KAPEAHARTEINEN MIES: Eikö ole makeeta

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 12/2006.

Kapeaharteiselle esitettiin viime viikolla arvoitus.

Jos ei ole minkään sortin sosialisti, niin mikä sitten on?

– No porvari tietenkin.

Arvoitus juonsi juurensa Kapeaharteisen väitteestä, että eropassit ottanut Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes olisi vetänyt nenästä koko mediaa. Että hänen eronsa olisi muka aiheutunut erään tunnetun vantaalaisen kansanedustajan, Jaakko Laakson mielipiteistä. Joita puheenjohtaja sulassa demokraattisuudessaan ei suvainnut.

Arvoituksen esittäjä väitti kuitenkin ettei se mitään, jos julkista sanaa huijataan. Siinä vasta on ytyä, kun vedetään heplasta koko puoluetta.

– Ajattele nyt: Vasliiton puoluekokous toisensa jälkeen valitsee kuin hurmiossa puheenjohtajaksi porvarin! Eikö ole makeeta? Miten se on mahdollista? Kun valitsijoina oli varmaan myös entisiä kommareita.

– Siinä olisi kunnon tutkimuksen paikka, väitti lukijamme.

* * *

Kyllä kannattaisi tutkia. Oliko se jonkinlaista joukkopsykoosia? Mitä muuta?

Tämä tunnettu vantaalainen kansanedustaja taas on hämmästellyt äimän käkenä, kuten Pekka Saarnio sanoisi, ja kiisti väitetyn osuutensa. Kapeaharteinen on antanut kertoa itselleen, että

– toveritar puheenjohtaja oli itse hylännyt puolueensa yksimieliset päätökset ja

– yllättänyt kaikki tukijansakin puolueessa ja eduskuntaryhmässä, joita ei ollut etukäteen informoinut,

– eikä ollut enää pitkään aikaan osallistunut edes eduskunnan ja ryhmänsä työskentelyyn; oli vain käynyt painamassa läsnäolonappia ja kadonnut taivaan tuuliin sekä

– moittinut sitten ryhmätovereitaan julkisuudessa laiskoiksi,

– ja kohdistunut kiinnostuksensa lähinnä vasliiton päätöksistä poikkeavaan tulkintaan YK:n mandaatin hylkäämisestä (taistelujoukkojen lähettämisessä) ja ”nopean toiminnan” koukkupolvijoukkojen muodostamisessa.

* * *

Jotkut kertovat, että kaiken takana oli normaali johtajiksi kivunneiden ahneus. Pyrkimys takaisin ministerinpallille. Kun tottuu ministeriyden etuihin, on vaikea palata tavallisen kansan, jopa kansanedustajien pariin.

Onhan näitä nähty Vasemmistoliitossa.

Ensimmäinen pääsihteeri Salme Kandolin muutti kimpsuineen ja kampsuineen sos.dem. puolueeseen jo iät ja ajat sitten. Saman teki vasliiton idean isä, SKDL:n pääsihteeri Reijo Käkelä, jolle SDP järjesti eläkeviran ministeriöstä. Entinen puoluesihteeri, SAK:n johtajaksi pelastettu Matti Viialainen ähertää niin ikään koko ajan lähtöä. Ehti vielä vasliiton virassa ollessaan hävittää loputkin kd-liikkeen arvokkaasta omaisuudesta, mm. Harvialan komean Sirola-opiston.

Korutonta kertomaa. Mutta myös surullista.

* * *

Mutta missä on sos.dem. puolueen sormi tässä uskomattomassa tarinassa?

Tavallisesti asioista perillä olevat tahot ovat kertoneet Kapeaharteiselle, että kaiken takana on sylttytehdas. Sos.dem. puolueen puheenjohtaja Eero Heinäluoma oli tehnyt selväksi toveritar Suvi-Annelle mikä on kupletin juoni.

Ei toivoakaan hallitukseen pääsystä, ministerin posteista puhumattakaan, ellei vasliitto muuta kantojaan. Oli tultava SDP:n linjoille taistelujoukkojen perustamisessa, hylättävä puheet YK:n mandaatista ja nieltävä jopa Natokin. Tai tulee tupenrapinat. Hyvästi mustat ministeriautot!

Ja niin sitten Suvi-Anne -parka yritti tehdä parhaansa. Luuli että pystyy viehätysvoimallaan vakuuttamaan suunnan muuttuneen. Ei kutsunut edes apujoukkoja lähipiiristään, Sirnöä, Ojalaa ja kumppaneita.

On siinä johtajalistaa yhdelle puolueelle: Kandolin, Käkelä, Viialainen, Siimes. Mutta onhan valtionhoitajapuolueen rahkeissa varaa. Kyllä virkapaikkoja löytyy.