Kirjaudu sisään

    Salasana unohtunut

    • 0
    • Kirjaudu sisään
    • Tilaa
    • Uusimmat
    • Kotimaa
    • Ulkomaat
    • Kulttuuri
    • Teoria
    • Mielipiteet
    • Kauppa
    • Uusimmat
    • Kotimaa
    • Ulkomaat
    • Kulttuuri
    • Teoria
    • Mielipiteet
    • Kauppa

    Hannu Niklander uskaltaa kyseenalaistaa

    Kulttuuri
    2.8.2016 - 14:39
    Pentti Stranius

    Luin alkukesästä Hannu Niklanderin vähemmälle huomiolle jääneen essee- ja kirjoituskokoelman Kuinka saa sanoa (Robustos 2015, 241 s.). Se sisältää kymmenittäin lyhyempiä ja pitempiä, mutta aina älykkäitä ja poleemisia kirjoituksia tärkeistä aiheista. Ne on jaoteltu teemoittain. Monen asian kyseenalaistaminen on aina hyvin perusteltua ja kirjailija ottaa samalla vahvasti kantaa jähmettyneeseen ja dogmaattiseen ajatteluun.

    Niklander pohtii monia kummallisuuksia. Esimerkiksi: mitä ovat aidot maut ja hajut tai hupeneva hiljaisuus, missä näkyy Suomen ”erinomaisuus” ja Venäjä-suhde, mitä merkitsevät alempi ja ylempi luokka kirjallisuudessa tai Kalevalan ja Isojen poikien laulujen sensuroinnissa, millainen on oopperan olemus, kirjailijan kohtalo markkinoilla tai muutosvastarinnan todellinen sisältö ja kaikkien rajojen häilyvyys.

    Kaiken takaa nousee ajatus siitä, mitä ja kuka saa mistäkin sanoa ja kuinka erilaisia tulkintoja ilmiöistä voi tehdä – kun etsii uusia näkökulmia. Teksteissä kukkii myös hilpeänhiljainen huumori, vaikka teemana olisi kuolema tai vanhuus.

    Monipuolinen kirjailija

    Hannu Niklander (s. 1951) on erittäin monipuolinen kirjailija – kaikenlaisen kirjoittamisen parissa viihtyvä ahertaja ja aktivisti. Hän on kirjoittanut novelleja, romaaneja, runoja ja matkakirjoja ja toiminut muun muassa Kirjailijaliiton varapuheenjohtajana. Ura alkoi jo 1970-luvun alussa ja varmasti tuo kuohuva 70-luku vei miehen myös monenlaisen kansalaisaktivismin ja luottamustehtävien pariin. Olen seurannut kirjailijan uraa epäsäännöllisen säännöllisesti ja muistan lukeneeni ainakin seuraavat Niklanderin teokset:

    Kulttuuritietoisuus, laaja kielitaito ja eri taidelajien tuntemus näkyvät ja kuuluvat.

    Maakuntalaulu, Tuokiokuvia Euroopasta, Sairaskertomuksia, Leskimiehen kevät, Öinen kävely, Radan varrella varjo, Kuu jättää jäljen, Taivaalla tutut tähdet, Luon katseen luoteeseen. Matkakertomuksia Pohjolasta, Aurinko katsoo taakseen.

    Viimeksi mainitusta kirjailija sai myös Kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 1999.

    Perustellusti voi sanoa, että Suomessa on aika vähän niin monipuolisia kirjailijoita, kirjallisuusihmisiä ja toimijoita kuin monet genret hallitseva ja silti oman tyylinsä säilyttävä Niklander. Kulttuuritietoisuus, laaja kielitaito ja eri taidelajien tuntemus näkyvät ja kuuluvat Kuinka saa sanoa -teoksessakin. Se auttaa myös tekijää suvaitsevaisuuden rintamalla, maailmalla matkatessa. Aivan juhannuksen alla luin Elämäntarina-lehdestä (2/2016) kirjailijan hienon Afrikka-matkakertomuksen ”Olinhan siellä minäkin” – Niklander on kuulunut vuosia Elämäntarina-lehden vapaaehtoisavustajiin.

    Korvapuusti itsestäänselvyyksille ja älyttömälle sensuroinnille

    Renkutus ja tulkinta -otsikon alla Niklander käsittelee uudessa kirjassaan laajasti niin sanottuja Isojen poikien lauluja, mutta aloittaa Kalevalasta, mistä Elias Lönnrot jätti harkiten pois seksuaalisuutta kuvaavan aineiston. Se ei sopinut fennomaniankaan piiriin: kansaa piti sivistää. Sitten tuleekin todella herkullinen osuus, missä kirjailija analysoi Veikko Lavia ja monia muita, joiden suussa ”ruma sana sanotaan niin kuin se on”. ”Kullit” ja ”pillut” kun sattuvat olemaan sitä alaluokan vastakulttuuria siinä missä 1950-luvun ”rillumarei”-elokuvat. Sukupuolisuhteetkin ovat luokkasuhteita… Ja yhä vielähän on niin, että laulettuna tätä alakulttuuria kuulee lähinnä vain vappuilloissa.

