Keski-Suomen hyvinvointialueen päätökset kiristävät palveluja ja lisäävät eriarvoisuutta

Keski-Suomen hyvinvointialueen päätös hyväksyä valtiovarainministeriön arviointiryhmän toimenpideohjelma merkitsee sosiaali- ja terveyspalvelujen kiihtyvää alasajoa, henkilöstön irtisanomisia ja kasvavaa eriarvoisuutta alueen asukkaiden keskuudessa. Arviointiryhmän raportti ja sen sanelema ohjelma velvoittavat hyvinvointialuetta kattamaan 308 miljoonan euron alijäämät vuoteen 2030 mennessä. Päätös tehtiin aluevaltuuston kesäkuun kokouksessa yksimielisesti.

”Arviointimenettely Keski-Suomen osalta päättyi tiukoin ehdoin, eikä aluevaltuustolla ollut sanan sijaa arviointiryhmän esityksiin”, sanoo eläkkeellä oleva nuorisokodinjohtaja Vesa Lankinen (17.6.2026).

Lankisen mukaan vaaleilla valitut päättäjät joutuivat taipumaan ministeriöiden virkamiesten tahtoon tilanteessa, jossa vaihtoehtona olisi voinut olla alueen pilkkominen, liittäminen toiseen alueeseen tai lainanottovaltuuksien epääminen.

Hyvinvointipalvelujen alasajo kiihtyy

Lankisen mukaan arviointiryhmän ohjelma tarkoittaa käytännössä sitä, että aluevaltuutetuille jää valtaa lähinnä päättää, missä järjestyksessä ja millä tavalla palveluja supistetaan. ”Tämä näkyy erityisesti sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluissa, joiden alasajoa jatketaan kiihtyvällä tahdilla. Lääkäriajan saaminen tulee entisestään vaikeutumaan, hoitojonot pitenevät ja vammaispalvelut sekä ikääntyneiden palvelut kriisiytyvät”, sanoo Lankinen.

Lankisen mukaan  maksukykyiset asukkaat siirtyvät yhä useammin yksityisiin palveluihin, mikä lisää eriarvoisuutta. Työväenluokan, pienituloisten, opiskelijoiden ja eläkeläisten asema heikkenee, kun julkiset palvelut rapautuvat. ”kyse ei ole yksittäisestä alueesta, vaan laajemmasta kehityksestä, joka koskee myös Lappia ja Itä-Uuttamaata sekä uusia arviointimenettelyyn joutuvia alueita, kuten Etelä-Karjalaa, Etelä-Pohjanmaata ja Kymenlaaksoa”, sanoo Lankinen.

Itsehallinto kaventuu – talouskuri kiristyy

Lankisen mukaan  hyvinvointialueiden itsehallinto on käytännössä näennäistä.

”Suostumalla arviointiryhmän saneluun Keski-Suomen hyvinvointialue säilyttää toistaiseksi tiukasti rajatun itsenäisyytensä, mutta se on laiha lohtu alueen asukkaille ja työntekijöille. Todellinen itsehallinto edellyttäisi verotusoikeutta ja tarveperusteista lisärahoitusta valtiolta”, sanoo Lankinen.

Orpo–Purran hallituksen talouskuri ja leikkauspolitiikka heijastuvat suoraan hyvinvointialueiden toimintaan. Lankinen huomauttaa, että hallitus on siirtänyt vastuun palvelujen turvaamisesta alueille ilman riittäviä resursseja. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa alueet joutuvat toteuttamaan leikkauksia, vaikka ne ovat perustuslaillisesti vastuussa yhdenvertaisista palveluista.

Lankisen mukaan aluevaltuutettujen puheet henkilöstön jaksamisesta ja palvelujen saavutettavuudesta jäävät sanahelinäksi, kun päätösten seuraukset ovat päinvastaiset. Työntekijöiden kuormitus kasvaa, irtisanomiset lisääntyvät ja palvelujen laatu heikkenee.

Työväenluokan näkökulma jää sivuun

Hyvinvointialueiden talouskuri osuu erityisesti niihin, joilla ei ole varaa yksityisiin palveluihin. Lankinen korostaa, että järjestelmä syventää luokkaeroja ja heikentää sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Julkiset palvelut ovat työväenluokan, opiskelijoiden ja eläkeläisten turvaverkko, jonka rapautuminen lisää epävarmuutta ja syrjäytymistä.

Lankisen mukaan ensi vuoden eduskuntavaaleissa puolueiden on kyettävä antamaan konkreettisia vastauksia siihen, miten hyvinvointipalvelut turvataan ja miten rahoitus järjestetään. Lankinen painottaa, että ilman poliittista tahtoa ja riittävää rahoitusta hyvinvointialueet eivät selviydy lakisääteisistä velvoitteistaan.

---