Johdon öykkäröinti riitti ABB:n rautakourille

Lähes 500 metallityöläistä marssi ulos sähkövoima- ja automaatioyhtiö ABB:n Helsingin Pitäjänmäen tehtaalta elokuun lopulla. Kaksi vuorokautta jatkuneen mielenilmauksen laukaisi kiista uudesta urakkapalkkamallista.

Pääluottamusmies Terho Laitilan mukaan tilanne on ollut tulehtunut jo pitkään.

– Neuvottelukulttuuri täällä on sitä, ettei neuvotteluja käydä. Johdon toimintatapa on jo pitkään ollut uhkailu ja ylhäältä alaspäin sanelu. Se sai nyt luvan riittää.

Viimeinen pisara oli, kun työnantaja irtisanoi yksipuolisesti vuodesta 2008 käytössä olleen paikallisen sopimuksen ilman irtisanomisaikaa. Yleisen tulkinnan mukaan paikallisissa sopimuksissa vallitseva käytäntö on sopimusvoimainen. 

– Niitä ei voi irtisanoa tuosta vaan. Nyt työnantaja väittää, ettei sopimusta koskaan ole ollutkaan!

Joka sentti itkun takana

Uudessa palkkamallissa urakat olisi kellotettu uudestaan tavalla, joka tarkoittaa suoraa palkanalennusta. Tuntiansio olisi laskenut 2–3 euroa työntekijästä riippuen.

– Henkilökohtaiset palkat eivät ole täällä seitsemään vuoteen nousseet kuin yleiskorotusten kautta. Miinukselle on menty muutenkin, ja nyt sitten ruvetaan laskemaan palkkoja, Laitila ihmettelee.

Pääluottamusmiehen mukaan kyseessä on yleinen linja metallialalla. Palkat pyritään vetämään niin kireälle kuin mahdollista – suoraan taulukkotasolle.

– Tuotetta menee nyt kaupaksi. Taka-ajatuksena on voittojen kasvattaminen työntekijöiden kustannuksella, metallimies selittää.

Kummallisinta Laitilasta tilanteessa on, että kyse on lopulta työnantajalle pienistä summista. Pelkästään roskiin meneviin materiaaleihin ja töiden myöhästymissakkoihin menee hänen arvionsa mukaan huomattavasti enemmän varoja.

– Jokaisesta työntekijälle menevästä sentistä pidetään itkun kanssa kiinni. Joku siinä on vinksallaan, kun samaan aikaan vuosikatsauksista voi lukea, miten osakkeenomistajat ja konsernin johto palkitsevat keskenään toinen toisiaan.

Työntekijöille sen sijaan pienikin raha merkitsee paljon. Tällä hetkellä keskituntiansiot lisineen pyörivät tehtaalla 14–15 eurossa.

– Ansionmenetys olisi ollut todella kova.  Ei sellainen käy. Se hermostutti väen.

Keskiviikkona haastateltu Laitila kertoo tilanteen olevan palkkamallin osalta edelleen auki.

– Neuvottelut eivät ole edenneet. Viimeisimmässä tiedotustilaisuudessa työnantaja turvautui jälleen uhkailuun.

”Melkoista työpahoinvointia”

Erimielisyydet palkkauksesta ovat jatkuneet jo keväästä. Jatkuva vääntäminen on ollut raskasta luottamushenkilöille ja henkilöstölle yleensä.

– Täällä on ollut linja, ettei luottamusmiesten marmatusta juuri kuunnella. Palaverit ovat kuin terapiaryhmiä, joissa ehkä näytellään ymmärtäväistä, mutta toimenpiteitä ei tule.

Ylhäältä alaspäin sanellaan sen sijaan määräyksiä, joita luottamushenkilöt joutuvat jälkeen päin selvittelemään. Esimerkiksi taukomääräykset ovat olleet tuotannon kannalta järjettömiä.

– Kun tehdään erikoistunutta työtä kokoonpanossa, ei sitä keskeytetä miten sattuu. Mutta näin vain joku tuotantoa tuntematon on yhtäkkiä päättänyt.

Laitila näkee ongelman ytimessä vasta koulusta päässeet johtajat, jotka kokonaiskuvan sijaan keskittyvät härkäpäisesti yksityiskohtiin. Puheet työurien pidentämisestä saa hänestä unohtaa, jos työn tuottavuutta yritetään kasvattaa kepittämällä työntekijää.

– Ihmiset ovat tyytymättömiä. Melkoista työpahoinvointia täällä on, mikä näkyy jo sairaspoissaoloina.

Toisenlaisella henkilöstöpolitiikalla tuottavuus voisi oikeasti noustakin.

– Sehän olisi niin sanottu win-win -tilanne, jos jengi tekisi täällä vaihteeksi töitä tyytyväisenä, Laitila piruilee.

Työrauhavelvoite myös työnantajille!

Pääluottamusmies Terho Laitila näkee Pitäjänmäen tehtaalla kärjistyneen tilanteen osana laajempaa ilmiötä. Työnantajapuolen röyhkeys on lisääntynyt talouden kiristyessä.

– Yhteisöveron alennuksella piti olla työllistävä vaikutus. Siitä saadut säästöt ovat sen sijaan menneet osinkoihin ja laiskistaneet pääomaa entisestään. Nyt huonoa työllisyystilannetta käytetään jopa painostuskeinona!

Laitila pelkää työntekijäpuolen tappioiden jatkuvan käynnissä olevissa eläkeiän nostoa koskevissa neuvotteluissa. Pääluottamusmiehestä on kuvaavaa, että esimerkiksi arkipyhien poistoa selvittäneestä työryhmästä kirkonmiehet ovat jo marssineet ulos, mutta ay-liike istuu edelleen pöydässä.

– Kirkkohan on tässä luokkataistelun kärjessä, nauraa Laitila.

Metallimies haluaa riistää aloitteen työnantajilta takaisin työntekijäpuolelle. Uudistuksia tulisi vaatia esimerkiksi työrauhavelvoitteiseen ja sen käsittelyyn työtuomioistuimessa.

– Luottamusmiesten velvoitteisiin kuuluu työrauhan turvaaminen työpaikoilla. Mutta kun työnantaja itse provosoi ja yrittää väkisin saada huononnuksia läpi, ei se silloin onnistu.

Työtuomioistuimelle pitäisikin Laitilasta antaa mahdollisuus langettaa sakkoja myös työnantajapuolelle.  Nykyjärjestelmää hän kuvailee luokkatuomioistuimeksi, joka ei täytä oikeusvaltion periaatteita.

– Lakkosakot ammattiosastoille määrätään automaattisesti, eikä päätöksistä voi valittaa. Kun sakon aihe on sama, ne tuplaantuvat joka kerralla.

Tavoitteena on pala palalta tylsistyttää työntekijöiden tärkein edunvalvontakeino – lakko ja sen uhka.

– Jos ammattiosastoilla ei ole enää varaa maksaa sakkoja ja ne yritetään maksattaa pääluottamusmiehillä, ei kohta kukaan enää uskalla lakkoilla, Laitila tuhahtaa.

– Se on ainoa tapa, jolla porvarin saa nytkähtämään neuvottelupöydän suuntaan.  Jos se menetetään, ollaan todella kusessa.