KAPEAHARTEINEN MIES: Vetipä huulesta mediaakin

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 10/2006.

Muistatteko kun kansaa saapui kymmenin tuhansin Salpausselälle katselemaan, ihmettelemään ja jännittämään? Silloin kun kisoissa nähtiin monia kovia latutaistoja eri matkoilla. Jopa diplomaatteja kyyrättiin katsomoihin.

Sunnuntaiaamuna varhain lähtivät viidenkympin miehet kovalle urakalleen. Jotkut heistä päätyivät nykyisin mahtavan katsomon paikalla olleeseen pikkuiseen saunamökkiin.

Ja mäen rinteessä oli parikerroksinen parakki, josta kilpailujen johto ja julkisen sanan armoitetut edustajat seurasivat kamppailuja. Oli sekin aika kun siellä tunnelmoi ja nyyhkytti ”sinivalkoinen ääni” Pekka Tiilikainen.

Se oli silloin kun miehet olivat vielä rautaa. Ja taisivat jo laivatkin olla.

* * *

Entä nyt? Mitä on jäljellä kansanjuhlasta?

Ei yhtään kunnon hiihtomatkaa. Luulevatkohan vastuunkantajat, että jokin yhdistetyn kaltainen sprinttikilpailu vastaa hiihdon maratonmatkaa? Mihin urheilun maailma on menossa?

Heikko esitys.

Tietysti osansa on Suomen hiihdon yleisellä alennustilalla. Ketä kannustamaan? Totta kai kaikki ansaitsisivat, mutta kenellä kotimaisella on edes mahiksia?

* * *

Onneksi meillä on Olympiakomitea. Ja millä asiantuntemuksella?

Sen paljastivat Torinon kisoissa 300 vieraansa kanssa häärineet puheenjohtaja, kauppias Roger Talermo ja valmennuksen ylipäällikkö Niemi-Nikkola ensimmäisessä analyysissään (erikseen mutta kumma kyllä samoin sanoin): pitäisiköhän kiinnittää huomiota henkiseen valmennukseen!

Siinä saivat ”epäonnistujat” ja kaikkensa antaneet.

* * *

Urheilijahan on ollut Suvi-Anne Siimeskin. Epäonnistuiko?

Teki pesäeron SKP:n ja SKDL:n erääseen perinnepuolueeseen, Vasemmistoliittoon. Mutta sai mahtavasti julkisuutta.

On hänellä ”karismaa”, sanoivat. Totta kai, sehän on armolahja, jonka varassa Jerusalemin alkuseurakunta toimi (Uusi tietosanakirja). Suvi-Anne seurasi pyhien jälkiä tietoisesti jo 15-vuotiaana. Sai herätyksen.

Kunnon porvarina hän pääsi Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi 11 vuotta sitten. Kaivattiin jotain uutta. Miten tyylikäs! Mikä kampaus, punaiset kynnet ja kaikki. Entä huivit! Tästä alkaa vasemmistoliiton nousu! jotkut kuvittelivat.

Mutta toisin kävi: vaali vaalilta, joka kerta alaspäin. Vain puheenjohtajan oma maine kasvoi.

* * *

Kapeaharteisen mielestä Siimes veti erollaan huulesta koko porukkaa ja mediaa. Se oli taitavasti rakennettu esitys.

Ei kysymys ollut ensisijaisesti ristiriidasta ”taistolaisen” Jaakko Laakson kanssa. Todellinen syy oli, ettei natohulluus purrut. Pahis oli todellisuudessa euroäijä Esko Seppänen. Hän oli pyyhkinyt pöytää Siimeksen kannanotoilla jo mennen tullen. Moneen kertaan. Toveri Siimes oli hävinnyt aatteiden taistelun.

Mutta totta kai ”syntipukiksi” oli nostettava Jaakko Laakso, ”stalinisti”, kuten YLE:n uutistenlukija Eva Polttilakin tituloi. Sillä leimakirveellä on aina hyvä iskeä. Voi halventaa samalla kd-liikkeen suuria saavutuksia.

Toveritar Siimes on uuden ajan poliitikko, kuten brittien Tony Blair. Hän hurmaa hymyllään. Tonyhan hymyilee varmaan vaikka ystävänsä (jos sellaisia on) hautajaisissa.

Mutta Siimeksellä on Blairiin nähden vielä eräs etu: hän edustaa kauniimpaa sukupuolta. Sillä konstillahan myydään ja on myyty vaikka mitä, jopa autoja. Kenties taka-ajatuksena oli vielä pieni marttyyrinkruunu: näin meitä naisia sorretaan!

Erojaisrakennelma oli mestarillinen.

Toki Laakson sietäisi kiittää Siimestä ilmaisesta mainoksesta. Läpimeno taitaa olla jo sillä saletti.