Irak-valheiden lopullinen upotus

Alkuperäinen kirjoittaja: (ES)

Irakin joukkotuhoaseita (WMD) etsineen yhdysvaltalaisen ryhmän (Iraq Survey Group, ISG) johtajan Charles Duelferin 6. lokakuuta esittelemä raportti upottaa lopullisesti Irakin väitettyjä joukkotuhoaseita koskeneet valheet, joita George W. Bushin hallinto ja Tony Blairin hallinto käyttivät perusteluina hyökkäykselle Irakiin.

ISG:n raportti

tunnustaa jo

aiemmin tiedetyn

ISG:n raportti on objektiivisesti vaikkei tarkoitukseltaan syytös paitsi Bushia ja hänen hallintoaan myös koko hallitsevaa eliittiä vastaan, koska se paljastaa, että kolmen USA:n demokraattisen ja republikaanisen hallinnon esittämät sekä USA:n valtamedian orjallisesti toistamat väitteet Irakin joukkotuhoaseista olivat karkeita valheita.

Raportti vahvistaa, että Irakin hallitus kertoi totuuden väitetyistä joukkotuhoasevarastoistaan.

YK:n tarkastajat Mohammed ElBaradei ja Hans Blix kertoivat totuuden sanoessaan, ettei todisteita joukkotuhoaseista ja ydinaseen rakentelusta ollut.

Entinen asetarkastaja Scott Ritter kertoi ensimmäisenä jo yli kaksi vuotta sitten totuuden, kun hän sanoi, että Irak oli kauan sitten riisuttu joukkotuhoaseista ja niiden valmistuskyvystä.

Lukuisat vaihtoehtomediat ja riippumattomat tutkijat kertoivat myös totuuden, kun ne jo yli kaksi vuotta sitten kumosivat Bushin ja Blairin hallinnon valheelliset väitteet. Suomessa tällainen vaihtoehtoinen media oli Tiedonantaja.

Ja sadat miljoonat ihmiset ympäri maailmaa olivat oikeassa nähdessään Bushin ja Blairin hallintojen valheiden läpi ja osoittaessaan mieltään sotaa vastaan.

ISG:n raportissa todetaan, että Irakin kemialliset ja biologiset aseet tuhottiin vuonna 1991 eikä niitä koskaan rakennettu uudelleen. Maalla ei ollut ydinaseohjelmaa eikä se tehnyt mitään enempää ydinaseiden valmistamiseen vaadittavien materiaalien kuin tuotantotekniikoidenkaan kehittämiseksi. Päinvastoin, tuhoisan, miljoonan irakilaisen kuoleman aiheuttaneen taloussaarron sekä ruoan ja lääkintätarpeiden puutteen alaisena maan kyky ylläpitää mitään sotilaallista rakennetta heikkeni voimakkaasti.

ISG:n raportti kumoaa joka ainoan Bushin ja Blairin hallintojen esittämän väitteen ja toistaa joka ainoan kriittisten tutkijoiden ja sodanvastustajien vastaväitteen paikkansapitävyyden.

Samalla kun Duelfer spekuloi, että Saddam aikoi kehittää kemiallisia, biologisia ja ydinaseita YK:n pakotteiden purkamisen jälkeen, hän myönsi, että ISG ei ollut löytänyt mitään tähän viittaavia suunnitelmia tai muita todisteita. ”Kyky” kehittää merkitsee vain sitä, että Irakilla kuten millä tahansa kohtuullisen teollisen perustan omaavalla maalla oli tiedemiehiä ja insinöörejä, jotka olisivat voineet tuottaa sellaisia aseita, jos heille olisi annettu resursseja tehdä niin.

