Hevimetallia tässä tarvitaan!

Sunnuntaina alkava nelipäiväinen Metalliliiton 21. liittokokous Tampereella jatkaa todennäköisesti tutuksi tulleella linjallaan. Toisin sanoen terävöitymistä työehtosopimuspolitiikassa ja muussa edunvalvonnassa tuskin on odotettavissa. Kokoomusjohtoisen hallituksen raameihin sitoutuminen on rajannut ammattiyhdistystoiminnan entistä ahtaammalle.

Hallitusraameista ja muusta konsensuspolitiikasta vapaan Jäsenten ääni-vaaliliiton listalta liittokokoukseen valittiin kaksi edustajaa, Pauli Schadrin ja Petri Lahtinen. Miesten mielestä nyt on sopeutumisen sijaan itsenäisen Metalliliiton ja sen toiminnan terävöittämisen aika.

– Liiton johdossa valittu palkkalinja nähtiin jo viime vuonna, jolloin keväällä tavoiteltu yksivuotinen vähintään 4 prosentin korotusvaatimus vaihtui syksyn raamitupoon, joka toi 4,3 prosentin korotuksen kolmen vuoden sopimuksella. Hengen nostattamiseksi tarvittiin kahden päivän näennäislakko, vaikka palkka-ale oli jo siunattu liiton johdossa, Petri Lahtinen sanoo.

Työaikapankki vesittää ylityökorvaukset

Lahtisen mukaan neuvottelujen nopea katkaiseminen kertoo ”on sovittu”-linjasta. Jo liiton lähtötavoite oli alimitoitettu hintakehitykseen nähden. Monien muiden ammattiosastojen tavoin Seiska piti viittä prosenttia miniminä ansiotason alenemisen estämiseksi.

Samaan aikaa yritysten tulokset paranivat tuntuvasti, uusia tilauksia syntyi yli 20 prosenttia enemmän vuoden takaiseen, ja noin 70 prosentissa metallialan yrityksistä paiskittiin ylitöitä.

– Paikallisen sopimisen puitteissa on monenlaista viritystä. Työaikapankin lisäksi on erilaista liukuvaa työaikaa, tuntien ostoa ja myyntiä. Ja kun vielä pekkaspäivät sotketaan tähän, on lopputulos sellainen, ettei siitä kukaan ota selvää. Isoissa yrityksissä ja osastoissa vielä voidaan pärjätäkin, mutta pienissä on täysi kaaos, Pauli Schadrin sanoo.

Hän toteaa lisäksi, että luottamusmieskoulutuksen laiminlyönti pahentaa asiaa. Edunvalvonnan työkalupakki alkaa olla tyhjä.

Vaikka monet ovat hurahtaneet mukaan työaikapankkiin, on se Schadrinin ja Lahtisen mukaan kavala järjestelmä.

– Jo ylityökorvausten kiertäminen vaikuttaa rajusti, vuositasolla tappio voi olla tuhansien eurojen luokkaa. Lomautus- ja irtisanomistilanteissa voi jäädä tyhjän päälle, jos tunnit ovat miinuksella. Myös eläkekertymä pienenee tätä kautta, sanoo Schadrin.

Liiton sitoumukset estävät edunvalvontaa

Schadrin jatkaa, että valitettavasti tässä on Metalliliitolla oma lehmä ojassa. Koska laskevan jäsenmäärän ja kasvavan työttömyyden vuoksi liiton tulot pienenevät ja työttömyyskassan menot kasvavat, säästää työttömyyskassa kiertämällä vastuitaan työaikapankin suosimisen kautta.

– Vaikka jokaisessa liittokokouksessa on sovittu, että paikallista sopimista ei lisätä ja sille asetetaan tiukat ehdot, kaikki tuntuu menevän läpi käytännössä. Kun liitto on mukana tässä menossa, se ei ole halukas riitauttamaan ilmiselviä sopimusrikkomuksia, hän toteaa.

