Joukkonarsismia marttyyriuden kaavussa

Mikä olisikaan parempi paikka etsiä marttyyriuden kaapuun verhoutunutta joukkonarsismia kuin moskeija, kirkko tai temppeli? Xavier Beauvois’n ohjaama Jumalista ja ihmisistä (Des hommes et des dieux, Ranska 2010) on erinomainen tutkielma vaarallisille vesille harhautuneen uskonnollisen pidättyvyyden ja aggressiivisen uskonnollisen fanatismin rajusta yhteentörmäyksestä.

Vuoden 1996 Algeriaan sijoittuva tarina kertoo katolisesta munkkiveljeskunnasta, joka päättää jäädä luostariin siitäkin huolimatta, että saa tietää paikallisessa muslimiyhteisössä kasvavasta avoimen vihamielisestä fundamentalistisiivestä. Omaan ideologiaansa ja jeesuskompleksista ammentavaan hurskaaseen imagoonsa viehättyneet munkit hukkaavat aikaansa loputtomiin rituaaleihin ja näyttävät odottavan marttyyrikuolemaa kuin lapset joulua, vaikka tietävät hyvin väkivallan johtavan uskontokuntien välien kiristymiseen, ei lientymiseen. Jihadistit eivät valita, vaan ojentavat riemulla auttavan sapelinsa päästääkseen itsetuhoiset lampaat lauhkeammille laidunmaille.

Hyvin eriskummallisen ja hämmentävän itsepetos-eepoksen seuraaminen kuitenkin kannattaa; elokuvalla kun on paljon sanottavaa Allahin nimeä likaavista kylmäverisistä murhaajista ja henkensä turhaan Kristuksen nimeen uhraavista typeryksistä.