Haitin murhenäytelmä ei vain maanjäristyksen syytä

Mikä tahansa suuri kaupunki maailmassa olisi saattanut kärsiä Haitin pääkaupungin Port-au-Princen tavoin laajoja tuhoja yhtä voimakkaan maanjäristyksen seurauksena. Mutta ei ole sattuma, että Haitissa tuhot ovat erityisen suuret.

Tuhojen suuruus on suurimmalta osin ihmisten aiheuttamaa ja seurausta Haitin pitkän aikavälin historiasta ja nykyisestä tilasta: maan tahallisesta köyhdyttämisestä ja saattamisesta voimattomuuden tilaan.

Haitin köyhyys ja surkeus on suoraa perintöä kenties maailmanhistorian raaimmasta siirtomaariiston järjestelmästä ja sen jälkeisestä vuosikymmenien systemaattisesta sorrosta.

Suurenmoinen ”kansainvälinen yhteisö” ja sen johtovaltio USA, jotka nyt puuhaavat “humanitaarista apua” Haitiin, ovat päävastuussa niistä kärsimyksistä, joita ne nyt suurieleisesti yrittävät lieventää.

Haitilaisia ovat aikojen kuluessa orjuuttaneet ja tappaneet niin Espanja, Ranska, Englanti ja Saksa kuin USA:kin.

Siitä lähtien kun USA tunkeutui Haitiin ja miehitti sen vuonna 1915, USA ja sen liittolaiset ovat väkivaltaisesti ja tahallisesti estäneet jokaisen vakavan poliittisen yrityksen sallia Haitin kansan edetä – entisen presidentin Jean-Bertrand Aristiden sanontaa lainaten – ”absoluuttisesta kurjuudesta kunnialliseen köyhyyteen”.

Aristiden oma hallitus, joka nousi valtaan äänestäjien noin 75 prosentin kannatuksen turvin, oli tällaisen sekaantumisen viimeisin uhri. Hallitus kaadettiin vuonna 2004 USA:n junailemalla vallankaappauksella, jonka yhteydessä tuhansia ihmisiä tapettiin. Suuri osa haitilaisista ei koskaan voinut antaa anteeksi tätä kaappausta. Sen jälkeen YK on pitänyt maassa suurta ja erittäin kallista “rauhanturvaosastoa”.

Uusliberalismin kourissa

Haiti on nyt maa, jossa noin 75 prosenttia väestöstä elää vähemmällä kuin kahdella dollarilla päivässä ja 56 prosenttia eli 4,5 miljoonaa ihmistä vähemmällä kuin yhdellä dollarilla päivässä. Uusliberalistisen ”sopeuttamisen” ja imperialistisen intervention vuosikymmenet ovat riistäneet Haitin hallitukselta kyvyn investoida kansan hyväksi ja säädellä maan taloutta. Rankaisevat kansainväliset kauppa- ja finanssijärjestelyt varmistavat, että hätä ja kyvyttömyys pysyvät Haitin elämän rakenteellisena tosiasiana hamaan tulevaisuuteen.

Juuri tämä köyhyys ja voimattomuus ovat syynä täysimittaiseen kauhuun ja sekasortoon myös tämän päivän Haitissa. 1970-luvun loppupuolelta lähtien armoton uusliberalistinen hyökkäys Haitin maataloutta vastaan on pakottanut kymmenet tuhannet pienviljelijät muuttamaan ylikansoitettuihin kaupunkislummeihin. Sadat tuhannet Port-au-Princen asukkaat elävät nyt ala-arvoisissa hökkeleissä. Ihmisten valikoituminen elämään sellaisissa olosuhteissa ei enää ole sen enempää luonnollista tai sattumanvaraista kuin heidän kärsimiensä vammojen määrä.

Kaupunkeihin halpatyövoimaksi ajetuilla ihmisillä ei ole varaa rakentaa maajäristyksen kestäviä asuntoja. Tilannetta pahentaa se, että kaupunkien perusinfrastruktuuria kuten juoksevaa vettä, sähköä, teitä ym. ei usein ole. Hallituksen kyky järjestää minkäänlaista katastrofiapua on lähellä nollaa.

”Kansainvälinen yhteisö” on käytännössä hallinnut Haitia vuoden 2004 vallankaappauksen jälkeen. Osittain samat maat, jotka lähettävät hätäapua Haitiin nyt, ovat viiden viime vuoden aikana johdonmukaisesti äänestäneet YK:ssa sitä vastaan, että YK:n tehtävävaltuutusta Haitissa laajennettaisiin välitöntä sotilaallista mandaattia laajemmalle. Ehdotukset irrottaa nykyisestä mandaattirahasta rahaa köyhyyden lievittämiseen tai maatalouden kehittämiseen on hylätty.

Kuuban esimerkki

Samat hirmumyrskyt, jotka tappoivat viimeksi vuonna 2008 Haitissa yli tuhat ihmistä ja tuhosivat monia tuhansia koteja, iskivät samana vuonna myös Kuubaan yhtä rajuina, mutta vain neljä ihmistä sai surmansa. Kuuba on onnistunut välttämään uusliberalististen ”uudistusten” pahimmat vaikutukset, ja sen hallituksella on keinot suojella kansalaisiaan katastrofeilta.

Jos ”kansainvälinen yhteisö” aikoo vakavissaan auttaa Haitia läpi uusimman kriisin, sen pitäisi ottaa tarkasteltavaksi Kuuban esimerkki ja kysyä, miten Haitin kansan ja sen julkisten laitosten omaehtoista kykyä kriisien torjunnassa voitaisiin parantaa. Ja ”kansainvälinen yhteisö” voisi tätä projektia rahoittamalla korvata edes osan niistä vaurioista, joita se on haitilaisille aiheuttanut.