Hoitoalan epäkohdista ei saa puhua – niistä pitää laulaa

Ihmisoikeusrikos. Näin määrittelee muusikko Sepi Kumpulainen suomalaisen vanhustenhoidon tilan Susanna Helken ohjaamassa tuoreessa Armotonta menoa elokuvassa. Kotimaisen lauluelokuvan nimi viittaa ”laulava talonmies” Kumpulaisen 1990-luvun hittirenkutukseen, jossa humoristisella tavalla käsiteltiin laman tuntoja. Helken mukaan armotonta menoa nähdään nyt erityisesti vanhustenhoidossa.
Elokuvassa nähtävä hämeenlinnalainen lähihoitaja Tiina Mollberg oli ensimmäisiä työntekijöitä, joka toi esiin ongelmia ympärivuorokautisessa hoivassa. Kritiikki johti siihen, että Mollberg joutui mustalle listalle.
Nykyään Mollberg työskentelee säätiön omistamassa hoivakodissa, jossa ainakin elokuvan mukaan olot vaikuttavat hyviltä. Mollbergilla on aikaa ja resursseja olla asukkaille juuri sellainen kuin hoitajan pitääkin: varsinaisen hoitotyön lisäksi fyysisesti länsäoleva, kiireetön olkapää, lähimmäinen, parhaimmillaan jopa ystävä.
Vajaan kolmentuhannen asukkaan Kaavin kunnassa Pohjois-Savossa puolestaan käydään kiivasta keskustelua. Kunta aikoo säästää ja pelastaa peruspalvelunsa yksityistämällä vanhustenhoidon Attendolle. Asukkaiden ...