KAPEAHARTEINEN MIES: Risto Rytin keskitysleirit

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 3/2006.

Nyt ovat taas toiveet Torinon talvikisojen mitalisaalista huipussaan. Media jakaa etukäteen, niin kuin aina, mitaleita roppakaupalla suomalaisille urheilijoille. Ja kasaa paineita heidän niskaansa.

Toki emmeitä on olemassa. Siitä olivat osoituksena viime viikonvaihteenkin kisat.

Erityisesti Kapeaharteisen mieltä lämmitti naishiihtäjien erinomainen menestys Italian Val di Fiemmessä. Naisten viestivoitto oli lähes uskomaton suoritus, vaikka toiveita sellaisesta eläteltiinkin. Ja yhden ”syntisen”, kaksi vuotta pakkolevossa olleen Kaisa Variksen paluu huipulle.

Peruslahjakkuus ja taidot ovat Variksella tallella, kova kuntopohjakin taitaa olla reilassa. Virpi Kuitusen, Aino-Kaisa Saarisen, Riitta-Liisa Lassilan ja Kaisa Variksen nelikko on todella kovan paikan edessä talviolympialaisissa 10.–26. helmikuuta.

Niin, kolmen viikon kuluttua.

* * *

Eräät ammattilaiset ovat laskeskelleet Suomelle jopa 12 mitalia. Se on tietysti mahdollisuuksien rajoissa. Mäkihyppyjä on montaa lajia, on kourua ja sitä hirvittävää pomppimista rinnettä alas. Alppinistitkin, Kalle Palander ja Tanja Poutiainen, taitavat kuntoutua, vaikka se onkin laji, jossa saattaa sattua mitä vain.

Miesten hiihtoon tokko kukaan uskoo, mutta naisilla on varmaan mahdollisuuksia useampaankin mitaliin. Matkojahan on monta, kuten lajeja mäkihypyssä.

Kuinka sen kestää? Yli kolmesataa tuntia tv-viihdettä Torinosta. Täytyy kai yrittää mahdollisuuksien mukaan. Mehän sen maksamme.

* * *

Kylläpäs sattui tarinani pari viikkoa sitten kipeään paikkaan!

Kuvitelma siitä, miten meidän olisi käynyt, jos herrojemme tavoittelema voitto toisessa maailmasodassa natsi-Saksan rinnalla olisi onnistunut, on tuottanut palautetta laidasta laitaan.

– Ei ole ihme, että tällaisista tulevaisuuden näkymistä on Suomessa vaiettu. Näkymät natsi-Saksan vasallina eivät olisi olleet ruusuiset. Herramme elättelivät aivan liian heppoisia kuvitelmia Suur-Suomesta. Eihän Saksa olisi meille Petsamon nikkeliäkään antanut. Entä keskitysleirit? kysyy lukija Porvoosta.

Samalla lukija hieman kritisoi palstanpitäjää: ovat niin vakavia asioita, ettei niillä saisi laskea leikkiä.

* * *

Totta kai kysymys on vakavista asioista. Kuoleman vakavista. Viime viikolle tuli kuin tilauksesta uutinen, että Risto Rytin sodanaikaiset päiväkirjat ovat löytyneet. Pieni yksityiskohta, joka tosin oli tiedossa aiemminkin, nousi niissä mörkönä esiin: Adolf Hitler oli C. G. Mannerheimin 75-vuotispäinä vahvistanut, että Leningrad ja Moskova hävitetään maan tasalle.

Niin kuin suomalaisetkin Akateemisen Karjala-Seuran kiihkoilijat olivat kertoneet.

Mutta millainen olisi ollut keskitysleiri-Suomi? Missä toisinajattelijoita olisi ”säilytetty” tai tuhottu? Saiko Köyliö, ensimmäinen keskitysleiripaikkakunta, kunnian jatkaa sodanaikaista perinnettä? Ja Karvia, jonka vastaanottajat niin innokkaasti ruoskivat kesällä 1944 Karjalasta marssien ja härkävaunuissa raijaten tuotuja kovia kokeneita Koverin keskitysleirin kommunisteja?

Ja montako Risto Rytin tarhaa maahamme sikisi? Kun natsit vapauttivat Viron 1941 ns. neuvostomiehityksestä, Viroon pystytettiin lähes kolmekymmentä (27–28) kuolemanleiriä.. Olisiko Suomessa päästy samaan?

* * *

Kysymyksiä riittää. Olisiko Suomen poliittinen ja sopivasti epädemokraattinen järjestelmä täysin natsilaistettu? Saiko sos.dem. puolue armon uudessa natsien pakolla pystyttämässä Euroopan Unionissa? Saksassa se ei saanut, vaikka koettikin alussa olla Hitlerille mieliksi. Toki Väinö Tanner teki todella suuria palveluksia. Myös ammattiyhdistysliike Saksassa tuhottiin. Miten meillä olisi käynyt?

Kertokaa se lapsillenne!