Helsingin liikkumisen kustannukset kurittavat opiskelijoita ja maahanmuuttajia

Helsingin keskustaa muokkaavat parhaillaan samanaikaiset päätökset, jotka koskevat sekä kaupunkitilan käyttöä että liikkumisen ehtoja. Kaupunginvaltuuston 5.5. hyväksymä Kaivokadun asemakaavamuutos sulkee kadun yksityisautoilta ja muuttaa sen kävely- ja raitiovaunupainotteiseksi alueeksi. Päätös on osa laajempaa keskustavisioita, joissa korostetaan jalankulun turvallisuutta, viihtyisyyttä ja keskustan kaupallista vetovoimaa.

Samalla uudistus nostaa esiin kysymyksen siitä, ohjaako keskustan kehitystä julkinen tarve vai yksityinen pääoma, sillä investointien kustannukset nousevat kymmeniin miljooniin euroihin ja alueen kiinteistökehitys hyödyttää ennen kaikkea suuria omistajia. Muutokset osuvat aikaan, jolloin liikkumisen hinta ja arjen kustannukset ovat nousseet voimakkaasti. Tämä näkyy erityisesti opiskelijoiden ja maahanmuuttajien arjessa: he ovat riippuvaisia joukkoliikenteestä, mutta kokevat sen hinnat yhä raskaammiksi.

HSL:n lippujen hinnankorotus lisää painetta

HSL:n lippujen hinnankorotus herättää keskustelua Helsingin seudulla. Keskimäärin 3,1 prosentin nousu astui voimaan tammikuun alussa 2026. HSL:n hallitus päätti korotuksesta 28.10.2025 äänin 10–4, torjuen vihreiden ja vasemmiston ehdotuksen nollakorotuksesta. Päätös tarkoittaa konkreettisia nousuja: 30 vuorokauden AB-säästölippu nousee 60,10 eurosta 61,60 euroon ja ABCD-vyöhykkeellä 99 eurosta 101,50 euroon. Kausilippu AB-alueelle kallistuu 72,10 eurosta 73,90 euroon ja ABCD-alueelle 118,80 eurosta 121,80 euroon. Kertalippu nousee sovelluksessa tai HSL-kortilla 10–20 senttiä vyöhykkeestä riippuen. Korotus oli suunniteltua pienempi – kesällä puhuttiin jopa 6,4 prosentista, mutta kunnat kannustivat maltillisuuteen. HSL perustelee nousua kustannuksilla, mutta kriitikot näkevät sen esteenä joukkoliikenteen käytölle. Hinnasto päivittyi myyntikanaviin 1.1.2026.

Opiskelijat ja maahanmuuttajat kokevat liikkumisen hinnat kestämättömiksi

Helsingissä asuvat opiskelijat ja maahanmuuttajat kertovat liikkumisen ja asumisen kustannusten nousseen tasolle, jota moni ei pysty enää hallitsemaan. Haastateltu Kamran Khan, Bangladeshista Suomeen muuttanut opiskelija, kuvaa tilannetta vaikeaksi. Hänen mukaansa julkisen liikenteen hinnat ja asumisen kulut pakottavat työskentelemään kohtuuttomasti opintojen ohella, vaikka työmarkkinat ovat epävarmat ja työtä on vaikea saada.

Khan arvioi, että Helsingin keskustassa liikenteen määrä ja autojen suuri osuus vievät tilaa ihmisiltä.

Julkisen liikenteen hinnat nousevat – opiskelijat ja pienituloiset kärsivät

Khan kertoo käyttävänsä pääasiassa metroa ja muuta joukkoliikennettä. Hän pitää nykyisiä hintoja kohtuuttomina erityisesti opiskelijoille ja pienituloisille. ”Jos meidän täytyy ostaa kuukausilippuja, niiden pitäisi olla vähän halvemmat, koska nämä asiat ovat niin kalliita”, hän sanoo. ”Meidän täytyy tehdä enemmän töitä kattaaksemme kulut, ja se on hyvin vaikeaa”, hän jatkaa.

Khan ei tiennyt, että Tallinnassa julkinen liikenne on maksutonta. Kuultuaan asiasta hän toteaa: ”Jos julkinen liikenne olisi ilmaista, se olisi hieno asia.” Hän kuitenkin epäilee, että Helsingin väkimäärä ja ruuhkat vaikeuttaisivat vastaavan mallin toteuttamista.

Työmarkkinoiden epävarmuus lisää painetta – ”Olen hakenut sataa työpaikkaa”

Khan kuvaa Helsingin työmarkkinoita erityisen vaikeiksi. ”Jos kysyt minulta, olen hakenut sataa työpaikkaa, mutta en ole silti saanut päätoimista työtä.” Tällä hetkellä Khan tekee väliaikaisesti ruokalähetystöitä. Työ haittaa opintoja, ei vastaa hänen koulutustaan eikä tarjoa vakaata toimeentuloa.

Khan kertoo, että opintojen ja työn yhdistäminen on raskasta, mutta pakollista, koska elinkustannukset ovat nousseet nopeasti. ”Jos kaikki asiat ovat kalliita ja kulut nousevat päivä päivältä, se on hyvin stressaavaa.”

Helsingin ja Lappeenrannan erot näkyvät arjessa

Kamran Khan muutti hiljattain Helsinkiin Lappeenrannasta työn perässä. Hän kuvaa kaupunkien eroja suuriksi. ”Lappeenrannassa tuskin näki ihmisiä kaduilla, mutta täällä kaikkialla on ihmisiä.” Khan pitää Helsingistä. Kaupungin väkimäärä muistuttaa hänen kotimaataan. ”Bangladeshissa on paljon ihmisiä ja hyvin kaoottista, joten Helsinki tuntuu vähän samalta.”

Työmarkkinoiden epävarmuus ja maahanmuuttajien asema

Kamran Khanin kertomus jatkuvasta työn hakemisesta ja elämän epävarmuudesta kuvaa työväenluokan ja maahanmuuttajien asemaa Suomessa. Työmarkkinoiden rakenteet, syrjivät käytännöt ja epävarmat työsuhteet vaikeuttavat toimeentuloa, vaikka työnteko olisi välttämätöntä elämisen kustannusten kattamiseksi.

Khan päättää haastattelun toiveikkaasti, vaikka arki on raskasta. ”Optimisti pääsee aina perille.”

---