Juurilleen vietyä osuustoimintaa

Osuustoiminta on ihmisten omaehtoista taloudellista yhteistoimintaa. Osuustoimintaliike on syntynyt ja kasvanut laajaksi liikkeeksi koko maailmassa rinnan työväenliikkeen kanssa. Se on saanut suuren osan innoituksestaan ja toimintaperiaatteistaan työväenliikkeen sosialistisesta aatemaailmasta.

Osuustoiminnallisella yhteistyöllä on valtava voima, jos se osataan valjastaa oikealla tavalla palvelemaan ihmisten tarpeita. Nykyiselle osuustoiminnalle tämä merkitsee monia haasteita: suurten organisaatioihin on osattava yhdistää pienyhteisöjen sisäinen keskustelu, jonka välityksellä etsitään jäsenistön tarpeet ja toiveet. Jäsenkunnan ja työntekijöiden väliset yhteydet on kyettävä rakentamaan eläviksi siten, että molemmille ryhmille muodostuu sama käsitys osuuskuntiensa tavoitteista.

Suomea on sanottu maailman osuustoiminnallisimmaksi maaksi. Osuuskunnissa on yli 4 miljoonaa jäsentä ja osuuskuntiin rinnastettavissa keskinäisissä vakuutusyrityksissä noin 3 miljoonaa jäsentä. Lähes yhdeksän kymmenestä suomalaisesta aikuisesta on vähintään yhden osuuskunnan tai keskinäisen vakuuttajan jäsen tai asiakasomistaja.

Osuuskuntatoiminta on ollut eräs työtä tekevän kansanosan tapa järjestää tuotantoa ja jakelua jo ennen varsinaisen työväenliikkeen kehittymistä. Osuuskunta on tapa yhdistää utopiaa ja konkretiaa, teoriaa ja käytäntöä.

Osuuskunta on tapa yhdistää utopiaa ja konkretiaa.

Osuuskuntia alkoi syntyä 1700-1800-lukujen vaihteessa muun muassa Iso-Britanniassa. Karl Marx suhtautui osuuskuntiin myönteisesti ja näki niissä jopa tulevaisuuden sosialistisen ja kommunistisen yhteiskunnan alkusoluja, joissa työntekijät hallitsivat tuotantoa ilman palkkatyömuotoa ja erillistä johtajien luokkaa.

Nopea suosion kasvu

Osuustoimintaa syntyy usein siellä, missä ihmiset joutuvat kriisien keskellä ratkaisemaan arjen käytännön ongelmia. Ensimmäinen yritys osuustoiminnallisen yrityksen perustamiseksi Suomessa oli 1866. Tuolloin perustettiin Helsingfors Konsumförening, kulutusyhdistys virkamiehiä ja palkannauttijoita varten. Hanke raukesi, kun sopivaa kaupanpitäjää ei löytynyt.

Osuuskunnista tuli Suomessa kuitenkin nopeasti suosittuja. Vuoden 1913 loppuun mennessä oli perustettu jo 2 167 osuuskuntaa. Varhaisten osuuskuntien tyyppejä oli muun muassa osuuskauppa, osuusmeijeri, osuuskassa, puimakoneosuuskunta, puhelinosuuskunta, rakennusosuuskunta, osuusleipomo, osuusruokala ja monet muut. Taloudellisesti merkittävimpinä osuuskuntina voidaan pitää osuuskauppoja, tuottajaosuuskuntia ja osuuspankkeja.

Vaikka osuuskunnat toimivat kapitalismissa, voi osuuskunta ottaa tavoitteekseen muutakin kuin voittojen ja pääomien kasaamisen tai jatkuvan kasvun. Osuusliike on nähty suurena ja turvallisena työnantajana, jonka ensisijaisena velvollisuutena on taata työntekijöilleen mahdollisimman hyvät työehdot. Näihin velvollisuuksiin osuuskuntien on keskityttävä ja palattava myös nykypäivän Suomessa, sekä vietävä työehtoja yhä parempaan suuntaan.

Osuustoiminta on vaativa taloudellisen yhteistoiminnan muoto. Se vaatii kaikkien mukana olevien yhteistoimintaa. Toiminnan vakiintuessa ja osuuskuntien kasvaessa nousee aina esiin vaara, että jäsenistä ja työntekijöistä useat lakkaavat kokemasta asian omakseen. Tämä ilmenee usein jäsenistön ja työntekijöiden välinpitämättömyytenä ja tyytymättömyytenä, mikä toiminnan tasolla johtaa päättämättömyyteen ja aloitekyvyttömyyteen.

Osuuskunta Tradekan vaaleissa äänestetään kahden viikon ajan 1. helmikuuta alkaen. Kommunistit ja sitoutumattomat -listojen ehdokkaita löytyy jokaisesta vaalipiiristä runsain mitoin. Näiden listojen ehdokkaat edustavat sellaisen osuustoiminnan edistämistä, josta tässäkin pääkirjoituksessa olen kertonut. Konkreettisempia ehdotuksia Tradekan parantamiseksi voi lukea listojen vaaliohjelmasta. Tradekan jäsenet, muistakaa äänestää!