Tiina Sandberg: ”Leikkaukset ovat murentaneet hyvinvointivaltion perustaa”

Suomen poliittinen tilanne ennen vuoden 2027 eduskuntavaaleja tiivistyy kysymykseen siitä, kuka kantaa vastuun työväenluokan arjesta. Tätä arvioi Tiina Sandberg, joka esitteli poliittisen analyysinsä Suomen kommunistisen puolueen (SKP) keskuskomitean kokouksessa 23.5.2026. Sandbergin mukaan vaalien keskeinen jakolinja ei synny puolueiden välisistä yksityiskohdista, vaan siitä, miten ihmiset kokevat toimeentulonsa ja tulevaisuutensa.

Leikkausten vaikutukset näkyvät arjessa

Sandbergin mukaan Orpo–Purran hallituksen talouslinja on muuttanut poliittista kenttää tavalla, joka näkyy suoraan työväenluokan elämässä. Hallitus on tehnyt leikkauksia, jotka kohdistuvat erityisesti niihin, joilla ei ole mahdollisuutta siirtää kustannuksia eteenpäin.

”Ihmisten arki ratkaisee vaalit. Jos he ovat työttömiä, heidän on mietittävä, kannattaako äänestää puolueita, jotka lupaavat lisää leikkauksia”, sanoo Sandberg. Hänen mukaansa kyse ei ole abstraktista talouspolitiikasta, vaan siitä, miten ihmiset selviävät vuokrasta, ruoasta ja lääkkeistä.

Sandbergin analyysi on poikkeuksellisen suorasukainen. Hän ei puhu vain talouslinjoista, vaan vallasta ja sen siirtymisestä. Juuri tämä suoruus herätti kokouksessa myös keskustelua.

Kolmen toverin ensireaktiot

Sandbergin analyysi sai kolmeen haastateltuun toveriin hyvin erilaisia mutta toisiaan täydentäviä reaktioita. Heidän kommenttinsa avaavat, miten puolueen sisäinen keskustelu elää ja millaisia odotuksia jäsenillä on johdon suuntaan.

Jyväskylän piirissä toimiva opiskelija Maria Louhivuori kuvaa ensireaktiokseen helpotusta siitä, että puolueen johto tunnistaa tilanteen realiteetit. Hän kiittää erityisesti sitä, että analyysi puhui avoimesti vasemmiston sisäisistä ristiriidoista ja vasemmistoliiton rajoista.

”On helpottavaa kuulla, että johto näkee tämän näin kirkkaasti. Vasemmistoliitolla on tarve olla kapitalismin puolella, vaikka se näkyisi vain reformistisena piirteenä”, sanoo Louhivuori ja lisää, että tämä on asia, josta nuoret vasemmistolaiset puhuvat keskenään paljon.

Louhivuori näkee SKP:n vahvuutena sen, ettei puolueen tarvitse sovittaa linjaansa hallitusyhteistyön vaatimuksiin. Samalla hän kuvaa konkreettisia haasteita: nuoria toimijoita on vähän ja näkyvyys valtakunnallisissa medioissa heikko.

”Meidän on vaikea päästä isoihin TV-haastatteluihin. Se ei johdu siitä, ettei meillä olisi sanottavaa, vaan siitä, ettei meitä haluta sinne. Portinvartijuus on todellista.”

”Tilanne kiristyy – ja meidän on kiristettävä linjaa mukana”

Keskuskomitean jäsen Rosa Warski korostaa Sandbergin analyysin avaavan poliittisen tilanteen kiristymistä ja oikeiston kaksijakoista strategiaa. Hän näkee turvallisuuspoliittisen keskustelun koventuneen ja varoittaa, että Suomi voi ajautua suurvaltojen ”proksisodan näyttämöksi”, ellei puolueettomuutta vahvisteta.

Warski ei säästele sanojaan arvioidessaan SKP:n valmiutta toimia vastavoimana.

”Ei vielä. Me emme ole vielä se voima, joka pystyy herättämään nukkuvat. Mutta me voisimme olla, jos uskaltaisimme olla rohkeampia.”

Warski esittää, että SKP:n tulisi pakottaa Overtonin ikkuna takaisin vasemmalle tekemällä radikaaleja avauksia. Näin muiden puolueiden on reagoitava ja SKP osallistetaan keskusteluun. Hän mainitsee esimerkkeinä sähköyhtiöiden kansallistamisen, kansallisten luonnonvarojen eväämisen kolonialistisilta kaivoskonglomeraateilta, saamelaisten aidon itsehallinnon ja Kansaneläkelaitokseen sekä vakuutuslääkäreihin kohdistettavan laajan rakenteellisen korruption tutkinnan.

”Jos me emme tee näitä avauksia, joku muu tekee – ja silloin ne tehdään väärästä suunnasta. Esimerkiksi Sinimusta puolue ajaa jo kansallistamista puolueohjelmassaan”, sanoo Warski.

”Tämä analyysi vastaa täsmälleen sitä, mitä olen itse ajatellut”

Oulun piiristä osallistunut Onni Storm koki Sandbergin analyysin vastaavan täsmälleen hänen omia näkemyksiään. Hän näkee Suomen olevan käännekohdassa.
”Paljon potentiaalia muutokselle – ja paljon menetettävää, jos tilaisuutta ei käytetä”, sanoo Storm.

