Hyökkäys Libyaan rikkoo YK:n peruskirjaa

Toissa sunnuntaista lähtien USA, Ranska ja Britannia ovat pommittaneet Libyaa. Pommitukset on kiedottu ”humanitaaristen interventioiden” tapaan libyalaisten siviilien pelastamiseksi. Mitään luotettavaa arviota pommitusten tappamien siviilien määrästä ei ole.

Samat valtiot ovat vastuussa yli miljoonan irakilaisen ja arviolta 100000:n afganistanilaisen siviilin tappamisesta. Samat valtiot ovat myös antaneet tukensa Saudi-Arabian, Bahrainin, Jemenin ja monien muiden Lähi-idän maiden diktaattorien aseettomiin mielenosoittajiin kohdistamille verilöylyille. Samat valtiot, ennen kaikkea USA, ovat myös toimittaneet Saudi-Arabian ja Egyptin välityksellä aseita Libyaan konfliktin lietsomiseksi.

Näiden maiden YK:ssa läpi ajama päätöslauselma valtuuttaa jäsenvaltiot kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin siviilien ja siviilien asuttamien alueiden suojelemiseksi Libyan hallinnon hyökkäysuhalta, mutta sulkee pois kaikenlaisen ulkomaiset miehitysjoukot Libyan maaperällä. Nyt harjoitettava sotilaallinen toiminta ylittää ”kaikkien tarpeellisten toimenpiteiden” valtuutuksen rajat. USA:n osalta sotatoimiin ryhtyminen rikkoo myös maan perustuslakia, koska sille ei hankittu kongressin hyväksyntää.

”Kaikkien tarpeellisten toimenpiteiden” olisi pitänyt ensin merkitä rauhanomaisia toimenpiteitä konfliktin sovittelemiseksi. Mutta rauhanomaisiin keinoihin ei turvauduttu ennen kuin USA liittolaisineen alkoi pommittaa Libyaa. Korkean tason kansainvälisen tiimin, kuten Arabiliiton ja Afrikan unionin edustajien sekä YK:n pääsihteerin, olisi pitänyt ottaa yhteys Tripoliin, yrittää neuvotella todellisesta tulitauosta ja tehdä esitys mekanismista siviilien suojelemiseksi.

Ei ole epäilystäkään, että Muammad Gaddafi on kohdellut kovakouraisesti ainakin osaa libyalaisista säilyttääkseen valtansa. Mutta YK:n tarkoitus on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen. Nopeasti pahentunut konflikti Libyassa on sisällissota, joka todennäköisesti ei muodosta uhkaa kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle.

YK:n peruskirja määrää, että kaikki jäsenet sovittelevat kansainväliset riitansa rauhanomaisin keinoin. Jäsenten on myös pidättäydyttävä uhkailusta ja voimankäytöstä minkä tahansa valtion alueellista koskemattomuutta ja poliittista riippumattomuutta vastaan tai toimimasta millä tahansa muulla tavoin YK:n päämäärien vastaisesti.

Vain jos valtio toimii puolustaakseen itseään vastauksena toisen valtion aseelliseen hyökkäykseen, se voi YK:n peruskirjan mukaan aseellisesti hyökätä tätä toista valtiota vastaan. Itsepuolustuksen tarpeen täytyy olla niin suuri, ettei se jätä keinojen suhteen valinnanvaraa eikä harkinta-aikaa. Libya ei ole hyökännyt toiseen maahan. USA, Ranska ja Britannia eivät toimi itsepuolustukseksi. Humanitaariset huolet eivät oikeuta itsepuolustukseen.

YK:n peruskirja ei salli sotilaallisen voiman käyttöä humanitaarisiin interventioihin. YK:n yleiskokous on kyllä hyväksynyt säännön ”vastuu suojella”. Asiakirjan pykälä 138 sanoo, että jokaisella yksittäisellä valtiolla on vastuu suojella väestöään kansanmurhalta, sotarikoksilta, etnisiltä puhdistuksilta ja rikoksilta ihmisyyttä vastaan. Asiakirjan pykälä139 lisää, että kansainvälisellä yhteisöllä YK:n kautta on myös velvollisuus käyttää tarkoituksenmukaisia diplomaattisia, humanitaarisia ja muita rauhanomaisia keinoja auttaakseen suojelemaan väestöjä edellä mainituilta rikoksilta.

YK:n peruskirjan 6.luku vaatii kiistan osapuolia olemaan vaarantamasta kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämistä ja ennen kaikkea pyrkimään ratkaisuun neuvottelemalla ja muilla rauhanomaisilla keinoilla. Peruskirjan 8. luku täsmentää, että sellaisten alueellisten ryhmittymien kuin Nato, Arabiliitto ja Afrikan unioni on ponnisteltava paikallisten kiistojen rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi. Vain siinä tapauksessa, että rauhanomaisia keinoja on yritetty ja ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi, turvallisuusneuvosto voi valtuuttaa peruskirjan 7. luvun mukaisen toiminnan. Tämä toiminta voi sisältää boikotin, kauppasaarron, diplomaattisten suhteiden katkaisemisen ja jopa saarron tai ilma-, meri- ja maaoperaatiot.

YK:n Libya-päätöslauselma ei valtuuta hallinnon vaihtamiseen. Silti USA:n pommikoneet iskivät Gaddafin hallintorakennukseen. ja Obama sanoi tiedotustilaisuudessa Santiagossa USA:n linjan olevan, että ”Gaddafin on mentävä”. Päätöslauselma erikseen kieltää ”ulkomaiset miehitysjoukot”. Mutta on epätodennäköistä, että USA, Ranska ja Britannia vain pommittavat Libyaa ja lähtevät. Libyassa on jo brittiläisiä erikoisjoukkoja (SAS) merkitsemässä kohteita koalition lentokoneille.

On murheellista huomata, miten USA:n lisäksi myös monet Euroopan maat ovat vaihtaneet YK:n peruskirjan tuntemuksen ja tunnustamisen villin lännen väkivaltaelokuvien logiikkaan, samoin näiden maiden puolueet lähes laidasta laitaan. Poikkeuksen muodostavat vain kommunistiset ja muut aidot vasemmistopuolueet.

Euroopan vasemmistopuolue (EV) toteaa kannanotossaan, että sotilaalliset interventiot ja pommituskampanjat eivät tuo rauhaa Libyalle. Intervention tarkoitus ei ole auttaa kansannousua ja suojella siviilejä, vaan saada takaisin alueen valvonta ja maan luonnonvarat. Libyan konfliktiin ei ole mitään sotilaallista ratkaisua. Sen sijaan tarvitaan poliittisia ja diplomaattisia aloitteita sekä välitöntä ja ehtoja asettamatonta aselepoa. Samalla EV ilmaisee tukensa Libyan demokraattisille ja edistyksellisille liikkeille.

Kreikan kommunistisen puolueen aloitteesta 58 kommunistista ja työväenpuoluetta tuomitsevat imperialistisen aggression Libyassa. Hyökkääjien väittämät humanitaariset syyt ovat täysin harhaanjohtavia. Todellinen tavoite on Libyan öljyvarojen haltuun ottaminen. Libyan kansan on saatava määrätä tulevaisuudestaan itse, ilman ulkomaisia imperialistisia interventioita. Puolueet kutsuvat kansoja reagoimaan ja vaatimaan pommitusten ja intervention välitöntä lopettamista.