Kapitalistinen, suurpääoman EU

Demokraattisen sivistysliiton (DSL) järjestämä Eurooppa-tiedotustilaisuuksien sarja on ollut käynnissä syksyn aikana ympäri maan. Tampereen pääkirjasto Metsolla aiheesta kävi marraskuussa alustamassa DSL:n pääsihteeri Jari Karttunen, joka nosti EU:n ei-niin-selkeän hallintovyyhdin tarkasteluun. Kapitalistisen ja täysin suurpääoman vallassa toimivan EU:n murskaamiseksi onkin hyvä ymmärtää myös sen rakennetta.

”Euroopan sosiaalinen ulottuvuus arjessa ja politiikassa” on hanke, johon DSL on saanut UM:n kansalaisjärjestöjen Eurooppa-tiedottamiseen tarkoittamaa valtionavustusta vuodelle 2018. Hankkeen tavoitteena on tuoda ajankohtaista sosiaaliturvaa ja sosiaalisia oikeuksia koskevaa eurooppalaista yhteiskunnallista keskustelua suomalaisen työväenliikkeen piirissä toimivan ja vähäosaisen yleisön tietoon. Lisäksi hankkeessa arvioidaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumista Euroopassa kahdella tasolla: arjessa ja politiikassa.

EU-byrokratian sekava vyyhti

Tampereen tilaisuudessa Karttunen aloitti kertomalla, mihin kaikkeen EU:lla on Suomessa valtaa ja miten päätöksenteko toimii.

– EU:sta on usein sanottu, että sen byrokratia on monimutkaisempaa kuin kvanttifysiikka. Tavallisilla kansalaisilla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa EU:n päätöksentekoon ja koska asioita ei voi ymmärtää eikä niihin vaikuttaa, on turha edes välittää. Ikävä kyllä, kaksi ensimmäistä

väitettä ovat aika pitkälle totta. Valitettavasti kolmas väite puolestaan ei ole.

– Miksi näin sitten on? Ensimmäiseksi on ymmärrettävä, että EU on monin tavoin poikkeuksellinen organisaatio. Se on enemmän kuin useimmat ylikansalliset järjestöt kuten YK, mutta vähemmän kuin liittovaltiot. EU:n yhdistelmä valtioiden omaa päätäntävaltaa ja samaan aikaan EU:n ylivaltiollista kontrollia on omiaan sekoittamaan keskenään kansalaisten mielissä sen, onko jokin asia EU:n vai oman hallituksen aikaansaannoksia. Tahallisia ja tahattomia sekaannuksia syntyy jatkuvasti. Siksi on hyvä ymmärtää mitä EU:n valta koskee ja mitä ei.

Tähän vaiheessa Karttunen esitteli EU:lle kuuluvat ja kuulumattomat alat, joista tämän jutun yhteyteen on selkeyden vuoksi kerätty faktaboksi lukijoille. Osittain EU-byrokratia on siis sekavaa, koska se sotkeentuu jäsenmaiden omien järjestelmien kanssa.

EU:n historia on monimutkaistanut hallintoa

Karttunen jatkoi alustustaan ruotimalla EU:n historiaa.

– Lisäksi on toinenkin byrokratiaa pahasti monimutkaistava elementti, joka juontaa juurensa liiton historiaan. EU on syntynyt vähitellen. Ensin oli pelkkä Eurooppalainen hiili- ja teräsyhteisö, jonka alkuperäinen tarkoitus oli sitoa Saksan ja Ranskan talous toisiinsa sodan välttämiseksi.

– Hiili- ja teräsyhteisön kylkeen kasvoi lisää yhteistyötä. Yhteisön kuusi jäsenmaata käynnistivät Euroopan talousyhteisö ETY:n (EEC) eli yhteismarkkinat. Yhteistyö laajeni tästä edelleen. Yhteismarkkinat saivat yhteisen maatalouspolitiikan, tullirajat ja kehitysyhteistyö-ohjelman.

Mukaan tuli lisää jäsenmaita yhteikunnallisten alojen asioita. Kunnes keskustelu siirtyi EU:n laajenemisen mahdollisiin rajoihin.

– EU:n laajenemisen oli määrä jatkua. Pohdittiin jo Turkin ja Venäjän liittymisen positiivisia ja negatiivisia seuraamuksia. Laajeneminen kuitenkin keskeytyi ja EU on jopa aloittanut kutistumisen Brexitin muodossa. Turkin ja varsinkin Venäjän jäsenyys näyttää mahdottomalta. Euroopan taloudelliset, kulttuuriset ja yhteiskunnalliset eroavaisuudet ovat osoittautuneet arvaamattoman haasteelliseksi.

– Talouskriisi vuonna 2008 oli koettelemus EU:lle ja sen aikaan nousi paljon puhetta unionin oikeudesta puuttua jäsenten sisäisiin asioihin. Mitkä päätökset lopulta rajautuvat kansallisiksi vai laajeneeko yhdessä käsiteltävien asioiden määrä niin, että tulevaisuudessa kaikesta päätetään EU:ssa?

Eri toimialoilta tullut eri malleja byrokratiaan

– Moni organisaatio on kasvanut pienestä isoksi. Mikä tekee juuri EU-byrokratiasta niin vaikeasti käsitettävän? Jokainen hiili- ja teräsunionin kylkeen kasvanut uusi uloke on oman aikakautensa tuotos. Kulloinenkin puheenjohtajamaa on ollut vuorollaan vastuussa uusien toimintojen suunnittelusta.

– EU:n eri toimialojen perustajat ovat tuoneet kukin tullessaan vaikutuksia oman maansa hallintokulttuureista ja eri vuosikymmeniltä. Niinpä yhden EU:n toimialan esikuvana saattaa olla Ranskan kalastuslupahallinto 1950-luvulla – tai Saksan vesilaitoshallinto 1990-luvulla. Ja kun EU:n joka nurkkaa ja erkkeriä koskee erilainen hallintomalli – kenenkään ei ole mahdollista ensinnäkään hallita kaikkia sen eri hallintojärjestelmiä tai saada tolkullista yleiskuvaa siitä, miten EU:n päätöksenteko toimii.

– Mutta ennen kaikkea – EU:n hallintojärjestelmien sekavuus saa normaalin kansalaisen tuntemaan itsensä tyhmäksi ja tietämättömäksi. Tämän luontainen seuraamus on turhautuminen, epäluulo ja välinpitämättömyys.

– Mutta vaikka EU-byrokratian silkka massiivisuus vie tajun, siihen on kuitenkin muutamia toimivia lääkkeitä: Ei kaikesta tarvitse tietää kaikkea. Yksittäisessä asiassa jo yhden tai muutaman EU:n päätöksenteon osan tuntemus antaa valtavasti mahdollisuuksia vaikuttamiseen. Pitää siis toimia yhdessä ja jakaa tietoa, valaa Karttunen toivoa EU:n selättämiseen sopivasti parlamenttivaalien lähestyessä.

PETRA PACKALÉN

---