Hyökkäys journalistiliittoon, Suomessa hiljaista
Yhdysvaltalaiset sotilaat tunkeutuivat 20. helmikuuta Irakin journalistiliiton (ISJ) toimistoon Bagdadissa ja hävittivät ja ryöstivät sen. Kymmenen aseistettua vartijaa pidätettiin ja kymmenen tietokonetta sekä 15 pientä sähkögeneraattoria, jotka oli tarkoitettu lahjoitettaviksi surmattujen journalistien perheille, anastettiin.
Uutistoimisto IPS välitti asiasta uutisen maailmalle 23. helmikuuta. Uutisessa muistutettiin, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun USA:n joukot ovat hyökänneet mediaa vastaan Irakissa, mutta tällä kertaa hyökkäys tehtiin itse median symbolia vastaan. ”Monet irakilaiset uskovat, että USA:n sotilaat tekivät kaiken voitavansa välittääkseen irakilaisille journalisteille johtonsa viestin pitää suunsa kiinni kaikesta mikä menee USA-johtoisessa miehityksessä väärin.”
”Amerikkalaiset ovat välittäneet niin monta viestiä meille, mutta me yksinkertaisesti torjuimme kaikki ne”, ISJ:n edustaja Jussif al-Tamimi kertoi IPS:lle. ”He tappoivat työtovereitamme, sulkivat niin monia sanomalehtiä, pidättivät satoja meistä ja nyt he ampuvat meitä suoraan sydämeen hyökkäämällä päämajaamme. Tämä on sananvapaus, jonka saimme.”
Kansainvälinen journalistiliitto IFJ tuomitsi hyökkäyksen jo samana päivänä 20. helmikuuta. Suomessa on ollut hiljaista. Helsingin Sanomat ja muut, jotka ovat viime aikoina pitäneet kovaa ääntä journalistien kohtaloista, ovat olleet vaiti.
On tietysti inhimillistä, jos kaukainen tapaus jää huomaamatta; lähempänä tapahtuva on helpompi noteerata. Vai olisiko niin, että rikoksen tekijät olivat vääriä?
Voidaan myös vedota siihen, ettei hyökkäyksessä kuollut ketään. Mutta Irakissa murhattiin viime vuonna yhteensä 78 journalistia ja muuta media-ammattilaista. Kaikkiaan Irakissa on tapettu USA:n hyökkäyksen jälkeen 207 media-ammattilaista. Kaikki nuo murhat on sivuutettu Suomessa lähes vaieten, paitsi tapauksissa, joissa jotkut muut kuin miehittäjät on voitu leimata syyllisiksi.
Tietysti on myös niin, että journalistit ovat vain murto-osa Irakissa tapetuista lähes miljoonasta siviilistä. Eikö pääasia ole kertoa maailmalle heistä? Tietysti. Mutta miksi valtamediamme ei kerro heistäkään, paitsi silloin, kun surmat voidaan osoittaa tai lavastaa ”terroristien” tai toisiaan vastaan sotivien uskonryhmien tekemiksi? Lähes ainoa (yhden palstan) poikkeus on ollut 14-vuotiaan irakilaistytön Abeer Qassim al-Janabin raiskaaminen ja murhaaminen.
(ES)
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
