Itsenäistä päätöksentekoa irti ulkomaisesta pääomasta

Teoria

6.12.2013 - 16:21

Simo Suominen

Itsenäisyyspäivä tuo aina tullessaan vasemmiston sisäiset väittelyt itsenäisyyden merkityksestä. Onko itsenäisyys porvarilliseen valtioon sitoutumista, nationalistista hapatusta vai pitäisikö meidän sittenkin pyrkiä linnanjuhlien valokeilaan?

Itsenäisyys liitetään käsitteenä usein leijonakoruja kantaviin skineihin, mutta kommunistien pitäisi päästä tästä leimasta yli. Jos itsenäisyydestä unohdetaan kulttuurikohtaiset leimat ja keskitytään nykyisen Suomen tilanteeseen, huomaamme itsenäisyyden tarjoavan juuri kommunisteille paljon mahdollisuuksia.

Itsenäisyyttä vai itsenäisyyttä?

Termi: “itsenäisyys”, kieltämättä kantaa suomalaisessa kielenkäytössä tiettyä leimaa, joten tämän takia kommunistien tulee itsenäisyyspäivän alla muistuttaa ihmisiä siitä, mitä me tarkoitamme itsenäisyydellä.

Suomen historian johdosta itsenäisyys ikään kuin kehittyi nationalistiseksi termiksi. Venäjän vallan alla erityisesti työläisväestö kärsi venäläistämistoimista ja väkivaltaisista vainoista. Porvariston keskuudessa puolestaan venäläinen virkamiehistö herätti kesympää kiukkua. Näiden ja monien muiden tsaarinvallan symbolien johdosta itsenäisyys alkoi tarkoittaa nimenomaan itsenäisyyttä Venäjästä. Laajemmin ilmaistuna suomalainen sana “itsenäisyys” alkoi tarkoittaa itsenäisyyttä muista kansoista.

Tätä “itsenäisyyttä” Perussuomalaiset ihannoivat, ja nimenomaan tätä itsenäisyyttä suomalainen vasemmisto kammoaa. Kommunistien puhuessa itsenäisyydestä me kuitenkin tarkoitamme kokonaan toisenlaista itsenäisyyttä.

Jos oikeistolainen itsenäisyys on itseriittoista itsenäisyyttä ulkomaisista kansoista, niin vasemmistolainen itsenäisyys on itsenäistä päätöksentekoa irti ulkomaisesta pääomasta. Me emme halua irtaantua EU:sta, koska kreikkalaiset olisivat mielestämme laiskoja ja muutenkin huonompia ihmisiä, tai koska italialaiset olisivat kaikki gangstereita. Me haluamme itsenäistä päätöksentekoa, jossa eurooppalaisilla pankkiireilla ei ole veto-oikeutta jokaiseen taloussuunnitelmaan, ja jossa amerikkalaiset suuryhtiöt eivät voisi seurauksetta lakkauttaa kokonaisille kaupungeille elintärkeää tuotantoa ja toimintaa.

Tällainen päätöksenteko merkitsee radikaaleja rajoituksia nykyiseen käsitykseen yksityisomaisuudesta. Se ei koske tavallisia kansalaisia, vaan asettaa suuryhtiöt ja pankit demokraattisen päätöksenteon alaisiksi. Tämän takia perussuomalaiset ja muut markkinataloutta puolustavat tahot eivät voi tuoda todellista itsenäistä päätöksentekoa, sillä sellainen vaatisi yksityisomaisuuden pyhyyden kyseenalaistamista. Tämän takia kommunistit ovat myös se ainoa taho, jotka kykenevät takaamaan oikeasti itsenäistä päätöksentekoa.

Työväen kansainvälisyys

Työväen kansainvälisyys on ollut ehkä se suurin keppihevonen Brysselille myönteisen vasemmiston retoriikassa. EU:sta ei heidän mukaansa saa irtaantua, koska se on kansainvälinen organisaatio ja kansainvälisyys taas on vasemmistolaista. Toki tämä retoriikka unohtaa sen, että EU on nimenomaan kansainvälinen vapaakauppaorganisaatio, mutta se ei ole keskeistä juuri tässä aiheessa.

Meidän kommunistien mukaan itsenäisyys on se keskeisin osa työväen kansainvälisyyttä. Tämä väite vaikuttaa suomalaisessa arkikielessä ristiriitaiselta, mutta ymmärrettävästi myös useat kommunistit suhtautuvat väitteeseen varoen. Karl Marxin mukaan pääomalla ei nimittäin ole isänmaata, eikä maakeskeinen ajattelu ole siksi keskeistä.

Asia on kuitenkin monimutkaisempi. Tietenkin kansainvälinen yhteistyö ja päätöksenteko ovat äärimmäisen tärkeitä, etenkin meidän aikanamme, jolloin planeetanlaajuisia ongelmia tulee jatkuvasti lisää. Missään tapauksessa ei saa vähätellä ympäristökriisiä, väestönkasvua tai kansainvälisen diplomatian tarvetta muun muassa ydinteknologian ja resurssien riittävyyden suhteen. Kansainvälinen yhteistyö ja veljeys on kuitenkin eri asia, kuin kansainvälisen pääoman suorittama orjuutus, alistaminen keskusjohtoisuus.

Aina ensimmäisestä internationaalista lähtien työväki on järjestäytynyt demokraattisesti eri kansojen kesken. Kylmän sodan vaihetta lukuun ottamatta, työväen kansainväliset liikkeet eivät ikinä ole ottaneet suoria käskyjä yhdestä maasta, saati sitten yhdestä kaupungista. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna EU:n edustama “kansainvälisyys” on tragikoomista teeskentelyä.

Todellinen terve kansainvälisyys tarvitsee itsenäiseen päätöksentekoon kykeneviä vapaita kansoja, jotka pystyvät irtaantumaan kansainvälisten pankkien ja suuryhtiöiden vallasta. Tällaisen kansainvälisen yhteistyön rakentaminen vaatii ensin yksittäisten maiden itsenäistymistä, ei pelkästään lakiopillisesti, vaan myös käytännön päätöksenteossa. Vasta sen jälkeen voidaan puhua vapaiden kansojen ja työväenliikkeen kansainvälisestä yhteistyöstä kapitalismin aiheuttamien kriisien korjaamiseksi.

Toimintasuunnitelma itsenäisyyspäivään

Itsenäisyys ei ole edellytys ainoastaan Suomen vapaalle kehitykselle, vaan se on myös vaatimus vapaamman ja demokraattisemman kansainvälisen yhteistyön luomiseksi. Suomen itsenäisyys ei edusta rasistista “paremman kansan” oikeutta, vaan Suomen kansalaisten omaa päätöksentekoa omista asioistaan.

Meille kommunisteille on aivan liian helppoa suuttua itsenäisyyspäivän selvästä kommunisminvastaisesta teemasta sekä sen sisältämistä valheista, panettelusta ja herjasta. Nyt täytyy kuitenkin keskittyä meidän oman itsenäisyys-käsityksemme markkinointiin, ja itsenäisyyspäivä on sellaiseen loistava alusta. Käyttäkää siis itsenäisyyspäivä väitellen: itsenäisyys muista kansoista, vai itsenäisyys kansainvälisestä pääomasta? Älkääkä unohtako mainita, että ilman erästä kommunistista vallankumousta Suomi ei olisi koskaan itsenäistynyt.

Kirjoittaja on Kommunistisen nuorisoliiton puheenjohtaja ja ehdokkaana europarlamenttivaaleissa 2014.

Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!