Henkilöstölle lopputilejä, omistajille muhkeita osinkoja

Metallialan suuryritys Metso Oyj lupailee niin sanotuissa arvoissaan ja visioissaan kaikkea kaunista sekä asiakkailleen, toimintaympäristölleen että työntekijöilleen. Mutta karun käytännön kokemuksen perusteella todellisuudeksi muodostuu se, että yhtiö toteuttaa vääjäämättä vain osakkeenomistajille antamaansa lupausta maksaa vuosittain sijoitetulle pääomalle osinkoa tai muuten palauttaa pääomaa omistajille, muut jutut ovat vain juttuja.

Metson ilmoitus vähentää 750 työpaikkaa ei tullut luultavasti monellekaan suurena yllätyksenä, vaikkakin uutena suurena pettymyksenä työtekijöille. Viimeisten kymmenen vuoden aikana yhtiössä on käyty seitsemät yt-neuvottelut, joiden seurauksena henkilöstöä on vähennetty roimasti ja tuotantoa siirretty alihankintaan sekä halvemman palkkatason maihin. 

Edellisistä yt-neuvotteluista on kulunut vajaa vuosi. Niitä perusteltiin jo aikaisempien vuosien tapaan sillä, että väkeä vähentämällä voidaan turvata yhtiön toiminta ja työpaikat jäljelle jääville.

Työpaikat Metsossa ovat olleet hyvin epävarmalla pohjalla eikä mikään puhu siitä, että linja olisi muuttumassa. Yhtiön strategiseksi toimintatavaksi näyttää muodostuneen jatkuva rakennemuutos ja henkilöstöpolitiikan kulmakiveksi irtisanomiset ja niillä pelottelu.

Vain yksi on tässä linjassa ollut pysyvää ja suurisuuntaista, eli omistajien lompakon lihottaminen. Viimeisten 12 vuoden aikana Metso on jakanut osakkeenomistajille muhkeita osinkoja joka vuosi. Linjana näyttää vielä olleen se, että osingot ovat sitä suuremmat mitä enemmän työpaikkoja on uhan alla ja yt-neuvottelujen kohteena. Kyse on yhteensä miljardiluokan varainsiirrosta.

Tarkoitustaan vastaan kääntynyt yt-laki

Työpaikoilla toimivien luottamushenkilöiden ja ay-aktiivien keinot ovat vähissä jos he rajoittuvat hoitamaan tehtäväänsä vain yt-lain puitteissa. Yhteistoimintalaki on käytännössä irtisanomislaki, joka takaa työantajille yksipuolisen oikeuden päätöksentekoon. Sen avulla on mahdotonta turvata työntekijöille mitään oikeuksia.

Metson lukuisat yt-neuvottelut ovat joka kerta päätyneet työnantajan sanelemiin irtisanomisiin. Työntekijöiden edustajat ovat kerta toisensa jälkeen joutuneet nielemään samat falskit liturgiat kilpailukyvyn ja jäljellejäävien työntekijöiden aseman turvaamisesta. 

Nykyinen tilanne puhuukin aukottomasti sen puolesta, että työntekijäpuolella on löydettävä keinoja, joilla kyseenalaistetaan kapitalistien strategiat ja toimintatavat. Eteläisen Euroopan maiden ay-liikkeen radikaali vastarintatoiminta kertoo siitä, että sellaisia keinoja on ja niitä voidaan nykyäänkin käyttää.

Tavoitteena halvemmat palkat

Metso toteuttaa yhdessä muiden suuryritysten kanssa Elinkeinoelämän Keskusliiton EK:n johdolla tapahtuvaa operaatiota, jonka tavoitteena on alentaa suomalaisten työntekijöiden palkkoja. Tähän tarkoitukseen irtisanomiset ja niillä uhkaaminen on todettu käyttökelpoiseksi välineeksi. Tätä tarkoitusta palvelee myös Kataisen sixpack-hallituksen ajama oikeistolainen talouspolitiikka, jolla yrityksille annetaan lisää verohelpotuksia ja leikataan julkisia menoja. EU-komennon alaisena toimivalla hallituksella ei ole tosiasiassa mitään esityksiä meneillään olevan irtisanomisaallon pysäyttämiseksi.

Suurkapitalistien irtisanomispolitiikan toteuttamista on helpottanut myös se, että ay-liike ei ole kyennyt eikä halunnut ryhtyä todelliseen vastarintatoimintaa sen torjumiseksi. SAK:n ja muiden keskusjärjestöjen vaatima keskitetty maltillinen tupo-ratkaisu ei tuo yhtään työpaikkaa eikä peruuta ainuttakaan irtisanomista. Mutta se toteuttaa sen mitä EK vaatii, eli reaaliansioiden alentumisen.

Kyse on tulonjaosta

Irtisanomisten, kilpailukykyvouhotusten, pätkätöiden, työelämän epävarmuuksien lietsomisten ja kaikkinaisten työntekijöiden oikeuksien vähentämisten taustalla on perimmiltään kyse tulonjaosta työn ja pääoman välillä. Reaaliansioiden kehitys on viime vuosina ollut reilusti negatiivista ja niiden ennustetaan alenevan edelleen. Sen sijaaan pääomatulojen kehitys on ollut rajun myönteistä. 

Ennemmin tai myöhemmin työntekijöiden päähänpotkiminen ja uusliberalistinen politiikka tulee tiensä päähän. Juuri nyt on syytä kyseenalaistaa irtisanomiset ja lomautukset ja maltillisten palkkasopimusten sijaan vaatia reiluja palkkojen korotuksia ja työpaikkojen säilyttämistä.

Ostovoimaa lisäävät toimenpiteet ovat tosiasiassa ainoa lääke nykyisen laman voittamiseksi.