Imperialismista

Muutama viikko sitten sosiaalisessa mediassa levisi virheellinen tieto, että vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson olisi televisiohaastattelussa kieltänyt imperialismin olemassa olon. Näinhän Andersson ei YLE:n Perjantai-ajankohtaisohjelmassa suinkaan väittänyt. Andersson totesi, ettei imperialismista enää puhuta yleisesti ja että valtaosa yhteiskuntatutkijoista on sitä mieltä, että imperialismia käsittelevät teoriat ovat vanhentuneita. On tietysti totta, että imperialismi terminä saati laajempana teoriana esiintyy tämän päivän vasemmistoliiton ohjelmissa ja asiakirjoissa vain harvoin – jos ollenkaan.

Kommunisteille imperialismiteoria on tärkeä maailman analyysin väline ja eräs käytännön politiikan taustatyökaluista.

Kommunisteille imperialismiteoria sen sijaan on tärkeä maailman analyysin väline ja eräs käytännön politiikan taustatyökaluista. Valtaosin Leninin kehittämä imperialismiteoria on yhtä ajankohtainen ja pätevä kuin Marxin kapitalismiteoriakin. Se ei ole virheetön eikä aukoton, mutta teoriat sitä harvoin ovat.

Leninin arvio imperialismista kapitalismin monopolistisena vaiheena erosi aikansa muista näkemyksistä, jotka korostivat imperialismia alueelliseen laajenemiseen tähtääväksi politiikaksi, eikä kapitalismin kehityksen uudeksi vaiheeksi.

Monopolikehityksen lisäksi Lenin korosti imperialismiteoriassaan finanssipääoman valtaa, pääomien viennin merkitystä sekä kapitalistisen kansainvälisiä monopoliliittoja, jotka jakavat maailmanmarkkinoita. Leninin mukaan myös maapallon alueellinen jako suurimpien kapitalistivaltojen kesken oli ennen ensimmäistä maailmansotaa suoritettu jotakuinkin loppuun.

Globaalilla tasolla monopolikehitys on hyvin havaittavissa.

Globaalilla tasolla monopolikehitys on hyvin havaittavissa. Viimeisin uutinen kertoo, miten Yhdysvaltojen johtava teleoperaattori AT&T osti viihdejätti Times Warnerin. 85 miljardin dollarin kauppa on eräs media-alan historian suurimpia. Samaa keskittymistä on tapahtunut viime vuosikymmenten aikana muun muassa maataloudessa, vähittäiskaupassa, pankkisektorilla – liki kaikilla keskeisillä maailmantalouden aloilla.

Finanssipääoman merkitystä kansainvälisessä kapitalismissa ei enää 2008 alkaneen kriisin jälkeen voi mitenkään yliarvioida. Pääomien viennin osalta esimerkiksi Suomesta se on kasvanut parissakymmenessä vuodessa monikymmenkertaiseksi. Kansainvälisistä monopoliliitoista käy esimerkiksi käynnissä olevat vapaakauppasopimukset, jotka nyt takkuilevat muun muassa EU:n ja Kanadan välillä.

Kamppailut raaka-ainevaroista ja markkinoista jatkuvat ja saavat myös aseellisia, väkivaltaisia muotoja. Kapitalismi etsii uusia markkinoita myös kansallisen tason interventioiden kautta, kun Suomessakin havitellaan aiemmin julkisen sektorin hoitamia tehtäviä, kuten sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Tämäkin tapahtuu imperialismin laajemman viitekehyksen puitteissa.

Imperialismiteorialle on niin kauan käyttöä, kun se selittää maailman ilmiöitä, voimme sen avulla ymmärtää maailmaa paremmin ja kenties ennakoida, mitä tuleman pitää. Sitä ei pidä hylätä sen vuoksi, että se on epätrendikäs tai poliittisesti epäkorrekti, vaikeatajuinen tai hankalasti sovellettavissa.