”Kansanäänestyksellä irti EU:n perustuslaista ja erillisratkaisuun”

Alkuperäinen kirjoittaja: Thomas Micklin

– Järkevintä, mitä mikä tahansa jäsenmaa voi
tehdä, on kaataa aikanaan

EU

:n tuleva uusi perustuslakiesitys
kansanäänestyksellä, jolloin maa joutuu tai pikemminkin pääsee
erityisneuvotteluihin, joissa voi sanoa, että ”me haluamme tämmöisen
tai tämmöisen jäsenyyden”.

Näin esittää

Helsingin yliopiston

filosofian dosentti,
akatemiatutkija

Thomas Wallgren

Tiedonantajan haastattelussa.

Wallgren on myös

Vaihtoehto EU:lle

-kansanliikkeen

VEU

:n
pitkäaikainen hallituksen jäsen ja toukokuussa perustetun

Vasudhaiva
Kutumbakam


-demokratiafoorumi ry

:n varapuheenjohtaja. Alun perin
Intiasta muuallekin maailmaan levinneen järjestön sanskritinkielinen
nimi tarkoittaa suomeksi suurin piirtein ”maailma on perhe”.

Filosofi Thomas Wallgren muistuttaa alkajaisiksi, että EU:n ns.

konventin

piti alun perin tuottaa vaihtoehtoisia esityksiä siitä,
miten EU:n peruskirja uudistetaan. Lähtökohtana oli EU:n demokratiavajeen
korjaaminen ja peruskirjan yksinkertaistaminen.

– Nyt konventti on kuitenkin ottanut oikeudekseen poiketa tästä.
Se ei ensinnäkään tuota vaihtoehtoisia esityksiä vaan
pyrkii tuottamaan yhteisen esityksen. Tällöin on hyvin vaikeaa
syksyllä pidettävässä EU:n hallitusten välisessä
konferenssissa

HVK

:ssa enää saada aikaan olennaisia muutoksia
siihen esitykseen, jonka konventti on tehnyt, Wallgren katsoo.

Perustuslakiluonnos tulee alustavaan käsittelyyn myös EU:n
seuraavassa

huippukokouksessa

Kreikan Thessalonikissa juhannuksena
eli jo noin viikon päästä.

– Toinen asia on sitten vielä se, että konventti ei nyt enää
ole tekemässä vain ”peruskirjan uudistusta” vaan se
tekee EU:lle suoranaista perustuslakia. Se tarkoittaa sitä, että
on tapahtumassa EU:n luonteen muutos. Siitä, että EU on ollut
”itsenäisten valtioiden” kaupallisiin kysymyksiin keskittyvä
kansainvälinen järjestö, se on nyt muuttumassa jäsenvaltioiden
itsenäisyyden lakkauttavaksi ylikansalliseksi voimapesäksi, Wallgren
kortostaa.

– Onhan se vähintäänkin liittovaltio, mutta itse asiassa
vielä enemmänkin, Wallgren vastaa. – Se on uudentyyppinen järjestely.
Liittovaltiohan on tavallaan myös valtioluonteinen, mutta syntyvän
uuden unionin nyt esitetystä perustuslakiluonnoksesta puuttuu viimeisen
200 vuoden aikana kehittynyt perustuslaillisen perinteen keskeinen periaate,
jonka mukaan se valta, jota valtio tai liittovaltio käyttää,
on kansan valtaa.

– Tämähän on dramaattinen muutos, Wallgren jatkaa. – EU
on lakkauttamassa sen vanhan, kovien taistelujen kautta saavutetun idean,
että valtio on kansalaisten valtio, että se on jäsentensä
valtio, ja valtio käyttää vain sitä valtaa, joka kuuluu
kansalaisille. Eli että ”kaikki valta kuuluu kansalle”. Tätä
periaatetta ei EU:n uuden perustuslakiluonnoksen missään pykälässä
nyt ole.

