Helsingin poliisipäällikkö Leninin auttajana

Hakaniemen torin reunalla sijaitsi asunto, jossa Lenin syyskesällä vuonna 1917 piileskeli Venäjän väliaikaisen hallituksen etsiviä. Leninin piilopaikan haltija Kustaa Rovio (entinen Ravelin) turvasi Leninille työrauhan hänen valmistellessaan vallankumousta Venäjällä. 

Rovio oli ollut töissä Pietarissa ja tullut siellä kosketuksiin sosialidemokraattien kanssa. Vuoden 1905 ”verisunnuntain” tapahtumat saivat hänet liittymään bolshevikkipuolueeseen.

Hänet vangittiin Pietarissa vallankumouksellisen toiminnan vuoksi. Hän pakeni karkotuspaikastaan Suomeen. Hänet vangittiin toistamiseen vuonna 1910 ja Pietarin lehdissä hänet nimitettiin ”vaaralliseksi poliittiseksi rikolliseksi”.  Nyt hän pakeni Tampereelle ja toimi sosialidemokraattisen nuorisoliiton sihteerinä.

Huhtikuussa 1917 sosialisti Kustaa Rovio valittiin Helsingin työväenmiliisin päälliköksi ja kesällä kaupungin poliisimestarin erottua hänen varamiehenään Rovio tuli Helsingin vt. poliisipäälliköksi. 

Tuolloin turvallista piilopaikkaa Leninille bolshevikkipuolueen keskuksen pyynnöstä etsiskellyt suomalainen Aleksanteri Schottman olisi tuskin voinut keksiä ovelampaa vaihtoehtoa kuin Helsingin poliisimestarin asunto.

Schottman totesi järjestelystä Roviolle: ”Kun tulen Pietariin, niin kerron meikäläisille, että Lenin on hyvässä tallessa: asuu Helsingin poliisimestarin luona. Kyllä niiden naamat menevät pitkiksi ja naurua riittää, kun saavat tietää asian oikean laidan. Olenpa vakuuttunut, ettei yksikään Kerenskin kätyri aavista kurkistaa sinun asuntoosi.”

Lenin tuotiin ensin välietappina ”elävänä kapsäkkinä” Lahteen, mistä Kaarlo Kuusela soitti Roviolle Helsinkiin. ”Kenelle te soititte”, kysyi Lenin. – ”Helsingin poliisimestarille”. Lenin kalpeni. – ”Rauhoittukaa ystävä”, Kuusela sanoi – ”Me olemme nyt Suomessa. Helsingin poliisimestari on Teidän ystävänne.” 

Rovio kertoi jännittäneensä hieman joutuessaan äkkiarvaamatta Leninin ”majoitusmestariksi”. Hän pisti heti vettä tulelle, kattoi iltapalan ja nosti arvokkaan vieraan kunniaksi pöytään pullon konjakkia. Silloin Lenin sanoi, ettei käytä alkoholijuomia.

Rovio lupasi hoitaa Leninille säännöllisesti venäläisiä sanomalehtiä. Rovio toimi Leninin tulkkina ja käänsi hänelle suomenkieliset lehdet. Lenin tutustui myös Rovion vaimoon ja kolmivuotiaaseen Eero-poikaan.

Lenin halusi päästä salaa mitä pikimmin Pietariin vallankumousta edistämään. Sen takia hänelle hankittiin naamiointiasu. Lenin laittoi peruukin päähänsä ja kysyi Roviolta sen sopivuutta. ”Ken ei tiedä, ei huomaa mitään”, kuului vastaus. Eräältä näyttelijältä Rovio sai väriä kulmakarvojen maalaamista varten ja hänelle toimitettiin passi suomalaisella nimellä. Lenin lähti salaa Viipuriin, josta siirtyi Pietariin vallan valtaamista valmistelemaan.

Neljän vuoden päästä Lenin muisti Eero Rovion ja lähetti hänelle Moskovasta Pietariin leikkikaluja. Lenin muisti kiitollisuudella myös Kustaa Rovion avun. Elokuussa 1918 hän kirjoitti Neuvostohallituksen päämiehenä Roviolle todistuksen, jossa pyysi kaikkia neuvostolaitoksia ja sotilaselimiä antamaan kaikkea tarvittavaa apua toveri Kustaa Roviolle, ”joka on minun henkilökohtainen tuttavani ja nauttii täydellistä luottamusta.”