”Globalisaatio vaatii uuden demokratisoimisstrategian”

Alkuperäinen kirjoittaja: Thomas Micklin

Yhä useammat kansalaisia koskevat päätökset tehdään
maan rajojen ulkopuolella. Jos ihmiset haluavat vaikuttaa omaa elämäänsä
koskeviin päätöksiin, täytyy myös kansanvallan
löytää uusia muotoja. Keskiviikkona ilmestynyt teos

Globaali
demokratia

etsii demokraattista vastausta globalisaatioon.

Professori

Heikki Patomäen

ja dosentti

Teivo Teivaisen

kirjoittama kirja analysoi valtamekanismeja ja luo teoriaa poikkikansallisen
poliittisen toiminnan ehdoista ja mahdollisuuksista. Samalla se arvioi keinoja
demokraattisemman maailman luomiseksi: Miten nykyisiä järjestelmiä
– esimerkiksi

YK

:ta, rahoituslaitoksia,

Maailmankauppajärjestö
WTO

:ta ja kansainvälisiä tuomioistuimia – voitaisiin muuttaa?
Olisiko mahdollista luoda uusia instituutioita?

Teoksessa tutkitaan ehdotuksia mm. ns. totuuskomissiosta, maailmanparlamentista,
velkasovittelusta ja globaaleista vero-organisaatioista. Kirja huipentuu
toimintasuunnitelmaan, jossa myös kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen
asema.

”Globaali demokratia” -teos näyttäisi olevan kaikkia
maailman menon suunnasta välittäviä kansalaisia kiinnostava
puheenvuoro maailman tulevaisuudesta. Se soveltuu jopa yhteiskuntatieteelliseksi
oppikirjaksi kursseille, jotka käsittelevät demokratiaa, maailmantaloutta,
kansainvälisiä järjestöjä tai globalisaatiota,
mutta sopii varsin mainiosti myös jokaisen maallikon käteen.

Kirjan tekijöistä Heikki Patomäki on toiminut maailmanpolitiikan
ja -talouden professorina englantilaisessa

Nottingham-Trent

-yliopistossa
ja syksystä 2003 lähtien hän on

Helsingin yliopiston

kansainvälisen politiikan professori.

Teivo Teivainen on dosentti ja tutkija Helsingin yliopiston

Renvall-instituutissa

ja toimii vierailevana professorina

Liman katolisessa yliopistossa

Perussa.

– Erityisenä ongelmana globalisaatiossa on se, että ns. ortodoksinen
taloustiede hallitsee käytännössä lähes kaikkia
niitä ylikansallisia instituutioita jotka globalisaation piirissä
toimivat. Näitä ovat niin

Maailmanpankki

,

Kansainvälinen
valuuttarahasto IMF

, Maailmankauppajärjestö WTO,

EU

kuin yhä enenevässä määrin myös jopa YK, professori
Heikki Patomäki totesi kirjan julkistamistilaisuudessa.

Hän korostikin tämän ”talousortodoksian” muutostarvetta
lähtökohtana nykyistä demokraattisemmalle globalisaatiolle.

Pohjana globalisaation suunnan myönteiselle muuttamiselle Patomäki
piti vuorostaan maailmanlaajuisen kansalaisyhteiskunnan voimakasta vahvistamista.

– Vain kunkin maan ja sen summana koko maailmanlaajuinen kansalaisyhteiskunta
voi vaatimuksillaan ja muulla aktiivisella toiminnallaan olla se perusvoima,
joka saa sekä kansalliset että ylikansalliset instituutiot luopumaan
nykyisestä talousortodoksiasta ja siirtymään demokraattisemman
kehityssuunnan kannalle, Patomäki painotti.

Globaali demokratisoimisstrategia etenee hänen mukaansa sen jälkeen
kaksivaiheisesti siten, että rahoitusreformein saadaan aikaan mm. valuutanvaihtovero
(esim. ns.

Tobinin vero

) ja köyhien maiden velkasovittelumekanismi,
ja rinnakkaisesti myös Maailmankauppajärjestö WTO:hon on
saatava läpi ainakin seuraavat muutokset:

– Köyhimmille maille vain

GATT

-järjestelmän sovellutus;

– Nykyistä paremmat mahdollisuudet vetäytyä tai poiketa
sopimuksista;

– Palvelujen ”vapaakauppasopimus”

GATS

on hylättävä
tai neuvoteltava kokonaan uudelleen;

– Intellektuaaliset omistusoikeudet takaisin YK:hon;

– Käytännöt ja menettelytavat aidosti demokraattisiksi.

Patomäki korosti, että kaikkien näiden reformien alulle
saanti ei suinkaan vaadi maailman kaikkien maiden välitöntä
mukaantuloa, vaan edetä voi myös asteittaisesti, niin että
alussa vain ”riittävä” määrä maita on
mukana.