Kansannousu ei tee vallankumousta

Pakistanilaissyntyinen, nykyisin Iso-Britanniassa asuva kirjailija ja poliittinen aktivisti Tariq Ali ei pidä arabikevään poikimia kansannousuja ja mullistuksia vallankumouksina.

– Pelkkä kansannousu ei riitä vallankumoukseen. Vallankumouksessa valta napataan joltain luokalta tai yhteiskunnalliselta ryhmältä, ja vallan ottaa joku toinen luokka – tai miksei löyhempikin ryhmä. Seurauksena on perustavaa laatua oleva muutos. Väkimäärä ei ole tässä keskeistä, varsinkaan jos enemmistöllä ei ole selkeitä yhteiskunnallisia ja poliittisia päämääriä. Jos päämäärät puuttuvat, suurenkin joukon voimaa voivat käyttää hyväkseen pienemmät porukat, joilla omia päämääriä on. Tai sitten vanha valta hankkii ennemmin tai myöhemmin takaisin asemiaan, toteaa Tariq Ali.

Vanha valta Egyptiin

Tariq Alin mielestä selkein esimerkki on Egypti: mitään valtakeskittymää ei koskaan muodostunut. Muslimiveljeskunta – selkeän konservatiivinen yhteiskunnallinen liike – liittyi mukaan Mubarakin vastaiseen rintamaan, nousi sen vahvimmaksi poliittiseksi voimaksi ja voitti vaalit.

Alin mukaan Muslimiveljeskunta sortui ennen muuta sisäiseen hajaannukseen sekä typerään politiikkaan. Se yritti vakuutella sekä Washingtonin herroja että Egyptin paikallisia viranomaisia siitä, että hommat sujuvat kuten aina ennenkin. Tämä johti veljeskunnan näkökulmasta sekä strategisen että taktisen tason vakaviin virheisiin.

Entistä suuremmat joukkoliikkeet syöksivät veljeskunnan pois poliittiselta areenalta. Kansa näki armeijassa uuden Egyptin pelastajan, ja monet olivat valmiita hyväksymään myös armeijan Muslimiveljeskuntaa vastaan suuntaamat brutaalit otteet.

Lopputulos oli Alin mielestä ilmeinen: vanha valta teki väkijoukkojen tuella paluun.

– Jos ensimmäinen vaihe ei ollut vallankumous, tämä toinenkaan vaihe tuskin on vastavallankumous: armeija vain otti takaisin oman paikkansa Egyptin politiikassa.

Armeija oli se voima, joka lopulta kumosi Mubarakin ja nyt Mursin vallan. Mutta kuka kumoaa armeijan vallan? Ali epäilee, ettei ainakaan mikään uusi joukkoliike. Tärkeimpänä syynä tähän on joukkoliikkeiden kyvyttömyys muodostaa omaa, riippumatonta poliittista linjaa.

Julmuuksia molemmin puolin

Entä mikä on tilanne Syyrian suhteen?

Tariq Ali arvioi, että joukkoliikkeiden syntyminen ja protestit olivat aitoja ja kumpusivat poliittisen muutoksen tarpeesta. Hänen mukaansa presidentti Bashar al-Assadin olisi pitänyt protestien alkuvaiheessa kuunnella kansaa herkemmällä korvalla ja toimia kansallisen sovun aikaansaamiseksi. Valitettavasti al-Assad lähti kansannousun tukahduttamisen tielle, mikä elvytti vanhat sunni- ja shiiamuslimien väliset kaunat.

Alin mielestä Syyrian kapinalliset ovat yhtä ”vallankumouksellinen” voima kuin Muslimiveljeskunta Egyptissä. Taistelut ovat johtaneet julmuuksiin, joihin ovat syyllistyneet kummatkin osapuolet. Alin mukaan vielä ei ole selvää, kumpi osapuoli on esimerkiksi käyttänyt kiellettyjä kemiallisia aseita.

Sekasorto ei helpota

Etenkin Saudi-Arabia toivoo, että al-Assadin valta kaatuu, sunnit ottavat Syyriassa vallan ja Iranin ote Lähi-idässä heikkenee. Myöskään Israelin pyrkimykset eivät ole kenellekään yllätys: se haluaa, että Hizbollah-liike murskataan. Tämä kaikki on kaukana vallankumouksesta – sellaista ei Syyriassa ole luvassa missään tapauksessa.

Ajatus, jonka mukaan saudien, Qatarin, Turkin ja sotilasliitto Naton johdolla Syyriaan saataisiin jonkinlainen demokratia, on Tariq Alin mielestä naurettava.

Esimerkiksi demokratian airueena esiintyvä Ranskan presidentti Francois Hollande tukee tiukasti Marokon harvainvaltaa. Saudi-Arabia on sekaantunut Jemenin ja Bahrainin välisiin suhteisiin. Pääministeri Erdogan sortaa Turkissa omia kansalaisiaan. Israel kyykyttää sekä PLO:ta että Hamasia ja tavoittelee Hizbollahin tuhoamista.

– Alueella vallitsee totaalinen sekasorto. Useimmat syyrialaiset pakolaiset Libanonissa ja Jordaniassa tietävät, että Yhdysvaltojen mahdolliset sotilasiskut eivät tilannetta paranna. Monet kansannousun aloittaneet syyrialaiset viruvat nyt vieraassa maassa pakolaisleireillä. Syyriaan jääneet pelkäävät sekä hallituksen että kapinallisten toimia. Eikä heitä voi siitä syyttää, toteaa Tariq Ali.

www.tariqali.org