Ei ”erehdys”

vaan tietoinen

valehtelu ja

harkittu rikos

Muun muassa Bushille hyökkäysvaltuudet antanut demokraattisen presidenttiehdokas John Kerry on nimittänyt hyökkäyspäätöstä ”virheeksi”. USA:n republikaanisten ja demokraattisten hallintojen yli vuosikymmenen ajan ennen maaliskuun 2003 hyökkäystä harjoittama Irak-politiikka osoittaa, että hyökkäystä suunniteltiin pitkään, että hyökkäyspäätös ei ollut ”virhe” vaan harkittu rikos ja että hyökkäyksen todellisena syynä eivät olleet Irakin väitetyt joukkotuhoaseet vaan aivan muut syyt.

Duelferin raportti selittää, että vaikka Irakissa ei ollutkaan joukkotuhoaseita, USA:n johtavat viranomaiset uskoivat niitä olleen ja toimivat sen mukaisesti. Valtalehdistössä säestettiin selittämällä, että vaikka Bush olikin väärässä joukkotuhoaseiden suhteen, hänen oli saamansa tiedustelutiedon perusteella pakko tehdä päätös sodasta.

Tämä on toinen valhe. Kyse ei ollut koskaan joukkotuhoaseista – joita ei ollut – tai Bushin hallinnon aidosta pelosta, että Irak muodosti vaaran.

ISG:n raportin nyt esittämät tiedot sisältyivät jo moniin aikaisempiin YK:n asetarkastajien raportteihin samoin kuin Irakin joulukuussa 2002 YK:lle toimittamaan selvitykseen. Kaikkien näiden asiakirjojen tiedot olivat USA:n ja Britannian johdon tiedossa jo kauan ennen hyökkäystä Irakiin. Itse asiassa USA:n ja Britannian johto saivat jo viimeistään 1995 tietää Irakista loikanneelta Saddamin vävyltä ja Irakin joukkotuhoaseohjelmien päälliköltä Hussein Kamalilta saman mikä nyt kerrotaan ISG:n raportissa: Irak oli tuhonnut kaikki joukkotuhoaseensa jo 1991.

Hyökkäyksen valmistelijat laskivatkin sen tosiasian varaan, että Irak oli lähes puolustuskyvytön, kypsä otettavaksi ja ryöstettäväksi. Kyse oli sanan täysimmässä merkityksessä sotarikoksesta. Nürnbergin ennakkotapauksen mukaisesti hyökkäyssodan suunnittelu ja valmistelu on rikos ihmisyyttä vastaan.

Kolmas valhe on väite tiedustelutietojen virheellisyydestä, tiedusteluelinten epäonnistumisesta ja poliittisen johdon joutumisesta virhetietojen harhaanjohtamaksi.

Todellisuudessa normaaleja tiedusteluelimiä painostettiin tehtailemaan hyökkäystä tukevia ”tiedustelutietoja” poliittisen johdon määräyksestä, niiden epäilyt, varoitukset ja päinvastaiset tiedustelutiedot jätettiin huomiotta ja niiden ulkopuolelle perustetuissa sylttytehtaissa niin USA:ssa (Office of Special Plans) kuin Britanniassa (Operation Rockingham) keksittiin toinen toistaan raflaavampia valheita. USA:ssa valheet koottiin sitten syyskuussa 2002 laadittuun ”kansalliseen turvallisuusarvioon”.

Raportista riippumatta on tärkeää muistuttaa, että vaikka Irakilla olisi ollutkin joukkotuhoaseita, hyökkäys olisi silti ollut YK:n peruskirjan mukaan laiton.

ERKKI SUSI

///kuvatekstit: Bush-pilakuva ilman tekstiä; jos ahdasta, jätetään Ritterin kuva pois///

Irakin joukkotuhoaseita etsineen yhdysvaltalaisen ryhmän johtajan Charles Duelferin esittelemässä raportissa myönnetään, että Irakin kemialliset ja biologiset aseet tuhottiin vuonna 1991 eikä niitä koskaan rakennettu uudelleen. Maalla ei myöskään ollut ydinaseohjelmaa.

Entinen YK:n asetarkastaja Scott Ritter aloitti jo yli kaksi vuotta julkisen taistelun osoittaakseen Bushin hallinnon Irakin vastaiset väitteet perättömiksi.

