Joukkovoimaa, maailman muuttamista ja rauhantyötä

Kun taiteilijanalku Ritva Harle 30 vuotta sitten aloitti taiteen tekemisen, ei Harlen taiteelle ollut silloin edes nimeä. Yhteisötaide käsitteenä vakiintui vasta 90-luvun lopulla ja ympäristötaide oli marginaalista.

Harlea on kutsuttu mm. lähiö-, maa-, ympäristö- ja yhteisötaiteilijaksi ja sosiaaliseksi kuvanveistäjäksi. Yksi parhaista Harlen titteleistä on Itä-Helsingin työruusu. On myös ihmisiä joille Harlen taide ei täytä taiteen määreitä.

– Yhteisötaiteelta nimen lisäksi tuntui aluksi puuttuvan koko kritiikin aparaatti. Mitä siinä oikeastaan pystyy perinteisillä kriitikon välineillä tekemään? Jos katsotaan yksittäistä taideobjektia, niin on selvää, että kriitikon työkalupakki toimii, mutta yhteisötaide on kokonainen prosessi, jota kriitikon pitäisi seurata alusta loppuun ja sitten ollaankin sen kysymyksen äärellä, mistä joku teos alkaa ja mihin se päättyy, kun sillä on pääosin muita ulottuvuuksia kuin nähtävissä ...