Kekkonen hiihtää, Kekkonen kalastaa – mutta miten käy Heinäluomalta rokkenroll?

Ensin Don Eero kiukutteli ja sitten jyrähti. Eduskunnan puhemiestä oli syvästi loukattu ja puhemiehistön instituutiota kohtaan tehty törkeä hyökkäys. Asiaa ei voinut painaa mitenkään villaisella kun kerran kansanedustajalla ei sen vertaa riitä ymmärrystä olla arvostelematta eduskunnan ylimystöä. Apuun riensi siltä istumalta tietenkin Don Eeron likaisen työn tekijä ja oikea käsi, SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman joka vihasta puhisten vaati kansanedustajalta anteeksipyyntöä pyhäinhäväistyksestä.

Meille kerrotaan tarinoita presidentti Kekkosen ajoilta ja sanotaan sen olleen demokratian ja sananvapauden suhteen niin ja näin. Kekkosen valtakaudella kun ei kuulemma saanut sanoa mitä lystää ja kaikki elivät jokseenkin kusi sukassa Kekkosen valvovan silmän alla. Voi sitä kurjuuden, alistamisen ja nöyristelemisen aikakautta. Suomalaisten oli kuljettava suut supussa ja toimittajat kirjoittivat juttujaan kynät täristen, puhumattakaan poliitikoista jotka vaikenivat visusti mielipiteistään pelätessään Tamminiemen isännän kostoa.

Kyllä nyt kelpaa kun jokainen saa vapaasti ja huoletta sanoa, arvostella ja olla eri mieltä poliittisen eliitin kanssa pelkäämättä joutuvansa ripitettäväksi, nuhdeltavaksi tai anteeksipyytämään poliittiselta ylimystöltä. Ei mutta, mietitääs hiukan mitä tuli kirjoitettua? Olenko nyt sekoittanut eri ajanjaksot keskenään?

Jos minä mitään muistan, niin UKK:n aikana nimenomaan sai vapaasti olla eri mieltä. Muistan Veikko Vennamon, Tuure Junnilan ja Georg C Ehrnroothin ja lukuisat muut jotka estottomasti laukoivat Kekkosesta mitä tahansa, olivat eri mieltä hänen harjoittamastaan ulko- ja sisäpolitiikasta, jne. Kansa vitsaili Kekkosen kaljusta ja laulettiinpa pilkkalauluja tyyliin: hei mambo, tehdäänkö Kekkosesta luuranko. Toimittajat paljastivat tuon tuosta naisjuttuja ja tappeluista Kalle Kaiharin kanssa. Pilapiirtäjä Kari Suomalaisen hampaissa Kekkonen oli alvariinsa ja suoraan väitettiin Kekkosen muka olleen Noottikriisin takana.

Nyt nämä samat tahot jotka kauhistelevat, parjaavat tuota aikaa ja lyövät Kekkosta kuin vierasta sikaa. Onpa kuultu epäilyjä häpäisevään tyyliin isänmaanpetturuudestakin, koska hän muka toimi KGB:n laskuun. He eivät itse näe, kuinka nykyisestä maastamme on tehty yhteiskunta jossa vallitsevan politiikan aisan yli potkijoita ei hyvällä katsota jos ruodussa ei pysytä. Presidentti Sauli Niinistö heristeli sormeaan eduskunnalle valtiopäivien avajaisissa ja antoi kautta rantain ymmärtää, että aisan yli ei sitten muuten ole potkiminen kun leikkauksia, säästöjä ja muita kansan kurjistamisia hallitus aikoo tehdä tai muuten iso paha susi tulee ja syö suuhunsa.

Myös opposition Timo Soini paheksui kokoomuksen Sampsa Katajan käytöstä ja vaati keskustelemaan asioista kabineteissa tai kulisseissa poissa julkisuudesta. Näin meillä tukahdutetaan poliittisen eliitin toiminnan ja tekojen arvostelu jopa eduskunnan sisällä kansan kuullen ja nähden. Jos taas kansalaiset arvostelevat hallitusta, niin syytetään vastuuttomaksi Suomi-veneen keikuttajaksi ja kentän laidalta huutelijaksi. Jos taas arvostelee eduskunnan oppositiota, niin saa ryöpyn niskaansa koska kohde on väärä. Oppositiosta käsin kun ei kuulemma pysty vaikuttamaan mitenkään ja siksi politiikan arvostelun kohde tulee suunnata hallitukseen ja siellä vaikuttaviin puolueisiin. Näin kansalta on sidottu kädet ja heidän on tyytyminen valittuihin päätöksentekijöihin. Kansanedustajat ovat vaaleilla valittu ja kansalaisten on syytä pitää mölyt mahassaan siihen asti kun taas seuraavissa vaaleissa saavat sanoa sanottavansa – voi tätä nykyisen demokratian alasajon ja vallassaolijoiden diktatuurin pönkittämisen riemukulkua.

Urho Kekkosen aikana sentään oli vielä kunnon vasemmisto ja oikeisto, taisteleva ay-liike, voimakkaat kansalaisliikkeet joilla pystyttiin vaikuttamaan ja ihmiset tiesivät kuka ja ketkä ovat kenenkin asialla. Demokratia toimi, kansalaiset ja poliitikot uskalsivat olla eri mieltä pelkäämättä lynkkausta. Kun katselin ja kuuntelin eduskunnassa käytyä episodia, niin oloni tuli entistä surullisemmaksi ja kaiholla muistelen aikoja jolloin sai vapaasti olla eri mieltä ja sanoa ajatuksensa julki, Toista on tänään, olemme rähmällään länteen ja Euroopan unioniin ja voi sitä joka aidosti ja tosissaan uskaltaa vastustaa sitä tai puuttua poliittisen eliitin tekemisiin tai tekemättä jättämisiin.