Hikipajan orjat osuuskunnan töihin Argentiinassa

Säällisiä työehtoja ajava Puhtaat vaatteet -kampanja etenee Argentiinassa. Parikymmentä vaatevalmistajaa on jo sitoutunut takaamaan työntekijöilleen kunnon työehdot.

Osuuskunta 20 de Diciembren vaatetehtaassa pidetään ruokatunti ja työpäivän pituus on seitsemän tuntia, jotta vanhemmat ehtivät hakea lapsensa koulusta.

Lounastunti ja työaika löytyvät myös Argentiinan laista, mutta osuuskunnan perustaneen La Alameda -säätiön mukaan suurin osa pääkaupunkiseudun 3 000 hikipajasta ei piittaa säädöksistä. Kansainväliseen Puhtaat vaatteet -kampanjan kuuluvaan järjestön mielestä niissä teetetään orjatyötä.

– Saimme lautasellisen kehnoa ruokaa ja senkin jaoimme lastemme kanssa, kertoo bolivialainen Susana Chiura.

Hän on nykyään osuuskunnan jäsen, mutta Argentiinaan hänet toi perulainen hikipajan omistaja.

– Hän lupasi hyvän työpaikan ja asunnon. Perillä huomasimme, että meille oli puhuttu palturia. Pääsimme ulos vain lauantai-iltapäivisin. Kauppareissut tehtiin valvotusti tehtaan omistajan kyydillä, Chiura kertoo.

Chiura oli muiden hikipajatyöläisten tavoin viimeinen linkki ketjussa, jonka alkupäässä ovat työntekijöiden asemasta tietämättömät tai piittaamattomat vaatefirmat.

Orjatyötä lukituin ovin

Susana Chiura jakoi pienen ja huonosti ilmastoidun huoneen vanhimman poikansa kanssa. Hänen palkkansa oli vain murto-osa lain määrittelemästä minimistä, ja työaika venyi aamukuudesta puolille öin. Palkasta nipistettiin joka kuukausi matkakuluja sekä vuokra ja ruokaraha.

La Alameda -säätiön mukaan Chiura oli muiden hikipajatyöläisten tavoin viimeinen linkki ketjussa, jonka alkupäässä ovat työntekijöiden asemasta tietämättömät tai piittaamattomat vaatefirmat.

Naisten vaateliike Vero Viran omistaja Verónica Virasoro ostaa vaatteita osuuskunnalta. Hän on myös mukana Puhtaat vaatteet -verkostossa, jonka tavoitteena on orjuuden poistaminen Argentiinan tekstiiliteollisuudesta.

Kun Virasoro halusi nähdä paikan, jossa vaatteita tehdään, hän törmäsi suljettuun oveen.

– Minusta homma haiskahti. Lukkojen takana piilotellaan aina jotain.

Virasoro uskoo, että moni suunnittelija tilaa tuotteensa hikipajasta, koska se tulee halvaksi. Osa ei edes ymmärrä tekojensa seurauksia.

Kuolema herätti kuluttajat

Huhtikuussa 2015 kaksi bolivialaispoikaa menehtyi tulipalossa buenosairesilaisessa hikipajassa, jossa he myös asuivat.

– Sen jälkeen me saimme useita puheluita tuohtuneilta ihmisiltä, jotka kysyivät, kenen vaatteisiin he voivat pukeutua. Paljastimme useita hikipajoissa tuotteensa valmistuttavia brändejä, ja se sai ihmiset huolestumaan, kertoo osuuskuntaa johtava Tamara Rosenberg.

– Aloimme korostaa asiakkaillemme, että on mahdollista tuottaa muotivaatteita kelvollisissa työoloissa. Osuuskunta saa tilauksia suunnittelijoita, jotka välittävät ihmisoikeuksista ja laskuttavat tuotteistaan kohtuullisesti.

Tuotteet hinta ei kerro työoloista mitään, sillä moni kallis brändi teettää vaatteensa hikipajoissa.

– Siellä tehdään 16 tunnin työpäivää noin 300 euron kuukausipalkalla, Rosenberg selittää. Osuuskunnan tehtaassa työaika on seitsemän tuntia ja palkka voi nousta 450 euroon.

Osuuskunta ja suunnittelijat ovat jo järjestäneet eettisen muodin näytöksiä. Rosenbergin suunnitelmissa on luoda reilulle muodille oma tunnuksensa, joka takaa, etteivät vaatteet ole veren tahrimia.