Kenen ääni kuuluu taidemuseossa?

Joensuulainen kirjailija ja lisensiaatti Pentti Stranius karkasi vuodenvaihteessa Tallinnan ja Helsingin museosaleihin katsomaan, mitä taide kertoo ajastamme – ja huomasi nopeasti, että Warholin ja Banksyn varjoissa käydään yhä keskustelua vallasta, protestista ja näkyvyydestä. Kirjailijan silmään osuivat myös Sarah Lucasin feministiset teokset Kiasmassa.

---

Vuodenvaihteessa tuli piipahdettua muutamassa Tallinnan ja Helsingin museossa. Aika pysähtyi hetkeksi upean modernin taiteen äärellä. Harva tietää tai löytää tiensä esimerkiksi Tallinnan mainioihin pieniin tai isompiin museoihin, jollainen on vasta muutaman vuoden toiminut PoCo, Pop & Contemporary Art Museum. Sen sijaan Helsingin Kiasma on useimmille tuttu. Aikaa vierähti molemmissa paikoissa, eikä suurempaa tungosta ollut joulukuussa 2025 lainkaan.

Tallinnan PoCo Art

PoCo – Pop and Contemporary Art Museum on Tallinnassa sijaitseva uusi maailman pop-taiteen museo, joka on perustettu 2020‑luvun alussa. Se sijaitsee aivan keskustassa, osoitteessa Rotermanni 2, pienen kujan varrella vastapäätä Viru-hotellia. Näyttelytilaa on reilut 1000 neliötä kahdessa kerroksessa, ja museo on auki joka päivä klo 10–20. Mainoslehtinen väittää, että PoCo on ainut laajamittainen pop-taiteen museo Pohjois-Euroopassa, näytteillä yli 300 alkuperäistyötä.

Avariin saleihin mahtuu vaikka mitä: Warhol, Banksy, Koons, Lichtenstein, Haring, Hirst, Hockney, Basquiat, Kusama, Murakami ja muut suuret nimet. Erityiskierroksia järjestetään virolaisen pop-taiteen, naisartistien ja erityisesti Andy Warholin taiteen teemoista. Yhdessä salissa työskenteli hiljainen ryhmä murrosikäisiä koululaisia opettajansa johdolla. Kysyessäni sain vastaukseksi, että ”kyseessä on normaali taideopetuksen parituntinen.”

Tallinnan PoCon pop-taide on selvästi kantaaottavaa, ironian, yhteiskuntakritiikin ja räiskyvän mielikuvituksen tuotetta ja symbioosia. Mainosteksti kuuluu: ”Pop-taide ei koskaan lopu kesken, sillä poliitikot ja yhteiskunnalliset paineet luovat jatkuvasti uusia mahdollisuuksia protestointiin, ironiaan ja hauskanpitoon.” PoCo tarjoaa pop-taiteen klassikoita, mutta yllättää aina jollain uudella.

Kiasman ”Paljas katse”

”Paljas katse” on englantilaisen taiteilijan Sarah Lucasin (s. 1962) töille omistettu näyttely Helsingin Kiasman 5. kerroksessa. Se jatkuu aina kansainväliseen naistenpäivään eli 8.3.2026 saakka. Lucas on nyt ensi kertaa tässä laajuudessa esillä Pohjoismaissa; hän on feministitaiteilija, joka tunnetaan provosoivista veistoksista, valokuvista, installaatioista ja myös performansseista. Lucas saattaa käyttää teoksissaan usein arkisia materiaaleja, huonekaluista ja naisten alusvaatteista aina elintarvikkeisiin. Suuri osa töistä, varsinkin Kiasmassa esillä olevat veistokset, kommentoivat – usein hilpeästikin – seksuaalisuutta, kuolemaa ja sukupuolta.

Valokuvat eivät ole erityisen provosoivia tai edes päällisin puolin seksuaalisia, enemmänkin arvoituksellisia. Suurikokoiset ”alastomat” naisveistokset kyllä joko naurattavat, suututtavat tai ainakin punastuttavat herkkähipiäisiä – sen verran yliampuvan seksuaalissävytteisiä ne ovat. Esitetyllä videolla Sarah Lucas puhuu rennosti taiteilijan rutiineistaan ja näyttelyistään, osin myös siitä, mitä haluaa töillään ilmaista, esimerkiksi yhteiskunnan valtasuhteista ja naisen ikuisesta alistamisesta pelkäksi miehen katseen kohteeksi.

---