///kainalojuttu alas laatikkoon:///

Myös Suomen valtamedia osallistui harhautukseen

Yhdysvaltain ja Britannian valtamedia osallistuivat kritiikittömästi ja oma-aloitteisesti maittensa johtajien harjoittamaan valehteluun Irakin joukkotuhoaseista. Kun valheet ovat paljastuneet, muun muassa The New York Times ja The Washington Post ovat kautta rantain myöntäneet ”virheensä”. Sitä vastoin harhautukseen niin ikään osallistunut Suomen valtamedia ei ole mitään itsekritiikkiä tehnyt. Sillä ei tosin ollutkaan yhtä tuhoisaa roolia yleisen mielipiteen taivuttamisessa sotaan kuin hyökänneiden maiden medialla.

Kuten oheisesta otsikkokoosteesta ilmenee, esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisi uutissivuillaan näyttävästi Bushin ja Blairin hallitusten Irakin joukkotuhoaseita koskeneet valheet.

Toimituksellisissa kirjoituksissaan lehti oli varauksellisempi, ja varauksellisuus lisääntyi sitä mukaan kuin vaihtoehtomedia paljasti valheita. Kuitenkin toimituksellisillekin kirjoituksille oli tyypillistä pitää todennäköisenä, että Irakilla oli joukkotuhoaseita, ja toivoa vain USA:lta ja Britannialta pitävämpiä todisteita.

Esimerkiksi pääkirjoituksessaan 14.9.2002 Helsingin Sanomat piti ”äärimmäisen epätodennäköisenä”, että ”Irak suostuisi viipymättä täyttämään kaikki YK:n sille asettamat velvoitteet mukaan lukien joukkotuhoaseohjelmien paljastaminen ja hävittäminen”.

Pääkirjoitus 18.9.2002: ”Arviot Irakin nykyisestä ydinaseohjelmasta vaihtelevat, mutta asiantuntijat pitävät biologisten ja kemiallisten aseiden olemassaoloa jokseenkin varmana.”

Pääkirjoitus 26.9.2002: ”Kemiallisia aseita Irakilla epäilemättä on, ja tiedot tuotannon jatkumisesta ovat varsin uskottavia! Loikkarit ovat myös antaneet tietoja siitä, että biologisten aseiden tuotanto jatkuu!”

Pääkirjoitus 9.11.2002: Saddam ”on väittänyt kylmästi, ettei Irakilla ole joukkotuhoaseita, joten hänen on kiusallista äkkiä löytää niitä ja luovuttaa pois”.

Pääkirjoitus 13.11.2002: ”Diktaattori Saddam Husseinin on hyväksyttävä joko perinpohjaiset tarkastukset joukkotuhoaseiden poistamiseksi tai ”vakavat seuraukset”, jos hän koettaa juonitella.”

Pääkirjoitus 15.11.2002: Irakin ”kirjeen potentiaalisesti vaarallisin sisältö oli toistuvasti esitetty jyrkkä väite, ettei Irak ole valmistanut eikä hankkinut kemiallisia, biologisia eikä ydinaseita. Tähän vakuutukseen asiantuntijat länsimaissa eivät yksinkertaisesti usko.”

Max Jakobson 25.1.2003: ”Toisin sanoen: kaikki tietävät, että Irakilla on kiellettyjä aseita!”

Pääkirjoitus 29.1.2003: ”Bagdad ei ole omasta aloitteestaan tarjonnut todisteita kiellettyjen aseiden hävittämisestä, saati tunnustanut omistavansa niitä.”

Pääkirjoitus 7.2.2003: ”Näyttää selvältä, ettei Irakilla ole aikomustakaan kertoa kaikkea biologisten ja kemiallisten aseiden ohjelmistaan eikä oma-aloitteisesti ohjata tarkastajia niitä purkamaan.”

Nämä ovat vain muutamia poimintoja lehden kirjoittelusta.