Kaivosyhtiöt ja hajottajaliitto Etelä-Afrikan verilöylyn taustalla

Poliisin suorittama 34 kaivostyöläisen joukkomurha Lonminin platinakaivoksessa Marikanassa merkitsi veristä takaiskua Etelä-Afrikalle. Yhteiskunnallinen tasapaino on herkässä 18 vuotta valkoisen vähemmistövallan sortumisen jälkeen.

Etelä-Afrikan ja kansainvälinen valtamedia on kuvannut joukkomurhaan johtaneita tapahtumia ”reviirikiistana”, johon kilpailevat ammattiliitot olisivat ajautuneet taistellessaan uusista jäsenistä. Luotettavamman analyysin tarjoavat eräät tiedotusvälineet, tutkimuslaitokset ja kolmen puolueen allianssi (Afrikan Kansalliskongressi ANC, keskusammattiliitto COSATU, Etelä-Afrikan kommunistinen puolue). Niiden arvioissa korostuu eteläafrikkalaisten kaivosten tilanne, joka on otollinen Manikaran kaltaisille kriiseille.

Kaivostyöläisten elinolot ”kauhistuttavat”

Bench Marks Foundation on Johannesburgissa toimiva säätiö, joka tutkii yritystoiminnan yhteiskunnallista vastuuta. Säätiön tuore selvitys platinakaivosyhteisöistä ilmestyi sattumalta samalla viikolla, kun Marikanassa ammuskeltiin.

Selvityksen mukaan suurkaivosyhtiöt ovat netonneet miljardeja dollareita riistämällä yhtä maailman rikkaimmista platinaesiintymistä Bonjalan alueella, joka sijaitsee Etelä-Afrikan Luoteisprovinssissa. Samaan aikaan alueen paikallisyhteisöille on koitunut osaksi kurjuus, kuolema, köyhyys ja luonnontuhot.

Säätiön selvitys kertoo, että Lonminin kaivoksen toiminnan seurauksena kuolintapausten määrä on ollut korkea. Selvityksen mukaan Lonminin kaivostyöläisten elinolot ovat ”kauhistuttavat”. Köyhät työläiset ovat huonosti palkattuja, heitä ei juurikaan kouluteta työtehtäviinsä ja asumisessa on puutteita.

Alipalkatun ja poljetun työvoiman käytön eräs syy on ollut kaivostyöläisten liiton NUM:n vallan murtaminen ja yleissitovista työehtosopimuksista luistaminen.

Työvoimaa on tuotu alihankkijoina muista provinsseista, mikä on aiheuttanut jännitteitä paikallisten ja ulkopuolisten välillä. Viime vuonna Marikanan paikalliset nuoret työttömät osoittivat mieltään tuohtuneina siitä, että työpaikat valuivat ulkopuolelta tuodulle työvoimalle.

Hajottajaliitto AMCU

Räjähdysherkästä tilanteesta on hyötynyt AMCU, kaivos- ja rakennusalan yhdistys. Kaivosyhtiöiden omistajien tukemaa ”liittoa” johtaa Joseph Mathunjwa, joka erotettiin vuonna 1998 NUM:ista, syynä liiton hajotustyö ja sekasortoa lietsova agitaatio.

Mathunjwa perusti kaksi vuotta sitten AMCU:n, jonka tarkoituksena on vähentää NUM:in vaikutusvaltaa. Uusi järjestö saa kannatusta monikansalliselta BHP Billiton –kaivoskorporaatiolta. AMCU on kalastellut jäseniä lupaamalla korkeampia palkkoja kuin NUM. Se on myös hyökännyt väkivalloin NUM:in jäseniä vastaan.

AMCU on viime kuukausien aikana yrittänyt Marikanassa hyväksikäyttää Lonminin kaivoksen kaikkein huonoimmassa asemassa olevia työläisiä, pakkoyrittäjiä eli itsellisiä sopimustyöntekijöitä. AMCU on luvannut heille palkankorotuksen 4000 randista 12500 randiin (euroissa 400 > 1250). Kamppailua seurannut lakko ja yhteenotto viranomaisten kanssa yltyi pian väkivaltaiseksi ja kärjistyi työläisten joukkomurhaan 16. elokuuta.

AMCU oli väittänyt lakkolaisille, että perinteisen lääkekasvin intelezin käyttö tekee heistä haavoittumattomia poliisin luodeille.

Poliisin mukaan työläiset uhkasivat virkavaltaa perinteisillä aseilla, kuten keihäillä. Jotkut myös laukaisivat pistooleja poliiseja kohti.

Viranomaiset vastasivat sarjatuliaseilla: 34 työläistä kuoli ja yli 70 haavoittui.

Taustalla kaivosyhtiöiden ahneus

Etelä-Afrikan presidentti Jacob Zuma keskeytti valtiovierailunsa Mosambikissa ja palasi Marikanaan. Zuma tapasi haavoittuneita työläisiä ja heidän omaisiaan. Presidentti käynnisti tutkinnan verilöylystä ja siihen johtaneista tapahtumista.

Etelä-Afrikan kommunistisen puolueen keskuskomitea totesi kannanotossaan, että tragediaa on mahdotonta ymmärtää ilman että ymmärtää, kuinka suuret platinakaivosyhtiöt ovat ajaneet yhteisöjä köyhyyteen ja kasvattaneet työläisten eripuraa ja toivottomuudesta kumpuavaa väkivallan ja vaaran liehittelyä.

– Murhenäytelmää ei myöskään voi ymmärtää, ellei ota huomioon voiton maksimointiin pyrkivien yhtiöiden ahneutta. Yhtiöt ovat tarkoituksellisesti yrittäneet lyödä alas järjestäytyneen ammattiliiton asemaa ja kollektiivista sopimusjärjestelmää vehkeilemällä eripuraa kylvävien tahojen kanssa, toteavat kommunistit.

Viha purkautuu väkivaltana

Välikohtaus kertoo myös Etelä-Afrikan syvistä ja jatkuvista ristiriidoista.

Marikanan verilöyly tapahtui tilanteessa, jossa työväenluokka on entistä tyytymättömämpi vuosikausia kestäneen köyhyyden ja epätasa-arvon jatkumiseen – apartheid-hallinnon kaatumisesta huolimatta. Vaikka maan musta keskiluokka on kasvamassa, noudattaa eriarvoistuminen edelleen apartheid-ajan jakolinjoja.

– Yhteiskuntana meidän on kysyttävä, mitä tämä väkivalta kertoo meistä. Yhteiskuntamme on yhä epätasa-arvoinen ja siinä kytee vihaa, joka niin helposti purkautuu väkivaltana, sanoi veteraani-ay-aktiivi, COSATU-ammattiliiton perustajiin kuuluva Jay Naidoo.