Globalisaatioverosta keskustellaan kiihkeästi eri puolilla maailmaa

Alkuperäinen kirjoittaja: Petri SaloperÄ Santiago

Kuluvan vuoden tammikuun viimeisenä perjantaina keskusteltiin Sveitsin
Genevessä niin sanotun globalisaatioveron mahdollisesta käyttöönotosta
maailman köyhyys- ja nälkäongelman ratkaisemiseksi.

YK:n siipien suojassa järjestettyyn huipputapaamiseen osallistuivat
isäntäjärjestön pääsihteerin

Kofi Annanin

ohella Brasilian karismaattinen johtaja

Luis Ignacio ”Lula”
da Silva

, Chilen presidentti

Ricardo Lagos

ja Ranskan valtionpäämies

Jacques Chirac

.

Erityisesti Lulan voimakkaasti eteenpäin ajama hanke on ollut viimeisten
päivien aikana vilkkaan keskustelun kohteena Latinalaisessa Amerikassa
järjestetyissä seminaareissa. Puheista on kuitenkin vielä
pitkä matka todellisiin tekoihin.

Teollistuneiden maiden virallisen kehitysavun laahatessa kaukana YK:n sille
jo vuosia sitten asettamasta 0,7 prosentin tavoitteesta alkaa maailman johtavan
kehitysmaan Brasilian mitta täyttymään.

Nälkä on joukkotuhoase, joka tappaa yli 24 000 ihmistä
päivässä ja jopa 11 lasta minuutissa, sanoi Genevessä
puhunut presidentti Lula da Silva.

Lulan mukaan ylikierroksilla käyvä keskustelu turvallisuuskysymyksistä,
kuten terrorismista ja joukkotuhoaseista, on saanut maailman huomion kiintymään
pois olennaisesta.

– Jos haluamme turvallisen maailman, on meidän kamppailtava oikeudenmukaisemman
ja tasapuolisemman maailman puolesta, totesi tämä entinen ay-johtaja.

Yhtenä ratkaisuna yli neljäsosaa maailman väestöstä
koskettavaan äärimmäiseen kurjuuteen Lula tarjosi erityistä
globalisaatioveroa, joka toimisi vaihtoehtoisena rahoitusmuotona taistelussa
köyhyyttä, nälkää ja sosiaalista erottelua vastaan.
Aloitteen mukaan verotus voitaisiin suunnata koskettamaan esimerkiksi kansainvälistä
asekauppaa ja valuuttakeinottelua.

Lulan ehdotus ei ole suinkaan ensimmäinen laatuaan. Jo 1970-luvulla
yhdysvaltalainen taloustieteilijä

James Tobin

ehdotti maasta
toiseen vapaasti virtaavien pääomien verottamista.

Vuonna 1981 Nobel-palkitun Tobinin mukaan kyseessä olisi ollut kuvainnollisesti
hiekan heittäminen liian vilkkaasti pyörivien kansainvälisten
rahamarkkinoiden rattaisiin itse niiden koneistoa turmelematta. Hänen
tarkoituksenaan ei siis suinkaan ollut kehitysmaiden suoranainen auttaminen,
vaan pikemminkin hallitsemattomasti aaltoilevien kansainvälisten pääomien
edes jonkinasteinen valvonta.

Jos Tobinin ideoimaa veroa tai sen johdannaista kuitenkin sovellettaisiin
käytännössä kehitysmaiden auttamiseen, saattaisi se
hyvinkin johtaa niitä vaivaavien köyhyys- ja nälkäongelmien
ratkaisemiseen. YK:n asiantuntijoiden mukaan nimittäin jo pelkästään

0,1 prosentin suuruinen kansainvälistä valuuttakeinottelua
koskettava vero keräisi maailmanjärjestön avustuskassaan
vuositasolla jopa yli 300 miljardia dollaria.

Lulan seurana Genevessä olleet valtionjohtajat antoivat varauksellisen
tukensa brasilialaisen kollegansa ehdotuksille. Niin Chirac kuin Lagos olivat
samaa mieltä siitä, ettei teollisuusmailta kannattanut odottaa
enää lisäapua. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäisivät
siis vaihtoehtoiset rahoitusmuodot.

– Köyhyyden ja nälän vastaiseen taisteluun käytettävien
varojen täytyy olla lähtöisin globalisaation luomista jättimäisistä
rikkauksista, totesivat Chirac ja Lagos yhteistuumin.

Varsinaisen globalisaatioveron toimeenpanosta ei Genevessä kuitenkaan
päästy korupuheita pidemmälle.

Erityisesti Lagosin osoittaman epäluulon puki sanoiksi Santiagossa
myös tammikuun viimeisen viikon aikana järjestettyyn talousseminaariin
osallistunut Chilen valtionyliopiston taloustieteellisen tiedekunnan dekaani

Joseph Ramos

.

– Itse ehdotus on jo yli 20 vuotta vanha ja sen toteuttaminen ei riipu
kolmannen vaan ensimmäisen maailman maista, totesi Ramos skeptisesti.

Samaisessa seminaarissa puhunut Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission
CEPAL:n ekonomisti

Ricardo French-Davis

ei ollut kuitenkaan vielä
valmis pyyhkimään ehdotusta maailmanlaajuisesta verotuksesta maton
alle.

– Se on yksi niistä teemoista, joita tulee käsitellä.
Onhan se osa sitä epätasapainoista globalisaatiota, joka tänä
päivänä koskettaa meitä kaikkia.

Myös Santiagossa vieraillut Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n
edustaja

Teresa Ter-Minassian

kieltäytyi kommentoimasta globalisaatioveron
tulevaisuudennäkymiä vedoten talousseminaarin tiukkaan aikatauluun.

– Globalisaatioverotus on hyvin kyseenalainen asia eikä siitä
voi väitellä kahdessa minuutissa, selitti Ter-Minassian kansainväliselle
lehdistölle.

IMF:n rautarouvalta taisi kuitenkin unohtua, että erilaisten globalisaatioverojen
hyödyistä ja haitoista on väännetty kättä
ainakin parin vuosikymmenen ajan. Luulisi, että siinä ajassa myös
Kansainvälisen valuuttarahaston ylin johtoporras pystyisi muodostamaan
edes jonkinlaisen käsityksen asiasta.

Joka tapauksessa Ter-Minassianin asenne osoitti taas jälleen kerran
elävästi sen, että maailman nälkä ei ole kiinni
rahasta, vaan rahakirstujen päällä istuvista kirstunvartijoista.