Lähiömutsi

Meidän ostarilla liikkuu kaikenlaista väkeä. Osalla on asiat hyvin ja ostoskärryt täynnä kun kurvaavat marketista kohti parkkipaikkaa ja sinne pysäköityä tila-autoaan.

Kävin eilen Lidlissä. Olen ostanut sieltä sellaisia pieniä tomaattirasioita, joissa on kirsikkatomaatteja.

– Kato moro Lähiömutsi! Mites sulla on vuosi lähtenyt käyntiin? – Koronaa pidellyt, ei tässä ole päässyt ensin töihin ollenkaan ja sitten pitikin jo heti laittaa muksu

Meillä on nyt sitten se. Se on kirjainyhdistelmä, josta tuolla somen puolella näyttää olevan mielipidettä suuntaan ja toiseen. Eli se ADHD.

Kesällä on mahtavaa. Saa nauttia auringosta, ihmiset ovat hyvällä mielellä ja luonto näyttää parhaat puolensa.

Täällä lähiössä on vuosi lähtenyt rauhallisesti käyntiin. Näin korona-aikaan ei oikein ole tekemistä.

Naapurista kuuluu usein ääniä. Ei sellaisia kivoja ääniä, kuten vauvan itku. Tai onhan sekin aikaa myöten ikävä kun koliikki iskee.

Jenna oli lähtenyt liikkeelle heti kun karanteeni helpotti. Terassilla ei ollut kauheasti tungosta. Enemmän näkyi ihmisiä pussikaljojen kanssa.

”Vihdoinki se tapahtui!”, huusi Mika Niikko rynnätessään huoneeseen.

Se taisi olla marraskuussa kun satuin netissä huomaamaan, että nyt on taas köyhällä kaikki hyvin.

Kävipä kerran niin, että alle 3-vuotias lapseni oli alkanut kuorsata kuin merinorsu.