Itsenäisyyttä heikottaa

Joulukuun 5. 2019. Puhelin soi.

– Kaaderi, Pohjanmaan puhelimessa.

– Tervehdys! Itsenäisyys täällä päivää.

– No kappas. Mitäpä kuuluu?

– Tässä on ollut vähän heikko happi viime aikoina, niin ajattelin soittaa ja kysyä että mikä tässä voisi olla vikana. Tehän olette se kuuluisa Pohjanmaan Kaaderi, joka kirjoittaa pakinoita Tiedonantajaan?

– Sama henkilö.

– Hyvä! Sitten voitte varmasti auttaa.

Kaikenlaista hiihtäjää on pestattu ratkomaan tilannetta, mutta homma on vain mennyt koko ajan huonompaan suuntaan.

– Ei kai se suoraan sanottuna ihme ole, että hiukan heikottaa. Ikää on mittarissa yli sata, ja pari vuotta sitten tuli varmasti juhlittua kunnolla.

– No kieltämättä. Mutta tämä on pitempiaikainen ongelma. Närästys alkoi kasvaa tuossa 1980-luvun alussa, ja 1990-luvun myötä olosta tuli entistä tukalampi. Kaikenlaista hiihtäjää on pestattu ratkomaan tilannetta, mutta homma on vain mennyt koko ajan huonompaan suuntaan.

– Minkäslaisia oireita teillä on?

– Tuntuu että pahoinvointi on lisääntynyt. Työtä on ollut vähän ja nekin pätkittäisiä ja huonopalkkaisia. Kaikenmaailman päällepäsmärit hengittävät niskaan ja velkaakin on kertynyt. Apua ei tunnu saavan mitenkään. Turvaverkot rapistuvat, ruokajonotkin ovat tulleet tutuksi. Joskus vaikuttaa siltä, että sitä vain ohenee ja himmenee eikä halua edes nousta sängystä.

– Sitä on liikkeellä. Onkos teillä kavereita, jotka voisivat auttaa?

– No onhan näitä tässä vuosien varrella kertynyt. Euroopan unioni esimerkiksi on ollut jo pitempiaikainen tuttava, jonka kanssa on tehty paljon kaikenlaista. Ja sitten Yhdysvallat, meillä on sellainen kaukosuhde, jota on pyritty syventämään. Ja kaikenlaisia firmoja ja muita, jotka kyllä vaikuttaa ihan kivoilta. Mutta jotenkin on ollut kusetettu olo. Euroopan unioni vain kuppaa rahaa jatkuvasti. Yhdysvallat on päälle päin mukava, mutta tuntuu, että se kuitenkin hyväksikäyttää minua. Ja muutkaan eivät aidosti vaikuta olevan kiinnostuneita, kunhan vain yrittävät jotenkin hyötyä. Ei se oloa pidemmän päälle paranna.

– Ymmärrän. Väärä seura vain pahentaa tilannetta.

* * *

– Diagnoosi on aika selvä. Kärsitte kapitalismista ja sen aiheuttamista sivuoireista, jotka rapauttavat hyvinvointia. Mutta onneksi oireita voi heti lievittää ja pitempiaikainen hoitokin löytyy. Paranemisprosessi on pitkä, mutta mahdollinen. Määrään teille akuuttiin hoitoon vallankumouksen ja pitemmälle aikavälille kuurin kohti sosialismia.

– Huh! Jo helpottaa!

– Ja kapitalismi on vähän niin kuin satiaiset, eli jos on väärien tahojen kanssa liian intiimissä kanssakäymisessä niin se tarttuu uudestaan. Yrittäkää pitää itsenne lujana, kieltäytykää yhteistyöstä epämääräisten hyväksikäyttäjien kanssa. Luottakaa aidosti teitä hoivaavaan työväenluokkaan!