Kasvu purkamalla uuteen yhteiskuntaan
”Mihin olemme menossa”, kysyy professori Serge Latouche kirjansa Jäähyväiset kasvulle johdannossa. Hän itse vastaa näin: ”Suoraan päin seinää. Istumme kuskittomassa, peruutusvaihteettomassa ja jarruttomassa kilpa-autossa, joka mäiskähtää kohta vasten maapallon kantokyvyn rajoja.”
Suomessa julkaistiin syyskuussa kaksi vallan virkistävää pamflettia, jotka nostivat ihmiskunnan ja sen mukana Suomenkin kehityksen suunnan kriittiseen tarkasteluun. Ranskalaisen emeritusprofessori Serge Latouchen kirja Jäähyväiset kasvulle on talouskasvun kritiikin klassikko, jonka lähtökohtana todetaan, että jatkuva talouskasvu on rajallisessa maailmassa mahdottomuus. Tänä vuonna ihmiskunta kuluttaa 1,4 maapallon uusiutumiskyvyn verran resursseja ja jo parinkymmenen vuoden kuluttua tarvittaisiin nykyisellä maailmantalouden kasvulla kaksi maapalloa kulutusta varten. Valitettavasti lähiavaruudesta ei löydy toista maapalloa.
Toinen julkaistu pamfletti on nuorten suomalaisten tutkijoiden Marko Ulvilan ja Jarna Pasasen kirja Vihreä Uusjako. Fossiilikapitalismista vapauteen. Nimessä on hauska sanaleikki, sillä fossiilikapitalismi – eli nykyinen talousjärjestelmä – perustuu massiiviseen fossiilisten polttoaineiden kulutukseen energian tuotannossa. Samalla kapitalismi on fossiilinen – historiaan joutava – talousjärjestelmä.
Talouskasvu on purettava
Kummankin kirjan keskeinen ajatus on se, että itseisarvoinen taloudellinen kasvu on purettava ja luotava toisenlainen yhteiskunnallinen järjestelmä. Jos Marxin historiallisesta materialismista pelkistää yhden keskeisen ajatuksen, se on yhteiskunnan päällysrakenteen (poliittisen järjestelmän ym.) muodostuminen tuotantovoimien kehitysasteen mukaiseksi. Näin esimerkiksi feodalismin aikana tapahtunut tuotantovoimien kehitys loi perustan kapitalistisen talous- ja yhteiskuntajärjestelmän synnylle. Tällä hetkellä tuotantovoimien kehitys on saavuttanut tason, jossa pääoman omistajat eivätkä poliittiset rakenteet enää kykene hallitsemaan tuotantoa, vaan ihmiskunta istuu Latouchen jarruttomassa kilpa-autossa, joka menee kiihtyvällä vauhdilla päin seinää.
Pääoman kasaantumisen rautainen laki R-> T -> R + R´ (Raha= pääoma investoidaan, tuotetaan tavaroita T, jotka realisoidaan voitokkaasti markkinoilla, jolloin syntyy lisää pääomaa R´) jatkaa kierroksiaan kiihtyvällä vauhdilla. Talouskasvun purkaminen tarkoittaa siirtymistä pois pääoman itseisarvoisesta kasaantumisesta hallitusti luonnonvarojen käytön vähentämiseen.
Niin kuin ETLA:n johtaja Sixten Korkman totesi syyskuussa Vanhalla ylioppilastalolla pidetyssä Kasvu murroksessa -konferenssissa, talouskasvun purkaminen (degrowth) ei ole vapaan kapitalistisen markkinatalouden puitteissa mahdollista.
Talouskasvun purkamisen tavoitteena on tila, jossa maapallon uusiutumiskyky vastaa luonnonvarojen kulutusta. Tässä tilassa ihmiskunta oli 1970 luvulla.
Molemmissa kirjoissa hahmotellaan ohjelmaa talouskasvun purkamiseksi. Latouchella on kymmenen kohdan vaaliohjelma, joka pitää sisällään yhtenä tärkeimmistä tavoitteista radikaalin työajan lyhentämisen (Englannissa on ehdotettu jopa 21 tunnin viikkotyöaikaa), verotusjärjestelmän täydellisen uudistamisen ja muun muassa lapsille suunnatun mainonnan kieltämisen.
