Ihmisten jonot

Minä olen ihan varma, että jonot paljastavat ihmiset ja yhteiskunnat. Suomen ulkoministeriön pitäisi alkaa antaa eri maiden jonotustietoja ulkomailla liikkuville samaan tapaan kuin nyt kerrotaan turvallisista ja turvattomista maista.

Jonotan parhaillaan täällä Suomessa kolmatta kuukautta pääsyä Vironniemen hammaslääkäriasemalle Helsingissä. Terveysasema siirsi aikaisemmin sovitun ajan ja koska korvaava aika ei minulle sopinut, jatkoin odottamista kolmella kuukaudella.    

Eilen jonotin puolituntia puhelimessa palvelunumeroon. Kuubassa olen jonottanut kaikkea mahdollista. Olen jonottanut kauppakuitin tarkastusta kaupasta poistuttaessa, vuoroa virastossa asioimista varten ja ehkä paras jono ikinä on ollut jono, jossa jonotettiin toiseen jonoon pääsyä Havannassa.

Kannatan sydämestäni kaikkien jonojen lopettamista. Rakasta sitä pimpom-ääntä kun Malmin Lidukassa kuulutetaan, että kassa viisi aukeaa ja kaikki kunnon kuluttajat syöksyvät kassalle viisi ja pääsen heti askeltakaan ottamatta jonottamalleni kassalle neljä.

***

Köyhyys pistää Suomessa niin pahasti rikkaan silmään, että porvarit aikovat poistaa Suomesta leipäjonot. Tilalle suunnitellaan yhteisöruokailua ja köyhät halutaan syömään yhdessä.

Olen kerran Pieksämäellä tarvinnut ja käynyt hakemassa EU-ruoka-apua. Pieksämäen ruoka-apupisteen edessä ei silloin ollut jonoa. Pahimmillaan leipäjonot ovat Helsingissä olleet kilometrejä pitkiä ja jonotus on kestänyt tunteja. Suuret toimijat, Myllypuron leipäjono ja ”Hurstin Valinta” Kalliossa, ovat ruokajaon aukioloja pidentämällä saaneet jonot lyhenemään 10 – 15 minuuttiin.

Suomi saa EU:n ruoka-apua. Vuonna 2013 EU:n elintarviketukea jaettiin puoli miljardia euroa. Suurimman tukisumman sai Italia 98 269 856 € ja Suomeen saatiin 13. suurin summa 3 753 305 €

***

Kuubassa on varmaan maailman parhaimmat julkisen liikenteen jonot. Havannassa ihmiset tekevät näkymättömän bussijonon. Kukaan ei seiso peräkanaa suorassa rivissä vaan porukat ovat pitkin maisemaa – yksi nojaa pysäkin merkkiin, toinen istuu palmun varjossa ja kolmas oman varjon suojassa.  

Kuubalaiseen jonoon tullaa kysymällä “kuka oli viimeinen – ultimo” Se, joka oli viimeinen kertoo seuraavalle, että “Minä – ja lisää esimerkiksi, että tuon mustan naisen jälkeen – despues de la negrita”. Sitten minä puolestani vastaan seuraavalle ja kerron paikkani yhteisessä jonossa. Kukaan ei pahoita mieltään nimittelystä, siitä, että kuule olevansa pullukka, kikkarapää, silmälaispäinen tai vaikka tuo tuossa – fulano. Kiilaamiset ja etuilut tehdään toisissa tilanteissa joissa, niissäkin tietenkin on omat salaiset kuubalaiset jonotussäännöt. Kuubalaisessa bussijonossa ei etuilla.

***

Meillä Suomessa porvarit politiikallaan saavat ensin aikaan työttömyyttä, pahoinvointia ja köyhyyttä ja sitten ne samat perkeleet yrittävät vielä kieltää kerjäämisen ja leipäjonot. Tästä tuli taas täysin puolueellista ja hyvä niin koska ongelmien lakaiseminen mattojen alle, leipäjonojen siivoaminen pois silmistä, kerjäämisen kieltäminen lailla ja työttömyyden piilottaminen pätkätöihin ja tilastoihin ei   auta meitä vaan kärjistää pahoinvointia.  Tuntuu raakalaisten hommalta puhu köyhien osallistamisesta silloin kun nälkäisille annetaan ruokaa. Eikö se ole kiduttamista, että ei lopeta toisen kärsimystä, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Rikas Suomi ja voitollista tulosta tahkoava Helsinki voisivat halutessaan lopettaa köyhyyden ja kurjuuden lopettamalla työläisiä, vähäosaisia ja köyhiä sortavan politiikan.

Leipäjonojen siirtopolitiikka haisee pahasti porvarien hauskemman Helsingin hankkeelta. Toivottavasti se on hauskaa myös köyhille ja nälkäisille. Uskallan epäillä.

---