Inhimillistä, aivan liian inhimillistä

Vuonna 1974 syntynyt Jens Lapidus on Ruotsin tasokkaan dekkarikirjallisuuden nousevia nimiä. Juristiksi kouluttautunut Lapidus on toiminut puolustusasianajajana ja tuntee Tukholman rikollisten todellisuuden. Hänen 2006 ilmestynyt ensimmäinen dekkarinsa Snabba cash (Rahalla saa) on myynyt kotimaassaan puoli miljoonaa kappaletta. Toinen kirja Aldrig fucka upp (Siisti kosto) ilmestyi parisen vuotta sitten. Molemmat löytyvät myös suomeksi Like-kustantamolta.

Lapiduksen tarkoituksena on viimeistellä ”Tukholma noir” -trilogiansa vielä yhdellä, työn alla olevalla dekkarilla.

Ruotsalaisia dekkareita on viime vuosina sovitettu ahkerasti valkokankaalle, joten oli vain ajan kysymys, milloin Lapiduksen kirjoista tehtiin elokuva.

Viime huhtikuussa Suomen-ensi-iltansa saanut Rahalla saa ilmestyi elokuussa DVD-levitykseen. Parin tunnin mittainen elokuva on raju sukellus Tukholman monikansalliseen alamaailmaan.

Elokuvan tarina ryhmittyy kolmen, taustaltaan sangen erilaisen henkilön ympärille. JW (Joel Kinnaman) on kantaväestöön kuuluva, vaatimattomista perheoloista kotoisin oleva kauppakorkeakoulun opiskelija, joka yrittää epätoivoisesti pyrkiä parempiin piireihin. Varakkaiden opiskelukavereiden mukana pysyminen vaatii rahaa, jota JW yrittää tienata ajamalla paikallisen rikollispomon laskuun pimeää taksia. Jorge (Matias Padin) on chileläissyntyinen huumediileri, joka ryhtyy vankilasta karattuaan elvyttämään vanhoja verkostojaan tienaamisen toivossa. Mrado (Dragomir Mrsic) puolestaan kuuluu serbimafiaan, joka kilpailee samoilla huumemarkkinoilla kuin eteläamerikkalaiset rikollisjengit.

Kun alkuasetelma on selvä, selvää on myös näiden kolmen miehen kohtalon yhteentörmäys.

Porvaripiireihin uinut JW sepittää taustansa ja teeskentelee varakkaampaa kuin onkaan. Mutkia matkaan tuo ihastuminen Sophieen (Lisa Henni), joka on menestyneen suvun tytär. Ongelmana on, ettei naisella ole hajuakaan sulhasensa alaluokkaisesta taustasta tai tämän sekaantumisesta rikollisiin puuhiin. JW:n rakkaus Sophieta kohtaan onkin parisuhteen ainoa aito asia.

Kovaksi keitetty gangsteri Mrado huomaa olevansa pienen tyttärensä isänä uudenlaisen tilanteen edessä. Myös huumediileri Jorge joutuu itsekeskeisen elämänsä keskellä huomioimaan muitakin, kun kuulee olevansa tulossa enoksi eikä äitikään vaikuta enää pitkäikäiseltä.

Kaikilla siintää horisontissa vielä se yksi suuri keikka, vain yksi keikka, tarpeeksi suuri, jonka jälkeen voisi jättää hämärähommat, unohtaa kaiken menneen ja aloittaa puhtaalta pöydältä…

Rikollisjengien maailma on kuin kapitalismin laboratorio. Raha on kaiken moottori, toverit uhrattavissa saaliin tavoittelun nimissä, vainoharhaisuus arkipäivää ja parhaat palat saa se, joka iskee armottomasti ja ensimmäisenä.

Daniel Espinosan ohjaamasta rikostarinasta päällimmäiseksi ponnistaa silti inhimillisyys ja sen monikerroksiset tulkinnat. Paatunutkin murhamies on jonkun rakastavan äidin poika, kuka tahansa pikkurikollinen nilkki voi olla vanhempaansa kovasti kaipaavan lapsen vanhempi.

Siellä missä sääli on sairautta, voi pienikin solidaarinen teko avata kokonaisia universumeja.