Rohkaisevan sarkastisesti Latouche toteaa kuitenkin, että ”jos joku poliitikko rohkenisi ehdottaa tällaisia toimenpiteitä ja valtaan päästyään alkaisi vieläpä toteuttaa niitä, hän pääsisi hengestään viikon sisällä” ja vertaa Allenden kohtaloa Chilen demokratisoimisessa.
Ekosolidaarinen yhteiskuntamalli, jako uusiksi
Ulvila&Pasanen menevät oman ”ekosolidaarisen yhteiskunnan” hahmottelussaan oppi-isäänsä Latouchea pidemmälle ja ehdottavat tuotannon järjestämistä pääosin julkisen talouden, osuuskuntien ja pienyritysten (yksityisillä yrityksillä enintään 250 työntekijää) varaan. Tuotanto tulisi järjestää mahdollisimman paikallisesti, pääoman vallasta tulee vapautua ja talous tulee alistaa palvelemaan ihmisiä eikä kuten nyt, ihmisten olemista taloutta varten. Vihreän uusjaon arvot ovat kirjoittajien ja EVA:n 2009 tekemän tutkimuksen mukaan supersuosittuja :”76 % suomalaisista arvelee jatkuvan talouskasvun tuhoavan vähitellen luonnon ja lopulta myös ihmisen itsensä.”
Vihreän uusjaon yhteiskuntamalliin Ulvila&Pasanen päätyvät analysoimalla kolme skenariota maailman tulevaisuudeksi. Vihreän kapitalismin – ns. kestävän kehityksen – mallin he hylkäävät kolmesta syystä: ”siihen sisältyy katteeton teknologiaoptimismi, perusteeton kasvu-usko ja suopea käsitys pääoman ylivallasta”. Toista skenariota, ekodiktatuuria, on heidän ja Latouchen mukaan miettinyt myös nykyinen epävirallinen maailmanhallitus, Bilderberger-ryhmä. Ekodiktatuurissa maailman eliitti säilyttäisi valtansa ja asemansa, mutta kansan kulutusta ja vähäistäkin valtaa leikattaisiin kovalla kädellä. Ei tunnu kaukaa haetulta esimerkiksi Englannin viimeaikaisia suunnitelmia ajatellen. Ulvila&Pasanen eivät pidä ekodiktatuuria toivottavana vaihtoehtona, sillä vapaus ja demokratia ovat yhteiskunnan kestävän hyvinvoinnin välineitä. Kolmas maailman tulevaisuuden vaihtoehto on sivilisaation syöksykierre, josta on merkkejä jo tämän päivän maailmassa, kuten energiakriisi, ilmastonmuutos, ruokapula, vesipula. Sivilisaation syöksykierre tulee, jos maailma jatkaa menoaan nykyiseen tyyliin.
Ulvila&Pasanen ovat ryhmitelleet maailman väestön kolmeen luokkaan – itse puhuisin kyllä kerrostumista. Kamppaileva kerrostuma ei elä ihmisarvoisesti tyydyttävissä oloissa, heidän elämisensä perusteita on parannettava. Kestävästi elävä kerrostuma on tavoitetaso. Kuluttavan kerrostuman kulutustasoa on leikattava ja sen sisällä ylikuluttavan kerrostuman kulutusta on rankasti vähennettävä. Näihin kolmeen kerrostumaan kuuluu noin maapallolla noin 2 miljardia ihmistä kuhunkin.
Muutos on mahdollinen
Ulvila&Pasanen maalaavat hauskasti – ja ehkä hiukan naivisti – kolmen suomalaisen perheen köyhimpien Ylästen, keskimmäisen tuloluokan Keskisten ja rikkaimpaan kymmenykseen kuuluvan Porhosten elämän muutokset ekosolidaariseen yhteiskuntaan siirryttäessä.
Kirjoittajat näkevät maailmassa paljon merkkejä muutoksen käynnistymisestä ja ihmisten havahtumisesta uhkaavan tulevaisuuden edessä. Heidän johtopäätöksensä on selvä :”Tarvitaan reipas ja laaja joukkoliike, joka purkaa elinolojamme uhkaavan fossiilikapitalismin valtarakenteet ja rakentaa tilalle kansanvaltaisen ja tasa-arvoisen järjestyksen”. Voiko sitä juuri tuota paremmin sanoa!
Suosittelen kirjoja lukupinoon ja vaikkapa joulupukin konttiin!
Serge Latouche: Jäähyväiset kasvulle. Like kustannus 2010. 174 s.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
