoloista? Se vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Kasvava joukko kansalaisjärjestöjä on varoittanut asiasta jo vuosien ajan. Syyskuussa 2023 useat Yhdysvaltain kongressin jäsenet kirjoittivat yhdeksälle Piilaakson teknologiayritykselle ilmaisten paheksuntansa siitä, että ”miljoonat datatyöntekijät ympäri maailmaa” annotoivat dataa ”jatkuvan valvonnan alaisina, matalilla palkoilla ja ilman etuuksia”.
Viisi syytetyistä yrityksistä – Microsoft, Meta, Google, IBM ja Amazon – olivat jo vuonna 2016 perustaneet yhdessä niin kutsutun AI Partnership -aloitteen, jonka tavoitteena oli edistää hyviä käytäntöjä erityisesti etiikan ja ihmisoikeuksien alalla.

Tämän uuden maailman sosiaalinen todellisuus näyttää kuitenkin uhkaavasti muistuttavan vanhaa.

– Datan annotointimarkkinoiden sääntely on kiireellinen kysymys, korostaa Marc Graham Fairwork-hankkeesta. – Uudistusten on oltava etusijalla kehittyneissä maissa, koska juuri siellä syntyy annotoidun datan kysyntä.

Maaliskuussa 2024 hyväksytty Euroopan unionin tekoälyasetus ei sisällä erityisiä määräyksiä sosiaali- ja työoikeuden noudattamisesta tekoälyn arvoketjussa. Sen sijaan joulukuussa 2023 neljän vuoden valmistelun jälkeen hyväksytty yritysvastuudirektiivi (Corporate Sustainability Due Diligence Directive, CSDDD) voi olla ensimmäinen askel eteenpäin.

Vuodesta 2026 lähtien, kun direktiivi on saatettu jäsenmaiden kansalliseen lainsäädäntöön, kaikkien yritysten, joiden liikevaihto EU:ssa ylittää 450 miljoonaa euroa tai jotka työllistävät siellä yli tuhat henkilöä, on pyrittävä ehkäisemään ihmisoikeusloukkauksia toimitusketjuissaan.

Näin ollen suurimman osan maailman suurista teknologiayrityksistä pitäisi kuulua sääntelyn piiriin.

– Tärkeintä on se, että CSDDD määrittelee täsmällisesti, mitä yrityksiltä edellytetään. Kyse ei ole pelkästä rastin laittamisesta ruutuun. Siksi sillä on potentiaalia parantaa aidosti datatyöntekijöiden työoloja kehittyvissä maissa, arvioi Gabrielle Holly, joka on Tanskan ihmisoikeusinstituutin asiantuntija.

– Direktiivin todellisia vaikutuksia voidaan kuitenkin arvioida vasta useiden vuosien kuluttua. Jäsenvaltioiden on perustettava riittävin resurssein varustetut valvontaelimet tehokkaan valvonnan varmistamiseksi. Lisäksi direktiivin soveltamiskynnystä tulisi alentaa, jotta useammat yritykset kuuluisivat sen piiriin.

CSDDD-direktiivin vaikutuksista saadaan ensimmäinen kattava arvio vasta vuonna 2030, kun Euroopan komissio julkaisee ensimmäisen raporttinsa.
Sitä odotellessa filippiiniläisten tekoälytyöntekijöiden asema tuskin muuttuu merkittävästi. Yhdysvalloissa, jonka teknologiayritykset synnyttävät huomattavan osan datan annotoinnin kysynnästä, ei tällä hetkellä ole vireillä vastaavaa lainsäädäntöä.

Théophile Simon on ranskalainen freelance-toimittaja.

MIT, Massachusetts Institute of Technology, yhdysvaltalainen huippuyliopisto

Artikkeli julkaistiin alun perin HesaMag-lehden numerossa 29. HesaMag on Euroopan ammattiyhdistysinstituutin (ETUI) kahdesti vuodessa ilmestyvä työterveys- ja työturvallisuusalan aikakauslehti. Artikkelin on Tranform!europen blogissa transform-network.net/blog ilmestyneestä englanninkielisestä artikkelista The Filipino Workers at the Sharp End of AI tekoälyavusteisesti suomentanut Tiina Sandberg.

---