    Sitten siirrytään yläluokan taiteisiin: enpä muista sellaista lennokasta tekstiä oopperasta kuin mitä Niklander harrastaa 30-40 sivun verran osiossa Kukaan ei ole aivan mitätön. Keskiössä ovat Giacomo Puccinin oopperat. Pitää sanoa, että amatöörikin nauttii sanankäänteistä, vaikka en ole kuin kaksi oopperaa eläessäni nähnyt! Välillä kannattaa liikkua lukemisessakin oudoilla kentillä.

    Lopuksi on korostettava sitä, miten monessa kirjoituksessaan tekijä särkee itsestäänselvyyksiä – niin termejä, rajoja kuin älytöntä mekastusta siitä, että nykymenolle ei ole vaihtoehtoja. Kyllä on! Kiire, hengiltä huvittaminen, korviketoiminnot, melusaaste, ikinuorekkuus syövät miestä jos naistakin. Ja niin vain Hannu Niklander hienosti kääntää ”muutosvastarinnankin” päälaelleen: se voi olla nykymenossa suurta edistystä!

    Hannu Niklanderin kirjoittamat teokset

    • Kotiinpäin: runoja, Gummerus, 1974
    • Maakuntalaulu, Johanna kustannus, 1979
    • Kössi Kaatran elämää ja lohjalaisvaiheita: 100-vuotisjuhlajulkaisu, [julk.] Lohjan kotiseutututkimuksen ystävät ry, 1982 (Lisiä Lohjan pitäjänkertomukseen; 54)
    • Kauniisti niiaava tytär, Kustannus-Mäkelä, 1983
    • Suksien surujuhla, Kustannus-Mäkelä, 1985
    • Muodonmuutoksia, Kustannus-Mäkelä, 1987
    • Kahvilavieraan muistiinpanot, Äitini talo – Arto Kytöhonka, 1987
    • Öinen kävely, lyhytproosaa, Kustannus-Mäkelä, 1989
    • Tuokiokuvia Euroopasta, Cultura, 1990
    • Sairaskertomuksia, Pohjoinen, 1994
    • Vaahteranlehti ja vaakunalilja, Pohjoinen, 1996
    • Aurinko katsoo taakseen, Atena, 1999
    • Leskimiehen kevät, Atena, 2000
    • Radan varrella varjo, Atena, 2003
    • Kuu jättää jäljen, Atena, 2006
    • Hopeatornien maa, TAI-teos, 2008
    • Ansionsa mukaan, Atena, 2009
    • Taivaalla tutut tähdet, Edico, 2013
    • Luon katseen luoteeseen. Matkakertomuksia Pohjolasta. Robustos, 2014.
    • Kuinka saa sanoa. Robustos, 2015

    Piditkö lukemastasi?
    Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!

    Uusimmat artikkelit

    Russia, Elektrostal. School No 15. img 09 (1)
    Tutkimus
    16.1.2026
    JP (Juha-Pekka) Väisänen

    Suomalaistutkija väittää: Venäjän patrioottinen kasvatus hajottaa yhteisöt ja vahvistaa valtiollista kontrollia

    Venäjän sotilaallis‑isänmaallinen kasvatus on viime vuosina muuttunut koko yhteiskunnan läpäiseväksi vallankäytön välineeksi.

    kuva super
    Politiikka
    15.1.2026
    JP (Juha-Pekka) Väisänen

    Hoitajien irtisanomiset murentavat asiakasturvallisuutta

    Uusi selvitys perustuu keväällä 2025 aloitettuun laajaan kartoitukseen huoltovarmuuskriittisten yritysten kyberuhkiin varautumisesta. Kuva CSIRO CCO 3.0
    Uutiset
    14.1.2026
    JP (Juha-Pekka) Väisänen

    Kyberkypsyys junnaa – tuore selvitys varoittaa hitaasta teknologiasta

    Aalto yliopiston tutkimus paljastaa, miten verkon käyttö kietoutuu stressiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Kuva Tony Webster CCO 4.0
    Tutkimus
    13.1.2026
    JP (Juha-Pekka) Väisänen

    Some väsyttää, uutiset yllättäen helpottavat – näin netti vaikuttaa mieleen

    Kurdistanin työväen kommunistisen puolueen Suomen osaston puheenjohtaja Ibrahim Hussein KUVA IH
    Mielipiteet
    12.1.2026
    Ibrahim Hussein

    Vapauden puolustajat eivät voi vaieta poliittisen islamin väkivallasta

    Tilaa lehti

    Tukea Tiedonantajalle

    Ota yhteyttä

    Mediakortti

    Toimituksen ja käyttäjien luoman sisällön käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi-lisenssi, ellei erikseen mainita.

    Tiedonantaja

    Osoite: Viljatie 4 B, 3. kerros, 00700 Helsinki
    Puh: 09 – 7743 8150
    Sähköposti: 

    Juttuvinkit ja journalismi

    Copyright 2026 © Tiedonantaja | Tietosuojaseloste


    Piditkö lukemastasi?
    Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!