Kemin veritorstaista ja ”kapinasta” 60 vuotta

Alkuperäinen kirjoittaja: Lue lisää Tiedonantajasta nro 29/14.8.2009

Kemissä sää oli aurinkoinen ja lämmin torstaina 18. päivänä elokuuta 1949. Kaupungissa oli lakko, lakkolaisia oli viitisen tuhatta. Jännittyneinä odotettiin mitä tulee tapahtumaan. Seitsemän viikkoa aiemmin oli tapahtunut lakon ensi leimahdus, ja lakko jatkui ja jatkui – lakko oli pysäyttänyt koko Kemin.

Kipinän lakolle oli antanut Kemi Oy:n päätös alentaa Pajusaaren tehtaitten 90:n massavaraston työntekijän palkkoja 30-40 prosenttia ja 170:n pöllinnostajan palkkoja 20-27 prosenttia. Sosialidemokraatti K-A. Fagerholmin hallitus oli antanut sille suostumuksensa palkkajärjestelmän muuttamisen nimessä ja sitä tukea Kemi Oy:n johto käytti siekailematta hyväkseen. Niin ikään sosialidemokraattien johtama SAK julisti Kemin työläisten lakon laittomaksi.

Hallituksen ja SAK:n päätöksistä huolimatta massavaraston ja tukinuiton työläiset eivät lopettaneet lakkoa, vaan sinnikäästi ja yksimielisesti jatkoivat työtaistelua. Heidän tukenaan oli Kemin työläisten tuki ja myötätunto. Lakko alkoi laajeta ja suurentua. Työläiset tunsivat, että nyt todella taistellaan palkkojen, leivän ja oikeuksien puolesta.

Kemi Oy:n Karihaaran sahan ja Kemin satamien työläiset päättivät 17.7. pitämissään kokouksissa ryhtyä kannatuslakkoon 20. päivänä heinäkuuta, mikäli Kemi Oy ei peru palkanalennuksia. –Siitä pitäen lakossa oli noin 3 000 työläistä.

Solidaarisuuskamppailu jatkui ja sitten kannatuslakkoon ryhtyivät myös Veitsiluoto Oy:n yli tuhat työläistä ja Kemin kaupungin muita työntekijöitä. Tällä tavoin 15.8. alkaneella viikolla lakkolaisia oli viitisen tuhatta. Lakkolaisten määrä oli enemmän kuin viidesosa Kemin silloisesta asukasluvusta.

Hallitus ryhtyy pakkotoimiin lakon lopettamiseksi

Fagerholmin hallitus ei jäänyt sivustaseuraajaksi lakon suhteen,. vaan pyrki kaikin keinoin lopettamaan lakon. SAK julisti hallituksen tuella Kemin työläisten lakon laittomaksi ja lakkolaisten kaikki työpaikat avoimiksi. Halukkaita työntekijöitä värvättiin Kemijokisuun uitolle työhön ja heidän suojakseen lähetettiin poliiseja ja armeijan yksiköitä. Kemin työläiset leimasivat nämä ”vapaaehtoiset” rikkureiksi. Heitä ilmoitettiin 18. päivän aamuna olevan noin 150 henkilöä lajittelutyömalla työssä.

Hallituksen toimesta armeijan kaksi komppaniaa siirrettiin Kemin läheisyyteen. Pääministeri Fagerholm ilmoitti presidentti J.K. Paasikivelle, että ensin meni 60 sotamiestä autolla Oulusta ja sitten 300 junalla lisää. Konepistoolein varustautuneet poliisit määrättiin erikoisvalmiuteen.

Savoyn kabinetista johdettiin toimia lakkolaisia vastaan

Helsingissä Eteläespalanadilla sijaitsee ensi luokan Savoy-ravintola. Sen kabinetissa iltapäivällä elokuun 18. päivänä istui palaverissa sisäministeri Aarre Simosen koolle kutsuma pieni joukko vaikutusvaltaisia johtajia. Paikalla oli muun muassa ylipoliisipäällikkö Urho Kiukas. Tarkkaan ottaen ei ole tiedossa mitä päätettiin, mutta tiedossa on, että kabinetista oli suora puhelinyhteys Kemin poliisilaitokselle. Puhelut kulkivat kabinetista Kemiin ja sieltä kabinettiin.

Kemin poliisiasemalta oli sitten suora yhteys Lautiosaareen Kemijoen sillalle komennettuihin poliiseihin ja nimismies Arvo Huhtalaan, joka oli määrätty sinne johtamaan poliisin toimia.

Viestien kulku oli siis: Savoyn kabinetti, Kemin poliisilaitos ja Lautiosaaren sillan poliisit.

Sisäministeri Simosen asenne Kemin lakkoon ja lakkolaisiin oli selvä: lakko on laiton ja Kemi on pantava lailliseen järjestykseen.

SDP:n neuvottelupäivillä 16. päivänä elokuuta Simonen oli sanonut, että ”meillä nyt tänä syksynä on edessä se voimainkoitos, jossa SKP:n uusien voimien johtama ja hyvin ja perusteellisesti valmisteltu hyökkäys on lyötävä takaisin. Meillä on suuri taistelutehtävä edessämme ja minä toivon, että me osoittaudumme sen arvoisiksi.”

Poliisien valmistelut kulkuetta vastaan

Historian lehdille on jäänyt joitain tietoja keskusteluista. Seuraavana on ote poliisitarkastaja Osmo Lampelan puhelinkeskustelusta:

”Huhtala kysyi: Pidetäänkö silta? – Pidetään. Huhtala: Vaikka mitä tapahtuisi? -Kyllä.”

Lampela johti valmisteluita miten marssijat pysäytetään. Hänen seurassaan olivat Oulussa sijaitsevan I divisioonan komentaja kenraali Aarne Blick ja Kemin sotilaspiirin päällikkö everstiluutnantti Teppo Sorri.

Kun Lampela sai tiedon, että kulkue suuntautuu Kemijoen sillalle, Lampela soitti Kemin asemapäällikölle määräten lähettämään veturin suluksi padolle. Lampela lähetti myös kulkuetta seuraamaan kaksi poliisiautoa, jotka olivat täynnä poliiseja ja aseina viisi konepistoolia ja kymmenen kaasupommia.

Kulkueen matkaa seurattiin tarkkaan ja sen tullessa sillalle, sitä vastassa olivat valmiina aseistetut poliisiketjut.

…

KALLE KUITTINEN