Punaposki

Muutama viikko sitten YLE n ohjelmassa ja sen jälkeen Areenassa esitettiin yhteiskunnallisia teemoja harrastavan brittiohjaajan Ken Loachin elokuva Poika ja haukka vuodelta 1969.

Helsingin Sanomien Linnut-osastolla (29.5) kerrottiin Onon-nimisestä käestä, joka lensi 12 000 kilometriä. Muuttomatka on ollut maalinnuilta mitatuista ehkä pisin.

Urheilumedia on joutunut kääntämään kaikki kivet saadakseen täytettyä urheilusivut ja -ruudut aikana jolloin huippu- ja kilpaurheilussa ei tapahdu mitään päiväkohtaista.

Koronavirus tulee muuttamaan maailmaa monin tavoin. Nähtäväksi jää muuttuuko myös urheilu- ja liikuntamaailma.

Koronavirus on tuonut mieleen lapsuuden koronapelin, tuon köyhän miehen biljardin, joka oli varsin suosittu 50- ja 60-luvuilla.

Alkuvuodesta on kirjoitettu paljon siitä miten eräät urheiluvalmentajat ovat nöyryyttäneet ja alistaneet valmennetaviin kuuluvia lapsia ja nuoria.

Vuosituhannen, vuosisadan ja myös vuosikymmenten vaihtuessa on tapana arvuutella, mitä tulee tapahtumaan.

Länsimaisessa oikeuskäytännössä ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan. Kansainvälinen antidopingjärjestö WADA on kääntänyt periaatteen toisinpäin.

UKK-instituutti antoi tässä taannoin uudet liikuntasuositukset koskien eräänlaista mikroliikuntaa, mikä tarkoittaa sitä, että liikkumattomalle henkilölle on terveydellistä

HS:n Tiedesivulla oli 18.9. mielenkiintoinen uutinen siitä, miten luku 42 oli viimeinen alle sadan suuruisista luvuista, joka osattiin ratkaista kolmen kuution summana.

Maamme liikuntakulttuurin suhteesta ilmastonmuutokseen ei ole tehty kokonaisvaltaista arviota.

Mitä on vastuullinen journalismi urheilumediassa? Tämä kysymys heräsi, kun selasin torstaina 15.8 Helsingin Sanomia.