Gaza-operaatio tähtää rauhanprosessin tuhoon

Alkuperäinen kirjoittaja: (ES)

Israelin hallitus aloitti tällä viikolla 22 juutalaissiirtokuntansa pois vetämisen Gazasta. Lisäksi puretaan neljä siirtokuntaa Länsirannan pohjoisosasta. Pääministeri Ariel Sharonin läpi junttaama manööveri on tullut tunnetuksi ”yksipuolisena vetäytymissuunnitelmana”. Länsimedia ja Israelin pääliittolainen USA ovat ylistäneet vetäytymistä ”historialliseksi” ja ”rohkeaksi” teoksi. Gazaa asuttaneiden ja muiden äärijuutalaisten vastustus sekä joidenkin palestiinalaisjohtajien hyväuskoiset ”ensin Gaza, sitten Länsiranta” -lausunnot antavat manööverille uskottavuutta.

Todellisuudessa vetäytymissuunnitelmassa ei ole kyse pääasiassa Gazasta. Sharonin suunnitelma on paljon laajempi pakettiratkaisu, jolla on tarkoitus korvata Oslon rauhansuunnitelma ja sen jälkeiset suunnitelmat sekä määritellä yksipuolisesti palestiinalais-israelilaiset suhteet tuleviksi vuosiksi.

Ensiksikin, Gazan miehitys ei lopu eikä edes muutu hyväntahtoisemmaksi. Israel ei luovu Gazan valvonnasta eikä lupaa pysyä pois alueelta tulevaisuudessa. Todellisuudessa Israelin parlamentin hyväksymä suunnitelma erityisesti valtuuttaa Israelin säilyttämään Gazan maa- ja merirajojen sekä ilmatilan valvonnan samoin kuin käyttämään sotilaallista voimaa Gazan kaistalta siihen kohdistuvia uhkia vastaan. Tämä on lupa Israelille jatkaa poltetun maan ja salamurhien politiikkaansa hamaan tulevaisuuteen.

Näin siis Israel vain muotoilee Gazan miehityksensä uudelleen sotilaallisen valvontansa kannalta edullisemmalla tavalla, kun vanha järjestely osoittautui intifadan ja palestiinalaisten hyvin organisoidun sissitaistelun takia tehottomaksi.

Toiseksi, vetäytymissuunnitelman keskiössä on vain näennäisesti Gaza, ja sen pääsuunta on Länsiranta, erityisesti suurimpien israelilaisten siirtokuntaryhmittymien vakiinnuttaminen siellä. Nämä ryhmittymät, joilla pääosa siirtokuntalaisista on, sijaitsevat koko alueen tärkeimpien vesivarantojen äärellä. Ne myös pirstovat Länsirannan pysyvästi sarjaksi kantoneita. Näin siirtokunnat tekevät itsenäisen, alueellisesti yhtenäisen Palestiinan valtion muodostamisen näillä alueilla mahdottomaksi.

Tämäkin on suoraan kirjoitettu vetäytymissuunnitelman tekstiin, joka lupaa, että ”Israel tulee liittämään itseensä keskeiset juutalaiset siirtokuntaryhmittymät, kaupungit, turvallisuusalueet ja muut maat, joiden pitäminen on Israelin edun mukaista”. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1967 sodan jälkeen tapahtuneen Itä-Jerusalemin liittämisen Israelin knesset hyväksyy sen, että osia palestiinalaisten asuttamista maista liitetään Israeliin.

Tämä selittää sen, miksi huomio on kiinnitetty Gazaan; sitä on käytetty siirtämään huomio pois kautta Länsirannan rakennetuista valtavista getoista aitoineen, sotilastukikohtineen ja tarkastuspisteineen, jotka toimivat näiden gettojen ja ulkopuolisen maailman läpikulkupisteinä.

Kolmanneksi, suunnitelmalla on vaikutus palestiinalaisiin Israelin kansalaisiin. Israel vaati ja sai USA:lta 2,2 miljardia dollaria ”apua” vetäytymissuunnitelman toteuttamiseen. Suuri osa siitä käytetään Israelin juutalaisten asuttamiseen Negeviin ja Galileaan, eli juuri niille kahdelle pääalueelle, joille palestiinalaiset Israelin kansalaiset ovat keskittyneet.

Israel on aina syrjinyt ja sortanut palestiinalaista kansanryhmäänsä. Mutta tämä sorto on rajusti kiihtynyt intifadan myötä – siihen mittaan, että Israel aikoo nyt kieltää palestiinalaisten edustuksen parlamentissa, toteuttaa laajamittaisen talojen tuhoamiskampanjan ja edelleen tihentää juutalaissiirtokuntia palestiinalaiskylissä ja niiden ympärillä. Täsmälleen samaa menetelmää on käytetty Gazan ja Länsirannan miehitetyillä alueilla.

Neljänneksi, Sharonin suunnitelma pyrkii kerta kaikkiaan tekemään tyhjiksi Oslon rauhanprosessin logiikan ja olettamukset. Toisin sanoen olettamuksesta, että oli mahdollista saada palestiinalaiset suostumaan Israelin koloniaalisiin pyrkimyksiin ”palestiinalaisen kumppanin” avulla, on pysyvästi luovuttu. Tällä asettamuksella ei toki alun alkaenkaan ollut mitään tekemistä pysyvän ja oikeudenmukaisen rauhan saavuttamisen kanssa.

Gaza-suunnitelman toteuttaminen on aloittamassa uuden aikakauden, mikä on paljon tärkeämpää kuin itse vetäytyminen. Pitkän aikavälin skenaariona on jatkuva sota, joka ei tähtää mihinkään vähempään kuin Palestiinan kansallisen liikkeen ja kansan murskaamiseen ja joka voi ajan mittaan johtaa myös palestiinalaisten karkottamiseen.

Nyt on valheiden ja kaunistelujen sijasta kerrottava totuus Palestiinan tilanteesta. Nyt on painostettava länsimaiden hallituksia ottamaan etäisyyttä USA:n–Israelin akseliin ja voimistettava solidaarisuutta palestiinalaisia kohtaan.