Kapitalistinen järjestelmä jättää köyhimmät kriisien armoille

Helleaallot, pandemiat ja hintashokit paljastavat sosiaaliturvan rakenteelliset puutteet erityisesti matalan ja keskitulotason maissa. Tuore Globaali sosiaalipolitiikka -teos (toim. Lauri Heimo & Roosa Lambin, Vastapaino 2026) osoittaa, että kriisit osuvat rajummin niihin kotitalouksiin, joilla ei ole säästöjä, turvaverkkoja tai mahdollisuutta suojautua hintojen nousulta. Tutkijoiden mukaan nyt harjoitettu politiikka luo rakenteita, jotka jättävät köyhimmät kriisien armoille ja syventävät eriarvoisuutta.

Teoksen luvussa 12 Talousshokit ja -kriisit hyvinvoinnin haasteena tarkastellaan, miten talousshokit vaikuttavat hyvinvointiin ja miten sosiaaliturvan kapea kattavuus altistaa haavoittuvimmat kotitaloudet toimeentulokriiseille. Luvun kirjoittajat ovat Jesse Lastunen, Milla Nyyssölä, Lauri Heimo, Kristiina Karjanlahti ja Nea Tiililä.

Ilmastoshokit ja hintojen nousu iskevät työväenluokkaan

”Kuumuus voi heikentää työkykyä, kuivuus nostaa ruoan hintoja ja luonnonkatastrofit tuhota elinkeinoja.”, sanoo Laboren johtava tutkija Milla Nyyssölä tutkimuslaitoksen tiedotteessa (1.7.2026).

Ilmastokriisin kärjistämät shokit asettuvat samaan kehykseen kuin pandemiat, konfliktit ja inflaatio. Ne kaikki horjuttavat toimeentuloa ja osuvat erityisen kovaa niihin, joilla ei ole taloudellista puskuria. Kapitalistisessa järjestelmässä suuri osa työstä tapahtuu epävirallisella sektorilla, ja sosiaaliturva kattaa vain osan väestöstä. Tämä lisää haavoittuvuutta ja altistaa työväenluokan kriiseille, joiden vaikutukset näkyvät välittömästi arjen kustannuksissa.

Sosiaaliturvan rakenteelliset puutteet syventävät eriarvoisuutta

Kriisit eivät kohtele kaikkia samalla tavalla. ”Kriisit osuvat kovimmin kotitalouksiin, joilla on vähiten puskuria.”, sanoo Nyyssölä.

Globaalin etelän maissa julkisen talouden liikkumavara on rajallinen, veropohja heikko ja sosiaaliturvajärjestelmät kattavat vain osan väestöstä. Kun inflaatio nostaa ruoan, energian ja terveydenhuollon kustannuksia, haavoittuvimpien kotitalouksien liikkumavara kapenee nopeasti. Tämä mekanismi nähtiin koronapandemian aikana, mutta sama koskee myös ilmastoshokkeja ja talouskriisejä.

Laboren tutkijat korostavat, että kriisinkestävyys ei synny kriisin keskellä. ”Kriisinkestävyys rakennetaan ennen kriisiä: toimivat tukiohjelmat, maksujärjestelmät, veropohja ja julkiset instituutiot ratkaisevat, kuinka nopeasti toimeentuloa suojaava tuki saavuttaa tarpeessa olevat”, sanoo Nyyssölä.

Tämä havainto on keskeinen myös tulevien kriisien varautumisessa. Ilman toimivia tukijärjestelmiä shokit voivat lisätä nopeasti köyhyyttä, turvattomuutta ja eriarvoisuutta. Kapitalistinen järjestelmä, joka nojaa markkinoiden itseohjautuvuuteen, ei kykene turvaamaan haavoittuvimpia kriisiaikoina.

Kriisiajan tuet voivat jäädä tilapäisiksi

Koronapandemian aikana tehokkaimmin toimivat maat, joilla oli jo ennen kriisiä olemassa tukiohjelmia ja hallinnollista kapasiteettia. Köyhimpiä kotitalouksia suojasivat parhaiten laajat ja oikein kohdennetut käteistuet. ”Globaalin etelän kannalta keskeinen kysymys on, jäävätkö kriisiaikoina toimeenpannut väliaikaiset tuet yksittäisiksi paikkaustoimiksi vai johtavatko ne pysyvämpään sosiaaliturvan vahvistamiseen”, sanoo Nyyssölä.

Työväenluokan näkökulmasta tämä on ratkaisevaa. Tilapäiset tuet eivät korjaa rakenteellisia ongelmia. Kriisit paljastavat nämä rakenteet kerta toisensa jälkeen.

---