Historian käännekohta?

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 33 / 12.9.2008

Jotkut ”asiantuntijat” niin maailmalla kuin Suomessakin etsivät itseään lohduttavia tulkintoja äskeisestä Kaukasian konfliktista Yksi tällainen, muun muassa Olli Kivisen Suomessa (HS 9.9.) esittämä, tulkinta on se, että ”Georgian sota” oli loppujen lopuksi Venäjältä suuri virhe ja strateginen möhläys, joka vahingoitti maan mainetta maailmalla, pakotti länsimaat ”jo riittää” -asenteeseen ja tiivisti atlanttista suhdetta.

Tämäkin tulkinta perustuu itse asiassa Venäjän esittämiseen syylliseksi Georgian hyökkäykseen sekä uskotteluun, että Kremlillä olisi ollut tarjolla jokin parempi vaihtoehto, esimerkiksi toimettomuus, kun Georgia tappoi kymmeniä venäläisiä rauhanturvaajia ja lähes 2 000 tshinvalilaista siviiliä muun muassa polttaen heitä elävältä koteihinsa.

Toimettomuus olisi kuitenkin todennäköisesti johtanut vielä laajempaan kansanmurhaan samalla kun se olisi johtanut Putinia ja Medvedeviä kohtaan tunnetun luottamuksen romahtamiseen omien kansalaisten silmissä ja näyttänyt entistä enemmän vihreää valoa Venäjän vastaisille saartotoimille.

Säkki päässä – kiitos valtamedian – elävässä Suomessa ei yleisesti tiedetä, että hyvin monet arvostetut asiantuntijat lännessä arvioivat tapahtunutta aivan toisin kuin Helsingin Sanomien skribentit.

On muun muassa arvioitu, että voimatasapaino maailmassa on Kaukasian minisodan seurauksena radikaalisti muuttunut. Venäjää syyttelemällä ja kiukuttelemalla läntiset johtajat yrittävät vain saada psykologista kompensaatiota siitä katkerasta tosiasiasta, että he eivät pystyneet nyt eivätkä tule pystymään tulevaisuudessakaan taistelemaan Venäjän kanssa Georgiasta. Ei vaikka Naton johtava maa USA ja Naton ulkojäsen Israel avittivatkin Georgian hyökkäystä kulisseissa.

Länsi taistelee pitkitettyjä ja häviöön tuomittuja sotia Irakissa ja Afganistanissa, ja sen kädet on sidottu. Jos Nato-valtiot eivät ole valmiita uhkaamaan sodalla tai menemään sotaan Venäjän kanssa pienestä maaläntistä Tshinvalin ympärillä, silloin Georgia ei voi koskaan liittyä Natoon, koska Naton jäsenillä pitäisi 5. artiklan mukaan olla velvollisuus taistella toistensa alueellisen koskemattomuuden puolesta.

Onkin arvioitu, ettei Georgiasta taida tulla koskaan Naton jäsentä. Koko jäsenyysasia on hiljaisesti haudattu, vaikka länsi ei sitä avoimesti myönnäkään. Eikä vain Georgian pääsy jäseneksi, vaan koko Naton lisälaajentumisen prosessi on nyt pysähdyksissä.

Jos Georgiaa ei oteta Naton jäseneksi, silloin ei oteta myöskään Ukrainaa. Näiden kahden maan pääsy Natoon oli osa samaa strategista suunnitelmaa, joka katosi savuna ilmaan niin pian kuin Venäjän joukot ajoivat hyökkääjät pakosalle aina Georgiaan saakka.

Ei pidetä sattumana, että ilmiriita länsimielisen ryhmittymän sisällä Ukrainassa puhkesi heti Kaukasian selkkauksen jälkeen. Ehkä pääministeri Julia Timoshenko toisin kuin presidentti Viktor Jushtshenko osaa päätellä, että hänen suuri ja pääosin venäjänkielinen maansa ei voi todellisuudessa koskaan olla osa Natoa, jonka ydinohjukset on suunnattu Venäjän Federaatiossa asuvaa veljeskansaa vastaan.

Monissa läntisissä arvioissa on puhuttu historian käännekohdasta aivan eri merkityksessä kuin russofobian ja Nato-kiihkon riivaamissa piireissä Suomessa ja esimerkiksi Baltian maissa.

Siitä lähtien kun Neuvostoliitto romahti vuonna 1991, länsi on laajentanut vaikutustaan yhä syvemmälle entisen Neuvostoliiton maaperälle. Kaukasia oli tämän laajentumisen yksi polttopiste Kaspianmereltä öljyä ja kaasua länteen tuovien putkilinjojen takia. Venäjän joukot ovat nyt noin tunnin ajomatkan päässä Georgian läpi kulkevasta putkilinjasta, eikä länsi voi tehdä asialle mitään.

On muuten myös kyseenalaista, voiko Puolaan ja Tshekkiin sijoitettava kuuluisa ohjuskilpi, jonka Venäjän johtajat aivan oikein tulkitsivat maansa vastaiseksi projektiksi, koskaan käytännössä toimia.

Kun Naton laajentumisprosessi on nyt pysäytetty, aikomus pystyttää USA:n herruuteen perustuva yksinapainen maailma on monien tarkkailijoiden mukaan mennyttä.

ERKKI SUSI