Storm painottaa talouspoliittisen tilanteen vakavuutta ja arvioi tulevista vaaleista tulevan talousvaalit. Hän kritisoi vasemmistoliiton sitoutumista EU:n talouslinjauksiin: ”Jos pitää leikata, niin yleensä leikataan.”

Stormin mukaan SKP:llä on mahdollisuus tarjota vaihtoehto liberalismin hallitsemalle kentälle.

”Me kyllä varmasti voidaan esittää vaihtoehto sekä ”liberaalille kentälle” että koko järjestelmälle itsessään, mihin kuuluu myös vaalit ja porvarillinen valtio. SKP voi käyttää vaaleja keinona tuoda viestinsä kuuluviin, mutta lopulta se kaikki valta on työväellä. Meidän pitää katsoa myös vaaleja pidemmälle. Kaikki arvo tulee työstä. Se on viesti, joka resonoi, jos me vain sanomme sen tarpeeksi selvästi.”

Kannanotot vahvistavat analyysin taustan

Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitea hyväksyi Jyväskylän kokouksessaan 24.5.2026 kaksi kannanottoa, jotka linjaavat puolueen arviota hallituksen talouspolitiikasta ja suomalaisen turvallisuuskeskustelun suunnasta.

Kannanotto ”Kokoomus huijaa sinua” kritisoi kokoomuksen tavoiteohjelmaa yrityksenä peittää hallituksen epäonnistumiset työllisyydessä, kasvussa ja velkaantumisen hillinnässä.
Toinen kannanotto, ”Turvallisuus ei synny pelosta vaan rauhasta”, laajentaa turvallisuuskäsitteen koskemaan yhteiskunnan sisäistä tilaa. SKP pitää äärioikeiston järjestäytymistä ja poliittista väkivaltaa vakavana uhkana. Kommunistien mukaan todellinen turvallisuus rakentuu hyvinvointipalveluista, koulutuksesta ja toimeentulosta – ei asevaraisesta ajattelusta.

Hyvinvointivaltion mureneminen ja vallan siirtymä

SKP:n puheenjohtaja Tiina Sandberg näkee Orpo-Purra hallituksen toimien taustalla ideologisen tavoitteen, ei pelkkää talouskuria. Hänen mukaansa kyse on laajemmasta yhteiskunnallisesta muutoksesta, jossa julkisia rakenteita puretaan ja valtaa siirretään pääomalle.

”Petteri Orpo on onnistunut purkamaan ja romuttamaan hyvinvointivaltiota paremmin kuin kukaan kokoomuslainen koskaan. Kokoomus on päättänyt liikkua tähän suuntaan”, sanoo Sandberg.

Puoluekentän liike ja vasemmiston tila

Sandbergin mukaan poliittinen kenttä on liikkunut oikealle, mutta samalla vasemmistolle avautuu tilaa. SDP ja vasemmistoliitto ovat siirtyneet kohti keskustaa, mikä jättää radikaalimmalle vasemmistolle mahdollisuuden nostaa esiin kysymyksiä, joihin muut eivät tartu.

Sandberg korostaa, että vasemmiston on kyettävä puhumaan omistuksesta ja vallasta tavalla, joka ylittää verokeskustelun. Ilman omistuksen ja vallan rakenteiden tarkastelua vasemmiston politiikka jää pintatasolle

Herättääkö SKP nukkuvat?

Sandbergin analyysin loppupäätelmä on selvä: vuoden 2027 eduskuntavaaleissa ratkaisevaa ei ole puolueiden retoriikka, vaan se, miten ihmiset kokevat arjen kustannukset ja toimeentulon. Mutta pystyykö SKP vastaamaan tähän haasteeseen?

Tähän kysymykseen palaavat myös kolme toveria – ja heidän vastauksensa muodostavat moniäänisen mutta yhtenäisen kuvan.

”Jos heillä on korvat auki, he pystyvät sen kuulla”

Maria Louhivuori uskoo, että SKP:n viesti voisi tavoittaa nukkuvat – jos he vain kuulevat sen. ”Esteenä on tavoittavuus. Nukkuvat eivät etsi tietoa, joten meidän on mentävä heidän luokseen.”

Warski on jyrkempi: SKP ei vielä ole se voima, joka herättää nukkuvat, mutta voisi olla, jos se uskaltaa olla radikaalimpi. ”Tilanne kiristyy. Jos me emme tee avauksia, oikeisto tekee – ja silloin ne tehdään väärästä suunnasta.”

Storm antaa varovaisen myönteisen arvion. ”Kyllä me voidaan ainakin aloittaa tätä hommaa.” Hän muistuttaa puolueen pienuudesta ja siitä, että 80–90-lukujen murros heikensi kommunistista liikettä laajasti. Silti hän näkee mahdollisuuden: SKP voi tarjota vaihtoehdon liberalismin hallitsemalle kentälle.

Arjen kysymykset ratkaisevat – ja rohkeus

Sandbergin analyysi ja toverien arviot muodostavat kokonaisuuden, jossa poliittinen tilanne näyttäytyy sekä kriisinä että mahdollisuutena. SKP:llä on poliittinen paikka ja potentiaali, mutta nukkuvien herättäminen vaatii rohkeutta, näkyvyyttä ja kykyä puhua suoraan talouden ja arjen rakenteista.

Vaalien lopputuloksen määrittää lopulta se, kuka pystyy tarjoamaan uskottavan vastauksen arjen kriisiin – ja kuka uskaltaa sanoa sen ääneen.

---