Tiina Sandberg

Viikonloppuna pääsin kuuntelemaan hyvin kiinnostavia esityksiä maailman tilasta, ja siitä mihin suuntaan se on kääntymässä.

Vaikka kuinka pitäisi kirjoista, saattaa välillä olla aika tiukassa tai keskittyminen ei kerta kaikkiaan riitä järkäleiden läpi kahlaamiseen.

Vaikka kuinka pitäisi kirjoista, saattaa välillä olla aika tiukassa tai keskittyminen ei kerta kaikkiaan riitä järkäleiden läpi kahlaamiseen.

Miksi jatkaa silloinkin, kun tuntuu toivottomalta ja voimattomalta? Tätä olen pohtinut, vaikka olen sitkeästi osallistunut joka viikkoisiin mielenosoituksiin Israelin palestiina

Vaikka kuinka pitäisi kirjoista, saattaa välillä olla aika tiukassa tai keskittyminen ei kerta kaikkiaan riitä järkäleiden läpi kahlaamiseen.

Joskus menneisyyteen on helpointa perehtyä vetävän kirjan kautta. Silloin päivämäärien sijaan mieleen jää olennainen. Tapahtumien tuntu ja se, mitä niistä seurasi.

Pintakuohu saa enemmän julkisuutta kuin rakenteelliset ongelmat, vaikka jälkimmäinen on oikeasti vaarallinen ilmiö.

Kuuntelin Lea Ypin kirjaa Vapaa, joka kertoo siitä, millaista oli kasvaa aikuiseksi Albaniassa, joka siirtyi väkivaltaisesti sosialismista kapitalismiin.

Politiikkaan voi päätyä kovin erilaisia polkuja pitkin. Sen voi huomata verratessaan Ben Zyskowiczin ja Minja Koskelan kirjoja toisiinsa. Molempien aihe on periaatteessa sama.

Palestiinalaiset kamppailevat päästäkseen monille alueille, samaan aikaan kun uhrien pelastus- ja noutoyritykset raunioiden alta ovat käymässä lähes mahdottomiksi johtuen ja

Jouni Hokkanen on kirjoittanut sikäli poikkeuksellisen kirjan Pohjois-Koreasta, että se ei lähde siitä, että maa olisi jonkinlainen maanpäällinen helvetti, jota asuttavat hi

Jaana Kanninen kirjoitti kirjan kuolleelle rakastetulle ja elämänkumppanille, joka esiintyy kirjassa nimellä C.