Wallgren katsoo, että sillä tavalla syntyvä EU merkitsee
hyvin radikaalia murrosta meidän poliittisessa kehityksessämme.
Hänestä voikin sanoa, että demokratiakehityksen kannalta
se uhkaa merkitä askelta taaksepäin jopa siitä, mikä
saavutettiin

Ranskan suuressa vallankumouksessa

vuonna 1789!

– Eli poliittisen vallan ja kansalaisten välinen suhde on muuttumassa.
Toinen asia joka muuttuisi on se, että EU:ta ei enää uuden
perustuslain astuttua voimaan voisi luonnehtia itsenäisten jäsenvaltioiden
yhteistoimintajärjestöksi. Kaikki jäsenvaltiot ”lakkautetaan”.
Nimittäin, jos ”valtiota” määritellään
siten, että sillä on yksinoikeus legitiimiin pakkovaltaan, eli
poliisiin, armeijaan, rajavartiostoon jne., niin uusi perustuslaki on ottamassa
nämä kaikki omalle kontolleen, Wallgren toteaa.

Hän muistuttaa itsenäiselle valtiolle kuuluvan myös oikeus
solmia kansainvälisiä sopimuksia. EU on jo ottanut tämän
oikeuden itselleen. Lisäksi ns. yleiskompetenssi, eli oikeus toimia
millä alalla hyvänsä, näyttäisi kyllä julistustasolla
säilyvän jäsenvaltioilla, mutta käytännössä
yleiskompetenssi siirtyisi EU:lle.

– Suurimpana ongelmana tässä kaikessa on se, että tämän
siirtymän uuteen järjestelmään pitäisi syntyä
demokraattisesti. Jotta kävisi selväksi, halutaanko tätä
todella, se edellyttää, että hallitukset ja kansalaiset tietävät
ja ymmärtävät, mitä on tekeillä, ja ennen kaikkea,
että kansalaiset ovat mukana päättämässä mitä
tehdään. Tämä vaatii vähintäänkin, että
järjestetään kansanäänestykset siitä, astuuko
uusi perustuslaki voimaan vai ei. Mutta lisäksi vaadittaisiin kyllä
myös, että kansalaiset ovat itse mukana laatimassa uutta perustuslakia,
Wallgren huomauttaa.

Nyt kuitenkin EU:sta puuttuu se periaate, että kansan valitsemat
edustajat säätävät lain. EU:n komissiolla on tämä
lakialoitemonopoli. On myös pieni joukko virkamiehiä, jotka voivat
tehdä esityksiä laiksi EU-tasolla.

– Lisäksi pitäisi olla selkeä vallanjako lakia säätävään,
lakia toimeenpanevaan ja lakia tulkitsevaan eli tuomioistuinvaltaan. Tätäkään
vallanjakoa ei EU:n uudessa perustuslakiluonnoksessa ole. Kolmanneksi on
vielä valtion ja talouden eli markkinoiden välinen suhde. Demokratiassa
valtion tulee säädellä markkinoita, EU:ssa markkinat säätelevät
valtiota, Wallgren korostaa.

– Erikoisinta on se, että konventti tuottaa nyt tämmöisen
paperin, joka on vallankumouksellinen teknokraattinen vallankaappaus. Okei,
mutta kansalaisten tulee sitten vähintäänkin saada päättää
siitä, hyväksytäänkö tämä vai ei, Wallgren
painottaa ja tekee omat ehdotuksensa:

– Itselläni on kolme esitystä, jotka tekisivät EU:sta
demokraattisemman kuin se on nyt tai miksi se olisi tulossa nykyisen perustuslakiluonnoksen
perusteella. Ensimmäinen on se, että aloitevalta siirretään
kokonaan pois EU:n komissiolta ja annetaan kansallisille parlamenteille.
Toinen on se, että valta päättää siitä, mistä
asioista EU päättää ja mistä asioista kansallisesti
päätetään, olisi kansallisilla parlamenteilla. Kolmas
on sitten se, että niissä asioissa joissa on EU:n päätäntävaltaa,
olisi mahdollista ottaa asia kansallisesti päätettäväksi
kansanäänestyksen muodossa, Wallgren esittää.

