Itsenäisyyden häpäisijät kaduilla ja kabineteissa

Pari päivää ennen itsenäisyyspäivää tapahtui Imatralla järkyttävä väkivallanteko. Nuori mies surmasi illalla ravintolan edustalla metsästyskiväärillä kolme naista: johtavan demaripoliitikon sekä kaksi paikallislehden toimittajaa. Teon motiivit ovat vielä epäselviä, mutta politiikkaa ei voida sulkea yksiselitteisesti pois. Joka tapauksessa netin rasistisilla keskustelupalstoilla tekoa ylistettiin, koska surmansa saanut demaripoliitikko oli haastattelussa puhunut myönteiseen sävyyn turvapaikanhakijoista.

Mediassa heräsi taas keskustelu syrjäyttämisestä ja sen seurauksista. Esiin marssitettiin kokoomuksen sisäministeri Paula Risikko, joka valitteli kovasti tapahtunutta. Risikko totesi Ylen Ykkösaamun haastattelussa, että syrjäytyminen on eräs suurimmista sisäisen turvallisuuden uhkista ja lupasi, että syrjäytymisen ehkäisemisestä tulee yksi hallituksen kärkihankkeista. Risikko myös toivoi, että syrjäytymisen vastaiset konkreettiset toimet otettaisiin esille hallituksen puolivälitarkastelussa osana Suomen satavuotisjuhlaan valmistautumista.

Poliitikkojen puhe on taas halpaa ja lupaukset puolivillaisia. Moni muistaa, miten takavuosien kouluampumisten jälkeen johtavat poliitikot olivat kovasti huolissaan oppilaitosten ryhmäkokojen kasvusta, lasten ja nuorten ennalta ehkäisevän mielenterveystyön resursseista sekä ylipäätään nuorten tulevaisuudennäkymistä. Huolet haihtuivat viimeistään vaalien jälkeen, ja nyt leikkaukset lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin ovat normi ja ryhmäkoot kasvavat kuin luonnonlakina.

Samaa voi valitettavasti ennakoida myös Risikon lupauksille. Kokoomus on kovan leikkauspolitiikan puolue, jolle ihmiset ovat numeroita ja julkinen hyvinvointivaltio vihollinen. Risikon lupaukset on hyvä muistaa siinä vaiheessa, kun hallitus keväällä kokoontuu kasaamaan budjettikehyksiä ja kokoomus iskee pöytään ”välttämättömät” lisäleikkaukset julkiselle sektorille.

Risikko nousi esiin myös itsenäisyyspäivän natsimarssien tiimoilta. Uskomatonta, että vuonna 2016 Suomen pääkaupungissa on 6. joulukuuta useita äärioikeistolaisia mielenosoituksia, joukossa avoimesti natsien järjestämiä ja joiden osallistujat saavat vapaasti huutaa: ”Eläköön kansallissosialismi”. Rasistien, fasistien ja natsien soihtukulkue tahri kirjaimellisesti itsenäisyyttä sotkemalla marssinsa päätteeksi Hietaniemen hautausmaata.

Sisäministeri Risikko selitteli taas julkisuudessa, miten kansallissosialistiseksi itsensä määrittelevän ryhmän kokoontumista suojaa vahva kokoontumislaki. Ministeri ei kai sitten tiennyt, että poliisi olisi halutessaan voinut kieltää uusnatsijärjestö Pohjoismaisen vastarintaliikkeen marssin jo pelkästään sillä perusteella, että ryhmä on aiemmin syyllistynyt väkivaltaan.

Kabineteissa istuvat uusliberaalit poliitikot sipilöineen ja risikkoineen sekä kaduilla marssivat natsit ovat pohjimmiltaan osa samaa ilmiötä. Kuten Kommunistinen nuorisoliitto osuvasti itsenäisyyspäivän kannanotossaan muistuttaa, sekä fasistit että liberaalit pyrkivät rakentamaan ja ylläpitämään työläisiä alistavia rakenteita niin koti- kuin ulkomailla. Se sorto ja riisto, mikä liberaalin imperialismin puitteissa esiintyy, saisi vain “täydellisemmän” muodon fasistien päästessä valtaan. Liberaali tänään saattaa hyvinkin olla fasisti huomenna, sillä työväenluokan kurittaminen ja hajottaminen rasismin ja muun väkivallan kautta kaikkialla maailmassa on molemmille mieluista.

Suomen itsenäisyyttä häpäisee äärioikeisto, joka liputtaa avoimesti natsismia, rasismia ja fasismia, mutta ei haasta ylikansallisen pääoman valtaa, ei tunnista työväenluokan sortoa. Itsenäisyyttä häpäisee myös maamme poliittinen johto, joka on ajanut Suomea sotaliittoon, EU-rakenteiden vangiksi ja finanssipääoman orjaksi siinä määrin, että puhe Suomen itsenäisyydestä on vähintäänkin suhteellista.

Hyvinvointivaltion purkaminen, palkkojen ja työehtojen heikentäminen, massatyöttömyyden ylläpito ja työttömien pakottaminen palkattomiksi orjiksi, kansallisen omaisuuden ja luonnon myyminen suurpääoman eduille – se on epäisänmaallista, itsenäisyyttä halventavaa politiikkaa, jossa ovat viimeisen 20 vuoden aikana olleet mukana käytännössä kaikki eduskuntapuolueet. Sama meno uhkaa jatkua myös itsenäisen Suomen satavuotisjuhlien aikana – hurskaista puheista huolimatta.

Politiikan suuntaa on muutettava. Työväenliikkeellä on aina ollut ratkaiseva rooli itsenäisyyden vaatimisessa ja puolustamisessa. Kommunisteille se merkitsee kapitalismin vastustamista sen kaikissa muodoissa – olipa kyseessä salonkikelpoinen, valheellisen demokratian ja vapauden viittaan verhoutunut uusliberalismi tai avoin fasismi.