Kirjailija rankkojen aiheiden äärellä

Maailman suurimmat ja merkittävimmät kirjamessut järjestetään lokakuussa Saksan Frankfurtissa. Tänä vuonna messujen teemamaa oli Suomi.

Eräs messuilla noteerattu kirjailija on Maaria Päivinen, jonka uutuusteoksen On nälkä, on jano käännösoikeudet on nyt myyty saksankieliselle kielialueelle sekä Islantiin.

Kirja kertoo ihmiskaupasta ja hyväksikäytöstä, mutta sen asetelma on nurinkurinen: siinä nainen orjuuttaa miehiä.

Aihe taifuunin tuhoista

Päivinen on aiemminkin käsitellyt kirjoissaan rankkoja aiheita. Viime vuonna ilmestynyt Pintanaarmuja vie lukijan keskelle erittäin raakaa perheväkivaltaa. Teos sai julkisuutta ja ristiriitaisen vastaanoton, mutta nosti Päivisen myös Runeberg-palkintoehdokkaaksi.

– Palkintoehdokkuus oli yllätys, mutta toisaalta myös tosi ihana kiitos, koska sitä kirjaa kirjoitin seitsemän vuotta. Se oli tavallaan ensimmäinen, jota olen kunnolla kirjoittanut. On hienoa, että saa tunnustusta asiasta, joka on itselle tärkeä, tuumii Päivinen.

Uusin On jano, on nälkä -kirja alkoi hahmottua viime vuonna Päivisen ollessa Aasiassa. Alun perin Päivisen piti lähteä lomalle, mutta sen sijaan hän päätyi Leyten saarelle vapaaehtoistyöhön.

Leyte oli totaalista tuhoaluetta. Marraskuussa 2013 saarta riepotteli valtava taifuuni, joka surmasi kymmenen tuhatta ihmistä ja ajoi 620 000 ihmistä pois kodeistaan. Monet perheet hajosivat.

– Kartoitimme saaren lasten oloja ja kohtaloita. Koko ajan oli vaara, että lapsia kaapataan ja myydään eteenpäin. Siellä alkoivat ajatukset loksahtaa kohdalleen. Halusin tehdä kirjan ihmiskaupasta ja ihmisen murtumisesta – siitä, miten päähenkilö menettää oman elämänsä hallinnan.

Myöhemmin Päivinen on kierrellyt Kaakkois-Aasiassa Singaporessa, Thaimaassa ja Myanmarissa. Ihmiskauppa on Aasiassa valitettavan yleistä, mutta ilmiö ei ole vieras Suomessakaan.

Raskas aihe

On jano, on nälkä -käsikirjoituksen ensimmäisen version kirjoittamiseen meni vain kuukausi. Sitten Päivisellä vaihtui kustantamo. Hänen aikaisemmat kirjansa oli kustantanut Leevi Lehdon Ntamo, mutta uusin teos ilmestyi Into Kustannuksen kautta.

Päivisen mukaan Into on hänen näköisensä kustantamo.

– Innon tyypit ovat mahtavia, ja tyylini sopii kustantamon linjaan. Isoissa kustantamoissa hukkuu helposti suureen joukkoon, hän pohtii.

Kirja on aihepiiriltään raskas – ja niin oli kirjoitusprosessikin. Päivinen ei päästänyt itseään helpolla.

– Jos kirjoittaa rankasta aiheesta, niin pakkohan rooleihin on mennä sisään, sanoo Päivinen.

Rooleihin samastuminen ei aina ole helppoa. Esimerkiksi kirjan päähenkilö, tulipunatukkainen Emilie, pettyy rakkaudessa ja ryhtyy sutenööriksi, joka purkaa ahdistusta miesuhreihinsa.

Päivisen mukaan kirja ei niinkään ole yhteiskunnallinen kannanotto, vaan enemmän tarkkaileva.

– Haluan, että ihmiset heräävät ihmiskaupan rankkuuteen, mutta en osoittele sormella, hän kuvaa.

Tohmajärveltä kosmopoliitiksi

Lähellä itärajaa Tohmajärvellä syntynyt Maaria Päivinen oli runotyttö, joka rustasi Karjalaisten nuorten sivulle runoja ja tienasi niillä taskurahoja. Samalla kasvoi nuoren kirjoittajan itseluottamus. Parikymppisenä kirjoittaminen alkoi olla päämäärätietoisempaa.

Päivinen lähti yliopistoon opiskelemaan venäjän kääntämistä. Hän valmistui äidinkielenopettajaksi ja teki alan hommia viitisen vuotta.

Kirjoittamisen kannalta tärkeä etappi oli Kriittisen korkeakoulun kaksivuotinen kirjoittajalinja, jonka asiantuntevien opettajien palaute oli Päivisen mukaan todella tärkeää. Esikoiskirja ilmestyi 2010. Silja ja Mai -nimeä kantavaa teosta työstettiin julkaisukuntoon huolella.

Myös uusimman kirjansa kanssa Päivisellä on ollut tiukka aikataulu. Hän on loppuvuodesta lähdössä pitkään haaveilemalleen maailmanympärimatkalle, ja kirja piti saada valmiiksi ennen matkaa.

Päivinen on luonteeltaan kosmopoliitti. Hän asui perheensä kanssa kolme vuotta Moskovassa, juuri Neuvostoliiton romahtamisen aikoina.

Nykyään Päivinen asuu Münchenissä Saksassa. Hän nauraa, että ulkomailla asuessa ei tule oltua tekemisissä muiden suomalaisten kirjailijoiden kanssa.

– Toisaalta etäisyyden otto on hyvästä: ei tule seurattua kotimaisia trendejä, Päivinen tuumii.

Matka maailman ympäri

Frankfurtin kirjamessujen jälkeen Päivinen oli lokakuussa mukana Helsingin kirjamessuilla. Katse on jo maailmalla. Tien päällä voi Päivisen mukaan vierähtää vuosi, tai kaksikin. Hänellä on kunnianhimoinen tavoite: matkantekoon ei saa missään vaiheessa käyttää lentokonetta. Etelä-Amerikkaankin hän aikoo mennä laivalla.

Mutta ainakin yksi asia on varma: matkalta haetaan aihetta seuraavalle kirjalle…