Kirjaklassikko: Elävät ja kuolleet

Tänä keväänä tulee kuluneeksi 65 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä. Neuvostoliitto antoi ratkaisevan panoksen fasismin murskaamisessa. Toisessa maailmansodassa sotakirjeenvaihtajana toiminut neuvostoliittolainen kirjailija Konstantin Simonov kirjoitti Suuresta isänmaallisesta sodasta sarjan romaaneja: Elävät ja kuolleet, Sotilaiksi ei synnytä ja Viimeinen kesä.

Trilogian ensimmäisestä kirjasta Elävistä ja kuolleista Simonov on sanonut: ”Tämä kirja kertoo kenties raskaimmasta ja traagisimmasta vuodesta maani historiassa, vuodesta 1941. Silloin ratkaistiin paitsi oman maani myös koko ihmiskunnan kohtalo. Sinä vuonna ratkaistiin kysymys siitä, ottaako jo miltei koko Euroopan vallannut fasismi vielä yhden askelen kohti maailmanherruutta vai tartummeko me sitä kurkusta pysäyttääksemme ja tuhotaksemme sen. Juuri tätä kysymystä ratkaistiin kesällä, syksyllä ja talvella 1941 synnyinmaani paljon kärsineellä kamaralla.”

Simonov sanoi halunneensa näyttää kirjassaan, ”millaisesta helvetistä me selvisimme, miten, mitä tietä ja millaisten uhrien hinnalla saimme karkotetuksi maahanhyökkääjät Moskovan edustalta ja ajetuksi Berliiniin saakka”.

”Romaanini on tavallaan neuvostoihmisten henkisen voiman ja tarmokkuuden ylistyslaulu.”