Keskuspuistoa puolustamaan!

Helsingin keskuspuisto alkaa Kansallisteatterin takaa Kaisaniemenpuistosta ja siitä se jatkuu Linnunlaulun sillan ylitse Töölönlahdelle ja edelleen pohjoiseen Olympiastadionin sivuitse Laaksoon ja edelleen aina Pirkkolan kautta Haltialaan ja sitten Vantaan puolelle. Joku liikuntavaikuttaja sanoi, muistaakseni opetusministeriön liikuntaosaston päällikkö Heikki Klemola 1970- ja 1980-luvuilla, että suurin ja tärkein liikuntapaikkamme on luonto.

Lämmin kevät on nostamassa ainakin Etelä-Suomessa korvasienet kerättäväksi. Ja sienestys jos mikä metsäluonnossa on parasta arki- ja hyötyliikuntaa. Korvasieniä kannattaa etsiä paikoilta, joissa maan pinta on rikottu tai rikkoutunut. Siten avohakkuuraiskiot ovat mahdollisia korvasienipaikkoja. Muuta iloa näistä metsäluonnon pilaajista ei taida olla.

Helsingin keskuspuisto on hyvä esimerkki siitä, miten kunnalliset päättäjät ja kaupunkisuunnittelijat pyrkivät leikkaamaan keskuspuistosta palan sieltä ja tuolta. Yksi tapa liittyy parhaillaan kommentoitavana olevaan yleiskaavaan, jossa on rakentamisalueiksi merkitty huomattava osa puistoalueita. Esimerkkinä kaupunkibulevardit, joita on kaavailtu ulosmenoteiden varsille. Tässä kansalaisjärjestöjen tulee olla tarkkoina. Keskuspuistofestarit eri puolilla puistoa muutama viikko sitten oli hyvä esimerkki. Asiaa havainnollisti hyvin TUL:n seuran Rasti Jyryn toiminta. He merkitsivät lippusiimoilla Hämeenlinnantien varteen alueen, joka on tarkoitus lohkaista kaupunkibulevardiin liittyvään asuntorakentamiseen. Vastaavasti olisi hyvä, jos yhä useammat urheiluseurat valvoisivat omaa toiminta-aluettaan ja olisivat mukana puisto- ja liikunta-alueiden suojelussa.

Kysymys ei ole vain puistoista ja metsäluonnosta, vaan jo nykyisistä liikunta- ja urheilualueista.

Esimerkiksi HIFK:n Garden hanke, jota kaavaillaan nyt Nordenskjöldinkadun varteen on nakertamassa sekä keskuspuistoa että nappaamassa yhden jalkapallokentän Urheilukadun ja Nordenskjöldinkadun kulmasta (entinen ns. Sahara). Vastaavasti HJK (HS 4.5.) on vaatimassa varausta Sonera stadionin laajennukselle. Havainnekuva pullistaa stadionia huomattavasti Uimastadionin suuntaan. Jos nämä hankkeet toteutuvat, ei Pallokenttää eli Bollista enää ole laajojen pelaajamäärien harjoitusalueena. Joskus Bolliksella saattoivat potkia palloa vapaasti jopa lapset ilman kilpaurheilullista valmennusta, mutta aika entinen ei koskaan enää palaa. Kai siihen on tyydyttävä.

Säveltäjä Kalevi Aho suomi maan hallitusta kovin sanoin kulttuurivihamielisyydestä (HS 9.4.).

“Nyt muotia on kertoa mieluummin miten paljon on juossut kuin mitä on lukenut tai mitä kuuli sinfoniaorkesterissa, koska tyhmyydestä on tullut normaali tila ja aivojen käyttö tulkitaan ylimielisyydeksi… Poliitikot ovat näyttäneet ikävää esimerkkiä..” Ymmärrän hyvin Ahon huolen vaikka liikunnalla ja juoksemisella on uusimman tutkimuksen mukaan myönteisiä vaikutuksia myös aivotoimintaan. Jos Orpo valitaan Kokoomuksen puheenjohtajaksi, niin vapautuu ainakin yksi poliitikko ja ministeri triathlonin pariin.

Hesarin suosikkipalstallani (tiede) oli pari hauskaa juttua. 29.4. otsikolla Aivoton limakin pystyy oppimaan. Ja 3.5. viikon eläimenä esitelty Riikinkukkokampela, jota luonnehdittiin savolaiseksi ministeriksi, koska se pystyy reagoimaan kulloisenkin taustan mukaan. Viikon eläin -palstalla verrataan yleensä kutakin eläintä tai sen käyttäytymistä poliitikkoihin tai maan hallitukseen.

Aivoton lima -jutussa jätettiin tämä vertaus jostain syystä tekemättä.