– Ei ihme, että liiton ja kassan jäsenmäärä laskee, samalla kun Yksityisalojen työttömyyskassa kasvattaa roimasti jäsenmääränsä. Tähän saakka oikeudellista apua on pidetty liiton valttina suhteessa kilpailijaan, mutta nyt siitäkin ollaan luopumassa.

Jos on rivijäsenten luottamus liittoon koetuksella, ei ole aina helppoa aktiivijäsenilläkään. Seiskan toimitsija Lahtinen sanoo, että vasta viime syksyn raamitupo näytöslakkoineen sai hänet tekemään päätöksen lähteä ehdokkaaksi liittokokousvaaleihin.

– Kun kahden päivän lakon ja ansiotasoa alentavan sopimuksen väitettiin olevan parannus, ajattelin että on jatkettava kriittistä linjaa liittokokouksessakin.

Schadrin toteaa, että viime ja tämän vuoden aikana on menty miinukselle viisi prosenttia, ja tämän hallituskauden aikana pudotusta tulee vielä 25 prosenttia, ellei linja muutu.

– Mutta se muutos edellyttää irtautumista porvarillisesta hallituspolitiikasta ja itsenäistä ay-liikettä Jos alistutaan EU:n 3,2 prosentin kurisopimukseen, se ei onnistu muuten kuin palkkoja polkemalla. Eli kun hinnat nousevat viisi prosenttia, palkkojen on laskettava kaksi prosenttia, että välttyisimme EU:n rahoitusmarkkinoiden sanktioilta.

Veteraanit ja Eurooppa ovat keskustelun väärti

Näitä asioita Schadrin ja Lahtinen aikovat nostaa keskusteluun Metalliliiton liittokokouksessa. Lisäksi on yksi iso asiakokonaisuus, jossa he ovat jyrkästi eri mieltä liiton johdon kanssa. Tämä on liiton veteraanien heittäminen ulos jäsenyydestä ja sen tuomista oikeuksista.

– Veteraanit ja liitto tarvitsevat toisiaan, se on molemminpuolinen hyöty. Mutta ilmeisesti veteraanien kokemusta pidetään niin vaarallisena nykylinjalle, että siitä halutaan eroon. Nyt on mahdollisuus olla vapaajäsen, saada virkistystä lomista, matkoista ja toisten tapaamisesta, aloittaa Lahtinen.

– Metallin 38000 veteraania on iso joukko. Jos heillä ei ole mahdollisuutta olla ehdokkaana eikä äänestää liiton vaaleissa, on se tappio myös demokratialle ja vie edelleen haluja vaikuttaa liitossa, jatkaa Schadrin.

Molemmat ovat hyvillään siitä, että liitto on säilynyt itsenäisenä. Sulautumien Teollisuusalojen ammattiliittoon torjuttiin kuluneella liittokokouskaudella. Nyt ei ole varmuutta, onko Team vielä kuvioissa mukana, sillä asiasta liikkuu kahdenlaista tietoa.

Liitossa on monen muun asian lisäksi miljoonaomaisuus, jonka kohtalo ei ole yhdentekevä, jos liiton itsenäisyys on vaakalaudalla. Seiskan edustajat muistuttavat, että ne miljoonat ovat pääosin jäsenmaksuista kertynyttä omaisuutta.

Kansainvälisyys myös askarruttaa, sillä senkin suhteen on muutosnäkymiä olemassa. Äskettäin perustetun teollisuusliiton Industrial All – European Trade Unionin tuleva jäsenyys on avoimen keskustelun arvoinen asia – myös liittokokouksessa.

– Eteläisen Euroopan nykyisten liittojen taistelevaa asennetta ja kansainvälisyyttä tarvitaan. Mutta onko uusi liitto ylhäältä perustettu järjestö, jonka tarkoitus on kahlita koko eurooppalainen ay-liike EU-politiikan raameihin, pohtii Pauli Schadrin.