Kenelle ihmisoikeudet kuuluvat?
Jyväskylässä monikulttuurikeskus Glorian rahoitus on herättänyt laajaa keskustelua. Siihen ovat osallistuneet niin paikalliset poliittiset vaikuttajat, kuin ihan tavalliset jyväskyläläisetkin. On helppo yhtyä mm. Touko Aallon vaatimukseen kaupungin turvaamasta perusrahoituksesta keskukselle. Ilman sitä on vaikea hakea muita tukia, koska toiminnan jatkuvuus olisi vakavasti uhattuna.
Glorian 9000 käyttäjää ovat hyvä peruste sille, että keskukselle todella on tarvetta. Kysymys on siis pikemminkin periaatteellinen – tarvitaanko tässä kaupungissa monikulttuurisuutta ja ei-kaupallista tilaa, jossa sitä toteuttaa?
Tällaiseen valtavirtaan kuulumattoman pakanan on hyvin helppo nähdä, että oikeuksien turvaaminen kaikille vähemmistöille suojelee myös enemmistön oikeutta toteuttaa itseään. Vain sellaisessa yhteiskunnassa, missä ei kategorisesti ole olemassakaan ei-toivottua kulttuuria ja uskonnollisuutta, ihonväriä tai kansalaisuutta, voi olettaa myös voivansa toteuttaa omaa identiteettiään vapaasti.
Tämä siksi, että yhteiskuntaa, jossa ihmisen vapaus toteuttaa identiteettiään on nostettu itseisarvoksi, on vaikea kääntää syrjimään mitään tiettyä ryhmää. Oli tuo ryhmä sitten ”me” tai ”nuo” – toisaalta syntipukkiyhteiskunnassa, missä vastuu omasta pahoinvoinnista voidaan vierittää milloin minkäkin vähemmistön niskaan, kukaan ei lopulta ole turvassa. Toisen maailmansodan aikana kirjoitti oivalluksensa sanoiksi pappi Martin Niemöller: ”Kun he tulivat hakemaan sosialisteja, minä vaikenin, enhän ollut sosialisti. Kun he tulivat vangitsemaan ammattiyhdistykseen kuuluvia, minä vaikenin, enhän minä ollut ammattiyhdistysihminen. Kun he tulivat hakemaan juutalaisia, vaikenin, enhän ollut juutalainen. Kun he tulivat vangitsemaan katolilaisia, minä vaikenin, olinhan protestantti. Kun he tulivat noutamaan minut, ei ollut enää ketään, joka olisi puhunut minun puolestani.”
Puolustamalla jokaisen oikeutta omaan kulttuuriinsa emme vain vähennä marginalisoitumista, pahoinvointia ja syrjäytymistä. Puolustaessamme jokaisen oikeutta omaan kulttuuriinsa pidämme huolta myös omasta oikeudestamme toteuttaa itseään ja omaa kulttuuriaan.