Hänen mukaansa niissä asioissa, jotka on annettu EU-tasolla
päätettäviksi, voitaisiin pitää tarvittaessa koko
EU-tason kattavia kansanäänestyksiä, ja taas niissä
asioissa, jotka on jätetty kansallisesti päätettäviksi,
voitaisiin pitää tarvittaessa kansallisia kansanäänestyksiä.

Eli kyse olisi eräänlaisesta ”valintaperiaatteessa”,
jonka mukaan kukin maa voisi itse valita mitkä asiat annetaan yhteiseen
hoitoon ja mitkä hoidetaan itse. Sitä voisi myös leikillisesti
kutsua ”

EU à la carte

” -menetelmäksi, tai ”rusinat
pullasta” -periaatteeksi.

– Kaikkein olennaisin kohta perustuslakiluonnoksessa on mielestäni
kuitenkin osassa 4, artiklassa 7, momentissa 3, jossa säädetään
kyseisen perustuslain voimaanastumisesta, että jos kaksi vuotta perustuslakiesityksen
allekirjoittamisen jälkeen sopimus on hyväksytty ja ratifioitu
neljässä viidesosassa jäsenmaista, mutta joillakin muilla
jäsenmailla on vaikeuksia ratifioinnin kanssa, niin silloin EU:n neuvoston
täytyy kokoontua, Wallgren tapailee ulkomuistista luonnoksen muotoiluja.

Hänestä tämä tarkoittaa sitä, että jos
esimerkiksi Suomi – tai mikä tahansa muu jäsenmaa – kaataa perustuslain
kansanäänestyksessä, EU joutuu kutsumaan pääministerit
koolle ja ilmoittamaan, että ”okei, me jatkamme sitten ilman teitä”.
Eli käytännössä EU pystyy näin ohittamaan kansanäänestyksen
mahdollisesti hylkäävän tuloksen jossakin maassa.

– Mutta käytännössä tämä merkitsisi myös
sitä, että yhteisen perustuslain hylänneiden maiden kanssa
EU joutuisi sopimaan samantyyppisistä ”erityisjärjestelyistä”
joita nyt on esimerkiksi Tanskan ja Iso-Britannian kanssa poikkeuksina

Maastrichtin
sopimuksesta

, Wallgren huomauttaa.

Hän katsoo periaatteessa tämän tarkoittavan, ettei EU
enää olisi ”itsenäisten valtioiden liitto” siinä
mielessä, että yksittäinen maa voisi kaataa jonkin uudistuksen
jättämällä se ratifioimatta.

– Mutta jännittävää kyllä, tämä tarkoittaa
myös sitä, että jos perustuslaki ei kaikissa maissa mene
läpi, syntyy juuri tuo minun haluamani ”sillisalaatti-EU”.
Eli järkevintä, mitä mikä tahansa maa voi tehdä,
on kaataa aikanaan perustuslakiesitys kansanäänestyksellä,
jolloin tämä maa joutuu tai pikemminkin pääsee erityisneuvotteluihin,
joissa voi sanoa, että ”me haluamme tämmöisen tai tämmöisen
jäsenyyden”. Tämä on myös loistava argumentti kansanäänestyksen
voittamiseksi! Eli jos sanotaan ”ei”, niin eihän meitä
suinkaan heitetä ulos, vaan meille joudutaan antamaan poikkeuksia niissä
asioissa joissa haluamme. Ei ole tavallaan mitään menetettävää,
Wallgren painottaa.

Hän arvelee kyllä, että todennäköisimmin meille
tullaan väittämään, ettei näin ole, ja että
Suomi tai mikä tahansa hylkäävä maa ”joutuu ulkopuolelle”.

– Ja esimerkiksi Paavo Lipponenhan haluaa, että Suomi on nimenomaan
EU:n ytimessä, eli ”mukana siellä missä asioista päätetään”.
Mutta Suomen kansa voi olla tästä eri mieltä, Thomas Wallgren
epäilee.