TA-ANALYYSI: Innovaatioyliopisto uhkaa tieteen peruspilareja

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 22 / 30.5.2008

Sosiologi Robert Merton tiivisti 1940-luvulla länsimaisen tieteen neljä periaatetta, peruspilaria.

Universalismi tarkoittaa, että tieteellisten väitteiden totuusarvo ei riipu niiden esittäjän persoonallisista ominaisuuksista, kuten kansallisuudesta tai yhteiskuntaluokasta. Tieteen kommunismin mukaan tieteelliset keksinnöt ovat yhteistyön tulosta ja siten yhteistä omaisuutta. Pyyteettömyys merkitsee, että tieteellinen tieto on päämäärä sinänsä, ei sen kautta saatava ura tai arvovalta. Järjestelmällisen epäilyn periaatteen mukaisesti tieteen tuloksia on jatkuvasti tarkasteltava kriittisesti.

Periaatteet eivät aina toteudu puhtaina, mutta niihin on silti syytä pyrkiä. Länsimaisen tieteen menestystarina voidaan pitkälti johtaa näistä neljästä peruspilarista.

Vuonna 1986 Suomessa muodostettiin yhteinen valtion tiede- ja teknologianeuvosto. Filosofi Ilkka Niiniluoto totesi jo seitsemän vuotta sitten, miten sen jälkeen koko tutkimusjärjestelmää on pidetty osana taloudellista kilpailukykyä edistävää ”kansallista innovaatiojärjestelmää”. Sama painotus kilpailukykyyn globaaleilla markkinoilla näkyy Niiniluodon mukaan Euroopan unionin tutkimusohjelmissa. Innovaatioyliopiston myötä kehitys saa nyt yhden kulminaatiopisteen.

Tieteen kommunismi, tutkimustulosten yhteisomistus, vaarantuu, mikäli yksityinen rahoittaja haluaa myös omistaa tiedon. Järjestelmällinen epäily on hankalaa, mikäli tutkimusprosessi tai sen tulokset ovat suojeltuja tekijänoikeudella, patenteilla tai julistettu suoranaisesti salaisiksi yritysten välisen kilpailun nojalla.

Ulkopuolinen suurpääoma uhkaa myös pyyteettömyyttä, kun tutkijat voivat toden teolla tavoitella taloudellista hyötyä yksityisen bisneksen palveluksessa.

Tieteestä uhkaa tulla itseensä romahtava spiraali, prosessi, joka tarjoaa yksityisellä rahalla tuotettuja, suuryritysten intressejä ja markkinoita tyydyttäviä patenttiratkaisuja markkinoiden itsensä asettamiin kysymyksiin. Kriittisiä äänenpainoja eivät markkinat halua kuunnella. Myös paljon kaivattujen innovaatioiden edellytyksen, epämuodikkaan perustutkimuksen, tila heikkenee, koska se ei houkuta yksityistä pääomaa ja joutuu sinnittelemään jatkuvasti kapenevan julkisen rahoituksen varassa.

Pahimmassa tapauksessa edessä voi olla länsimaisen tieteen peruspilareiden murtuminen ja menestystarinan iltahämärä.

MARKO KORVELA